Kyllä Cali on ihan täysjyvää ja enemmän kuin koskaan olin unelmoinut näin varsin myöhäsyntyisenä motoristina. Eilen puunasin sen ihan tip top, kävin lenkillä ja kylläpä taas irtosi leveä virnistys 

, Ei, tästä en koskaan luovu! Sitten lenkki Jammulla. Ei, tästä en koskaan luovu! Ja seuraavaksi otin molemmista valokuvat, jos vaikkapa myynti-ilmoitukseen tarvitsisin 

. Ja sitten taas nettiin katselemaan kuvia Le Manseista! Olen ihastellut koko guzzizmi-kotkan/haukan/lepakon pureman jälkeisen ajan myös noita ihan alkuajan Le Manseja. Käsittämätön merkki tämä Moto Guzzi. Tuo muotokieli totisesti puhuttelee. Muistan elävästi kun toin v65c-raadon pihaan, niin vaimo, jolle kaikki moottoroidut kaksipyöräiset ovat aivan yhdentekeviä, sanoi hämmästellen että vau, tuo näyttää oikealta moottoripyörältä! Tietenkin sitten kimmastui, kun kävi ilmi että varsin moniongelmaisesta tapauksesta on kysymys. Eipä tullut kovin paljon huolettomia kilometrejä, mutta merkki iskostui tajuntaan siinä määrin, ettei paluuta ollut. Ja karmea surutyö, kun pikkulohkosta luovuin. No, California oli balsamia haavoille. Siinä on pyörää loppuelämäksi, ei siinä mitään. Ja XT:stä pitää mainita sen verran, että taisin sen lopulta hommata enemmänkin kohta15-vuotiasta poikaani kuin itseäni silmälläpitäen. Vaikka ei edes mopokorttia vielä ole niin santa pöllyää kun jäbä ihan hurmiossa painelee pikkuteitä 500:sella (joka on muuten fyysisiltä mitoiltaan pienempi kuin moponsa). Ajoi muuten Californiaakin (asfaltilla), ja totesi että helpompi hallita kuin XT:tä. Tuo pyörä-poika akselin tiedostaminen jarruttaa tällä hetkellä Le Mans-hanketta. Mitä sitä ei uhraisi jälkikasvunsa eteen??No, moni osoittaisi sormella ja toruisi kun lapsensa antaa tuolla tavalla ilakoida. Onhan siinä riskinsä, mutta jos ajelu tapahtuu kontrolloidussa ympäristössä ja pojalla realiteettitaju tallella, niin mikäs siinä. Mielipiteitä?
Onnittelut Juiselle uudesta hankinnasta. Puskaradion kautta olin jo kuullutkin tuosta. Toivottavasti nähdään SR-meetingissä.
Terv. LH