Tuosta calista vielä. Tässä muutama fakta. Se oli minulla viime syyskesästä asti. Ajoin noin 7000 kilometriä, huolettomia sellaisia. Aina lähti käyntiin ja palveli nöyrästi. Ja kaikki hallintalaitteet, jarrut, sähköt jne. toimivat hyvin. Kone kävi nätisti, se oli vääntävä ja ohitukset sujuivat rivakasti.  En jäänyt kaipaamaan lisää tehoja. Kokeilin keväällä moottoritiellä ja yli 150km/h meni. Vieläkin olisi varaa ollut. Mutta onneksi, viritetyn pommin päällä kun istuin, en enemmin innostunut kaasua vääntämään. Olisi saattanut pyörä levitä atomeiksi alle. Henkeni pelasti luultavasti jumalainen väliintulo, kun motomatti romun osti. Mutkateillä oli nautinto ajaa ja töyssytkin pyörä otti mukavasti. Kertakaikkiaan kiva pyörä ajaa. Tietenkään ei ole vertailukohtaa siinä mielessä, ettei ole tullut ajettua muilla caleilla, 5 muuta pyörää ollut, joista yksi oli guzzi. Ainoa mitä tein oli öljynvaihdot. 10000 kilsan kohdalla ajatttelin isompaa huoltoa, jarrunesteitä yms. Mutta sitten tuli pakkomielle v11:seen tai grisoon. Tai olikohan se sittenkin niin, että tajusin, vaikka teknisesti aika toope olenkin, että täysi paskahan tuo cali on, pakko antaa vahingon kiertää. Ja sitten calista saamani suuren rahatukon kanssa päivittämään kalustoa. Tehkööt seuraava omistaja likaisen työn.  Eihän tuo cali juuri pakasta vedetty ollut, vaikka nätti olikin, olivathan jo libanonilaiset sitä moukaroineet niin, että vasaranjälkiä oli näkyvissä. Kilometrejäkin varmasti takana paljon.
On ollut ilo lukea tuota MM:N blokia ja tuntea olevansa täysi konna ja se edellinen omistaja vasta konna on ollut, vaikka uskoakseni kenelläkään ei ole varaa kyseenalaistaa hänen ammattitaitoaan.  Mutta aina löytyy joku besserwisser, joka puhuu totuuksia, puolitotuuksia ja tässä kyseessä olevassa tapauksessa myös täyttä tuubaa.  Ne, jotka edellisen omistajan tuntevat, tuskin häntä minään helppoheikkinä ja lumekorjaajana pitävät. Omien käsieni kautta on useampikin romu vaihtanut omistajaa, myös moottoripyörä,  eikä aina tavara kovinkaan kuranttia ole ollut.  Ei ole perään soiteltu ja valitettu, vaikka kieltämättä aihettakin olisi joskus ollut. Parin-kolmen tonnin kaupoissa piilee aina riskinsä. Tämä cali oli hyvinkin hintansa väärtti. Pitäisi varmaan aina purkaa myytävä pyörä täysin atomeiksi ja sitten kasata uudelleen, jotta tietäisi mitä on myymässä. Valitettavasti (tai tässä tapauksessa calitettavasti) minun pitäisi tuo työ ulkoistaa.
Sinänsä mielenkiintoisesta blokista tulee nyt jostain syystä mieleen 7-päivää-lehti. Ja hölmö kun olen, niin provosoidun helposti. Onneksi calista jäi edes käyttökelpoinen runko. Omistaja tunkekoot sen hanuriinsa ja katsokoot, jääkö siitä jotakin näkyviin.