Pakko kiusata ToyBoyta vielä. Nimittäin kun itselläni on kovin vähän sellaisia tavaroita joilla voisi elvistellä edes pienemmässä porukassa, omista henkisistä tai fyysisistä ominaisuuksista puhumattakaan, niin silloin nousee tuollainen V11 Lemppari ihan omaan arvoonsa. Olen pähkinöinä siitä, että Mandellossa sellaisen tekivät ja että se kahden huolellisen isännän jälkeen päätyi minulle. Vaikka pyörä on hyvä, niin kymmenessä vuodessa kelloon on kertynyt ainoastaan 23000 kilsaa. Ilmeisesti kaikilla on ollut se sama tyyli kuin mulla, että tuodaan ulos jaloittelemaan vain aurinkoisina päivinä.
Nyt on tullut kuitenkin muutamaan päivään tullut ajeltua Corsalla melkein tuhannen kilsaa sekä mutkatietä, että nopeaa siirtymää. Autossa on huolto jo kolmetonnia pitkänä, niin on pitänyt ottaa Guzzit osittain työmatka-ajoon. Pakko purkaan hieman fiiliksiä näin "pitkän" ajorupeaman perään. Tuohan on minulta melkein rautaperseajo.
Sunnuntaina se Lahden keikka reittiä Savitaipale-Tuohikotti-Selänpää-Jaala-Vuolenkoski-Vierumäki ... ja sama palatessa toisinpäin. Ei tarvinne sanoa, että tuollaisella reitillä V11 on aivan elementissään. Ja se perävälitys ja välitys ylipäätänsä ... aivan loistava. Vaihdetta ei tarvi isommin veivata jos ei erikseen halua hakea urheilullista fiilistä. Toista on Vintagen suola-aavikko-loikkariperällä. Se ei ole enää halusta kiinni vaan pakosta, jos ei halua vinguttaa kolmosella koko reissua. Ja silti tykkään veivata ja vinguttaa Vintagella.
Pidemmillä, suoremmilla ja vauhdikkaammilla siirtymillä homma tuntuu yhtä nautittavalle. Kulkee kuin juna mutta aavistuksen pienemmillä kolinoilla. Mukava katsoa esim. Porvoon "moottoritien" pateissa ja notkelmissa sellaisissa 130-140 km mittarinopeuksissa miten suurin osa henkilöautoista keikkuu kuin ankat aallokossa. Kananmunat tuskin säilyisi ehjänä korissa. V11 alusta nielaisee ne melkein huomaamatta. Ei siis niitä munia vaan ne heitot.
Sunnuntaina katselin edestäpäin kun V11 ja kaverin 996 Ducati oli rinnatusten. Guzzi näytti Ducatiin verraten korkealta kuin Belaruksen traktori. Mutta siinä olikin rinnatusten sportti ja touring-sportti. Tuo V11 Le Mansin kate ja ajoasento on ainakin mulle aivan passeli. Muistuttaa muuten aika lailla tyyliltään ja varmaan mittasuhteiltaankin Laverdan SFC 1000 mallia 80-luvulta. Sellaistakin aikanaan himoitsin, mutta jäi finanssisyistä Piikkiöön ja jatkoin matkaa Guzzilla. Ehkä hyvä niin.
Ok, tuohon minun hehkutteluuni V11 Guzzin ominaisuuksista sanoisi joku hondacebarimies, että nuo ominaisuudet on hänellä kahteen kertaan parempana ja moottoritehot päälle. Olkoon, minulle riittää se fiilis mihin kaikkeen kolmipyöräjeepin moottori tykötarpeineen on saatu taipumaan. Sekä Calissa, että V11 Lempparissa.
Kysyit ToyBoy tuolla ketjun alussa, ekassa viestissä, että millainen mahtaa V11 olla pitkässä reissussa. Uskon, että aivan erinomainen. Siis kun ajaa yksin.
Jospa tässä saisi itseään sen verran niskasta kiinni, että lähtisi vuoden päästä syksyllä Mandelloon Air Balticin sijasta vaikka Via Balticaa pitkin, niin kova on pohtiminen, että Vintturilla vaiko mustalla Corsalla. Puolensa molemmissa ja puntit tasan.
