Toi lempparin puritaaninen ... "
Siis edelleenkin oma sangen subjektiivinen mielipiteeni noista autoista, joista on poistettu kaksi pyörää" ... on oivallinen.  

Toissa kesänä siunailin motoristikaverin, joka sentään on heittänyt motukalla reissua ainakin neljä kertaa sen mitä minä, Gold Wingiä. 
Että tässähän on keulapuoli flipperistä, takapenkki inva-vessasta (kaikkine käsinojineen) ja siinä välissä auton moottori. Korkea tuulilasi pitää olla ja se kooltaan lapsiperheen tarpeet tyydyttävä peräkontti. Ei se kauas autosta jää. Matkailuautosta.
Joskus rämäkällä 80-luvulla tuli nakattua Lempparilla reissu Istanbuliin. Mamma kyydissä. 
Alkoi aamulla koukkauksella Kuolosaareen, Puolan suurlähetystöön josta läpiajoviisumi. Siitä Olympialaituriin, Pomeranialla 1,5 vuorokautta Gdanskiin ja siitä alkoi ajo. Otti tiukille, että ehti viisumin rajoissa Tsekkoslovakian puolelle. Taisi jäädä varttitunti ylimääräistä. Tsekeistä Unkariin, Unkarista (vahingossa) Nicolae Ceausescun isännöimään Romaniaan joka oli kuin painajaisuni, mutta valveilla nähtynä. Romaniasta Bulgarian kautta Istanbuliin. Paluu Bulgarian kautta Jugoslaviaan ja siitä Mandelloon. Mandellosta Timmelsjochin alppitien kautta Söldenin jäätikölle skimbailemaan. Taisi olla elokuuta.
Neljää asiaa tuosta muistelosta ei ole enää olemassa. Tsekkoslovakiaa, Jugoslaviaa, Söldenin jäätikköä ja kuskin ajokuntoa.
Lempparissa oli se isompi Elefantenboyn tankkilaukku, kahdesta pienestä nailonkassista rakennettu satulalaukku ja kyytiläisellä reppu selässä. Mitään ei puuttunut. Jugoissa katkesi kytkinvaijeri, mutta sekin varaosa oli mukana. 
Olin vaihtanut Lemppariin sportimman jalkatappi ja poljinsarjan. Ylempänä ja taaempana. Taisin loikkia siitä hyvästä ekan viikon kotimaassa kuin sammakko. 
Mutta hyvä reissu kerta kaikkiaan! Ei tökkinyt pahemmin.  
