Kirjoittaja Aihe: Tarkistukset ennen reissua tai mitä kaikkea hassua on sattunut matkalla  (Luettu 4346 kertaa)

MotoJussi

  • Viestejä: 965
Toisaalla  joku aprikoi, uskaltaako -89 mallisella 70 000 km ajetulla Calistimella lähteä Euroopan turneelle. Tokihan uskaltaa, kunhan katsoo että peli on kunnossa ennen lähtöä.

Tästäpä tuli mieleeni perustaa uusi pitkä ketju (jos tällaista ei jo ole (ollut)) aiheesta: Mitä kaikkea Guzzistasi on hajonnut tien päälle eli mitä kannattaa tarkistaa ennen matkaa? Muilla vehkeillä sitä kaikkea onkin vasta sattunut, mutta ei sotketa niitä nyt tähän.

Jospa aloitan:

- Siperiassa ja Porvoossa: öljyntäyttökorkki on kiertynyt auki ja puolisen litraa öljyä roiskunut pitkin Siperiaa ja saapastani. Lisäsin öljyä ja  ruuvasin korkin takaisin. Matka jatkui.
- Norjassa: etuvalon polttimo on kärähtänyt (100W not-for-highway-use H4). Helppo oli vaihtaa huoltoasemalla uusi.
- Puolassa: starttinappulan kontakti on löystynyt, eli nappulaa painamalla ei ole startannut (onneksi on ollut mukana pieni kuusioavain, jolla kontrollit saa auki)
- Eestissä: TPS täyttyi bensalla ja lahosi, jolloin kaasu oli lähinnä On/Off - tyylinen. Pääsin ajamalla kotiin.
- Helsinki-Lahti moottoritiellä: imuventtiili jumitti, mutta mäntä tuuppasi sen ystävällisesti uudelleen liikkeelle. Toin vehkeen autolla kotiin Lahdesta
- Helsingissä: Mechelininkadun ratikkakiskot: Guzzi kääntyi ilmassa poikittain ja laskeutui suunnilleen nopeusrajoituksen mukaisella nopeudella kyljelleen. Minä kävelin Marian sairaalaan tarkastettavaksi ja Guzzi jatkoi hinausautolla korjattavaksi.
- Novgorodissa: Liekö ollut seos liian laihalla, kun ampui vasemman läppärungon irti kannesta. Löysäys ja takaisin laitto ja matka jatkui kohti itää.
- Skotlannissa: Öljynpaineanturi hajosi. Ei haitannut matkantekoa mutta vähän jänskätti.
- Porvoon moottoritiellä: Remmiahdin leipoi kiinni. Kävin hakemassa Guzzin  autolla takaisin kotio.
- Puolassa: heräsin leirintäalueelta ja huomasin että eturenkaasta puuttuu ilmat alapuolelta. paikallinen kumikorjaamo paikkasi, muttei laskuttanut.
- Tanskan ja Ruotsin välisessä tunnelissa: Huomasin että toinen pakokäyrä on poikki (omavalmiste). Ruotsalainen svetsare paikkasi haavan ja matka jatkui.
« Viimeksi muokattu: Maaliskuu 25, 2015, 07:28:31 ap kirjoittanut MotoJussi »

Pekka

  • Viestejä: 1 905
Vs: Tarkistukset ennen reissua tai mitä kaikkea hassua on sattunut matkalla
« Vastaus #1 : Maaliskuu 24, 2015, 17:41:39 ip »
Tiedä nyt onko pyörän rikkoutumisessa jotain hassua.
Jotain kummaa kuitenkin oli silloin tapahtunut kun etuteleskooppi juuttui pohjaan ja vaihteisto suostui
pyörimään vain toiseen suuntaan. Onneksi kuitenkin eteenpäin. Ja molemmat viat päällä samaan aikaan,
onneksi Italiassa ::).
Nilkutin Agostinille, jouduin korjaamaan ite, heidän pajallaan.
Sohc van Helmi.

motomatti

  • Viestejä: 13 490
Vs: Tarkistukset ennen reissua tai mitä kaikkea hassua on sattunut matkalla
« Vastaus #2 : Maaliskuu 24, 2015, 20:28:59 ip »
Agostinilla myös remonttia tehneenä sovitin LeMans vitosen perän GT850-malliin. Ei mikään heittämällä tehtävä homma vaan esimerkiksi vetokeskiön pulttien reiät piti tehdä uusiksi. (Samalla terotin korjaamon poranterät. Oli uusi asia asentajille: olivat aina ostaneet uuden kun vanha tylstyi.) Jouduin tekemään homman itse koska itse johtaja Duilio sanoi että kyseiset perän osat eivät sovi ristiin. Duilio tarjosi alennusta osista, kahvit ja grappat kaupantekijäistä ja pudisteli päätään. GT:n varaosia ei Agostinilla ollut joten piti "säveltää".

GT:n kanssa oli tietysti normia laittoa: kaasuttimissa vettä, katkojan kärjissä vikaa, puolavaivaa ja toimimattomia kondensaattoreita. Peruna kondensaattorina toimii! Pihistin pari pottua alastarolaiselta pellolta. Toinen varaosaksi. Puolaa piti jäähdyttää vedellä niin sekin toimi. Laturin hihna myös katkesi mutta se ei matkaa keskyttänyt. Valot vain pois päältä niin 32 Ah:n akulla pääsee toistasataa kilometriä.

Varsinaisesti en ole itse pyörän vian takia tielle jäänyt jos ei aiempia japaninpyöriä oteta lukuun: kerran satoi niin paljon lunta että katsoin tarpeelliseksi ajaa pyörän kotiin toisella kertaa.
Pari kuukautta vanhasta Quotasta turposi akku oikosulkuun kesken ajon. Liftasin hakemaan vara-akun ja kaveri antoi kyydin takaisin joten pyörän ajoin kotiin. Quota 1000 kun ei ole oikein lykättävää mallia.

Maahantuojalta noutaessani uutta pyörää (750 NTX) matkalla kotiin irtosi erinäinen määrä osia. Kaikki löytyivät kuten esimerkiksi sivuseisontatuki. Vilkut roikkuivat johtojensa varassa.

Toissakesänä mennessäni H-D-tapaamiseen esitelmöimään ohitti Alkoholipyörän sivuseisontatuki melko läheltä pääni. Se oli irronnut ja tökännyt johonkin ja vihelsi mennessään karjalaiseen metsään. Noudin kepin pois puskista mutta lukitusosa, sen mutteri ja jousi olivat kadonneet. Amerikanpyörämiehet kuitenkin vitsailivat melko rajoittuneesti.

Lapin reissusta 1100 Brevalla palatessa Rovaniemellä vaihdettu uusi takakumi puhkesi Puumalassa. Ystävälliseltä Ural-kuljettajalta sain omaksi peltiruuvin jonka kiersin reikään ja sain vielä pumpun lainaksi jonka palautin alle kahden vuoden koska olin hukannut yhteystiedot. Anttolassa ystävällinen autokorjaamon omistaja antoi käyttöönsä avaimia, rengaskoneen ja paikka-aineet. "Tossutin" ulkorenkaan sisäpuolisella paikalla. Tasapainotuskoneessaan ei ollut sopivaa adapteria Breva 1100 takavanteelle joten suoritin tasapainotuksen vasta kotona.

Ducati 906:ssa oli akun johdoista yksi katkennut eristeen sisältä: mahtavaa pauketta töyssyjen kohdalla. Vikakin kyllä löytyi kun käynti loppui kokonaan. Vanha perussääntö: jos johto on poikki niin sähkö ei kulje ja päinvastoin. Pätee edelleenkin. Syynä vikaan liian löysä akun kumikiinnike.

Benelli 750 Seillä Kontioralliin mennessä Laihialla putosi toinen sivulaukku tielle. Teline oli katkennut. Molemmilta puolin. Paikallinen konepaja, joka oli vahinkopaikasta noin 50 metrin päässä, auttoi hitsaamisessa. Eikä maksanut mitään. Sielläkin sai kahvia mutta ei ryyppyä. Matka jatkui Saariselälle länsirajaa noudatellen. Takaisin tultiin itärajaa noudatellen.

Breva 1100:sen mittaristo ilmoitti että akkujännite on 10,2V. Silloin järjestelmä estää edes yrittämästä käynnistystä. Suojapiiri piti ohittaa ja moottori käynnistyi. Oli kiire Smoton kokoukseen eikä ollut aikaa etsiä vikaa. Mittaristossa tillitti häiriövalo ja huoltomerkki. Tilanne palautui normaaliksi kun akku oli latautunut noin 100 km ajan. Myös merkkivalo sammui seuraavan käynnistyksen jälikeen mutta huoltomerkki jäi päälle. Todellinen vika löytyi vasta seuraavalla kerralla.

Lähdössä laivalle ei Breva 1100 tunnistanut sähköjärjestelmäänsä lainkaan. Vika oli akkukaapelin ja akunnavan välisessä oksidikerroksessa: täydellinen eriste. Viisi minuuttia meni siinä rapsuttelussa ja laivaan ehdittiin.

Centauron takarengas tyhjeni matkalla satamaan. Huoltoasemalla paikkavaahtoa sisään ja Saksan päässä laitettiin ilmaa lisää. Mitään näkyvää vikaa ei renkaasta löytynyt.

Cagiva Alazzurralla moottoritiellä rupesi vauhti hyytymään. Vedin kytkimen pohjaan ja takapyörä alkoi luistaa asfalttia vasten. Piti vedättämällä pysähtyä tien laitaan. Jarruvivun säätötangon lukitusmutteri löystynyt ja tanko pyörinyt ilmeisesti tärinän vaikutuksesta ja saanut takajarrun laahaamaan. Jäähdyttelin jarrun ja löysäsin säätötangon sekä kiristin mutterin. Takalevy ei ollut enää entisensä.

Centaurosta katkesi lataussäätimen maajohto joten sininen sähkösavu tuli rasiasta ulos. Akkua vaihtamalla vuorottain toisen pyörän kanssa matka jatkui. Posti toi seuraavalla viikolla uuden säätimen.

Centauro syttyi palamaan kesken ajon. Lupiinit vain pölisivät kun suuntasin keulan isoon laskuojaan jossa oli vajaa metri vettä. Palo sammui. Paikansin vian moottorinohjaukseen. Tämä sattui töihin mennessä. Soitto maahantuojalle ja uusi ECU tuli iltapäivällä paikalliseen matkahuoltoon. Toimitin alkuperäisen ECUn myöhemmin maahantuojalle. Mikropiiri oli irronnut jalustastaan. Se aiheutti että suuttimet jumiintuivat auki. Pyörään tuli aivan minimaalisia vaurioita.

Matkalla Centaurolla ajokaudenavajaisiin Hollolaan ohitin rekkaa melko reippaalla vaihdilla kun ahtimen paineensäätimen kalvo repesi ja aiheutti sen että ahtopaine nousi maksimiinsa. Aiheutti myös sen että ohitus nelosvaihteella aiheutti hallitsematonta keulimista kun paine piti kaasuläpät auki. Rekkakuski varmaan ihmetteli miksi onnistuneen ja näyttävän ohituksen jälkeen käännyin paikalliselle tuuloslaiselle huoltikselle. Ruuvasin Forge-merkkisen paineensäätimen kannen auki ja jumitin puutikulla venttiilin raolleen jolloin ahtopainetta ei juuri muodostunut. Suurin haitta oli lievä kalsarivaurio. Forgen venttiili vaihtui myöhemmin Bosch-merkkiseen.

Quotassa katosi lataus Sodankylässä Kirkkoniemeen mennessä. Vaihtoakkumenetelmällä vähän matkaa leirintäalueelle. Laturin koppa irti: täynnä vihreää mujua eli Ducati Energian kenttäkäämit olivat muuttuneet kuparioksidiksi. Soitto maahantuojalle. Sieltä lähetettiin lentorahtina uusi kenttäkäämi. Paikalliselta moottorikelkkaorjaamolta sain avaimia lainaksi. Aamulla matka jatkui. Sen jälkeen metsätiereissujen jälkeen siivosin aina laturin. Sinne kun pyrki menemään savea ja hiekkaa. Se oli happamoittanut kuparijohtimet.

Tuossa taisi olla merkittävimmät vauriot ja matkan keskeytymiset. Yleensä vaurioista on seurannut jonkinnäköinen pikku seikkailu käänteineen. Ei ole tarvinnut maailmalle jäädä. Nytkin olen kotona ja pyörät tallissa.

TimoEv

  • Viestejä: 2 173
  • Porukassa mukana - pyynnöistä huolimatta!
Vs: Tarkistukset ennen reissua tai mitä kaikkea hassua on sattunut matkalla
« Vastaus #3 : Maaliskuu 25, 2015, 20:28:16 ip »
Onpas sitä sattunut muille... :o Kun minulle ei ole juurikaan mitään merkittävämpää. Takakummia on paikattu reissun päällä ja ajolamppua vaihdettu.
Venakopan tiiviste kaksi kertaa matkalla mennyt, bensaletku tankissa myös kahdesti katkaissut matkan. Nuo letkut onneksi Kehä III tienoilla, joten lyhyestä virsi kaunis. Nuo tiivisteongelmat tunnetaan myös Eimericassa asti ja Lieksassahan yhden Norgen tiivisteen vaihtoa porukalla häirittiin ja "neuvottiin".
Takapyörän laakeri on jo käsitelty lehdessäkin.
Kaasuvaijeri joskus Stonessa katkesi, vaan sehän ei ollut mitenkään kamalaa. Laukusta uusi vaijeri ja Gerber-ihmelinkkari...
Ehken syynä vähäisiin ongelmiin on epäluuloinen mieli keväthuollon työlistaa tehdessä. Vaijerin rasvausta ja polttimon vaihtoja varmuuden välttämiseksi. Tulpatkin aina välillä ilman syytä olen uusinut. Kun ne maksavat jonkun euron kipale...

Moto Guzzi on aivan pettämätön verrattuna vaikka Ooppeliin tai Citikkaan...huoh!

Vaan Kimmon sanoin: "Ei oo Guzzi koskaan jättänyt tielle - aina on jääty yhdessä."

kaide

  • Viestejä: 1 141
  • Rookie_1977
Vs: Tarkistukset ennen reissua tai mitä kaikkea hassua on sattunut matkalla
« Vastaus #4 : Maaliskuu 27, 2015, 09:40:29 ap »
Jos kyllästyn niin jätän V10:n tiepuoleen ja jatkan matkaa jotenkin muuten.
Forza Moto Guzzi!

TunturiTT

  • Viestejä: 11 408
Vs: Tarkistukset ennen reissua tai mitä kaikkea hassua on sattunut matkalla
« Vastaus #5 : Maaliskuu 27, 2015, 10:02:51 ap »
Mulla ei ole pahoja vammoja saanut maantiellä oma pyörä. Lähinnä rakentajan omia mokia.
Pikkulohko:
-pakettiauto syliin liikennevaloissa -> ajamalla kotiin
-Nokkaketjunkiristin poikki -> pakulla kotiin
-Venttiilin lautanen erkani varrestaan -> työntämällä kotiin
-Maastoauto hätäjarrutti edessäni risteyksessä ->pakulla kotiin
-Akku irtosi (laatikon alta) ja jäi rungon ja takapyörän väliin.-> Pikapantetilla takaisin kiinni ja ajamalla kotiin
-Kilpiteline katkesi ja kilpi meni takapyörän ja lokarin väliin -> Kilpi reppuun ja reissu loppuun
-Vaihdevivusto irti laatikosta -> Laatikko vitosella, liruttelemalla liikkeelle ja ajamalla kotiin
-Kaasuttimen sisäänmenot tukkoon -> Kaverin kyydillä kotiin hakemaan työkaluja ja pyörä korjaten takaisin reissuun.

-Ekun Centauro oli lainassa-> Vanha väliaikaispaikka ryhtyi vuotamaan, paikkapullolla tiiviiksi ja pyörä ajamalla perille.

Nuo siis isoilla pyörillä, Cali on ollut tähän asti luotettava. Kop kop..
Mopolla ja kevarilla sitten tulikin leikittyä ja rikottua enemmän  ;D Nehän ei varsinaisesti tähän kuulu.
Hyvä pyörä, parempi mieli.

viitala

  • Viestejä: 86
Vs: Tarkistukset ennen reissua tai mitä kaikkea hassua on sattunut matkalla
« Vastaus #6 : Maaliskuu 27, 2015, 10:55:55 ap »
Mulla se kummallinen vika oli 850 lempparissa.Sateella aina pudotti vasemman pytyn pois käytöstä,kunnes huomasin kerran,että kun kallistan vasemmalle taas käy.
Mietin hetken ja tajusin ,että vedellä tosiaan on merkitystä.Yhdellä pytyllä kotiin ja tankki pois.Piranha käteen ja kääntö 180 astetta,tankki paikoilleen ja menoks.Piranhassa on se muovikuori
joka on umpinainen eikä vesi päässy pois.Johtoäätös oli,ettei poikasten pitäis ominpäin mennä asentelemaan italiaanoihin sähkövermeitä.
Onks teillä ollut paljon sähkövikoja ,kun aina mainitaan Guzzin yhteydessä ne sähköviat.Mulla on 26 vuotta ollu Guzzi ja jos sähkövikoja on ollut,suurin vika on satulan ja sarvien välissä.

motomatti

  • Viestejä: 13 490
Vs: Tarkistukset ennen reissua tai mitä kaikkea hassua on sattunut matkalla
« Vastaus #7 : Maaliskuu 27, 2015, 17:48:38 ip »
No GT850:ssä ei oikeastaan sähkövikoja ollut vaan lähinnä huoltamattomuutta jos alkoi pätkimään. Kuten tuolla aiemmin selitin. Tyypillistä oli että sateella ajon jälkeen pysähtyi tankkaamaan niin ei lähtenyt käyntiin ennen kuin virranjakajan kannesta pyyhki veden pois. Apua oli katkaistusta maitotölkistä tökattynä virranjakajan päälle.

California Kolmosen kärkiä joutuu aina silloin tällöin rassaamaan. Siksi onkin hankittuna digitaalinen ohjelmoitava sytkä.

Sähköhäiriöt ovat yksinkertaisia asioita ja ne keskittyvät yleensä sinne missä on paljon sähköjohtoja kuten sulakerasiaan, lataussäätimeen, relepalkkiin, tankin alla oleviin ryhmäliittimiin tai ajovalon takana oleviin liittimiin ja virtalukkoon. Joskus myös ohjaustangon katkaisimiin. Joidenkin henkilöiden kohdalla vain on niin että kun pieni sähköhäiriö iskee menee hermot heti. Esimerkiksi starttinapista painaminen ei tuota tulosta iskee henkilöön jonkinlainen paniikin ja hylkimisreaktion yhdistelmämielialahäiriö. Silloin henkilö muuttuu täysin avuttomaksi eikä ymmärrä minkäänlaista ohjeistusta.

Hyvä esimerkki oli edellisestä itäsuomalainen motoristi jolle tein pyöräänsä perusteellisen huollon. Kotipuolessa hänen pyöränsä ei sitten eräänä päivänä enää käynnistynyt. Sain ärtyneen puhelinsoiton ja tiedustelin mitä pyörä ei tee. "No, se ei käynnisty". Eikö virta-avaimesta kääntämällä syty mittarivalot? "No, se ei käynnisty!" Meneekö startille virta kun painaa käynnistysnappia? "Mistä minä tiedän meneekö?"
Muutin taktiikkaa: kysyin syttyykö ajovalot kun laittaa valot päälle. "Syttyy!" Palaako kirkkaasti? "Ei tiedä kun aurinko paistaa!" Siis palaa kirkkaasti. Katsoisitko oikealla puolen lampun takana oleva liittimen? "Tää on takuuasia! En ryhdy takuunalaista työtä tekemään!"
Kotipaikaltaan on jonkinlainen matka Tampereelle mutta seuraavana aamuna pyörä oli tallini pihassa kiukkuisen omistajan kera. Tökkäsin oikealla lampun takana olevan liittimen kiinni, käynnistin pyörän ja omistajansa ryhtyi vaatimaan matkakulujaan minulta. Nyppäsin liittimen irti, annoin viiskymppiä kouraan ja toivotin hyvää päivänjatkoa ja kotimatkaa. Oli ihan rahanarvoinen ilme henkilöllä. Terveisiä vaan jos sattuu lukemaan tämän.

motomatti

  • Viestejä: 13 490
Vs: Tarkistukset ennen reissua tai mitä kaikkea hassua on sattunut matkalla
« Vastaus #8 : Maaliskuu 27, 2015, 18:33:24 ip »
Palatakseni sähkövikoihin niin -70 ja -80-lukuisissa Guzzeissa oli Italian ilmastossa ihan toimivat avoimet sähköliittimet mutta täällä Pohjolassa kosteus ja teiden lika aikaansaattoi korroosiota liittimissä. Väittäisin että liitinongelmat olivat syynä suurimmassa osassa häiriöitä.  Tyypillinen oli sulanut kolminapainen liitin joko laturin tai lataussäätimen päässä. Välissä keltaiset johtimet. Sulaminen johtuu ylimenovastuksesta. Akku tyhjääntyy ajossa hiljalleen ja kohta jo epäillään että vettä on bensassa, kaasuttimissa muuta vikaa, kondensaattori rikki tai muuta sytytyshäiriötä. Saman aikakauden useissa Guzzeissa oli onneksi volttimittari mittaritaulussa josta saattoi päätellä vian sijaintia. -90 -luvulla tuli uudenlainen suljettu liitintekniikka käyttöön ja sähköviat muuttuivat harvinaisiksi. Siinä välillä ei ollut vuosikymmeniin ollut hiiliharjalatureita. Vaikka ei hiiliharjalaturissa mitään perusvikaa ollutkaan silti ne olisivat tarvinneet säännöllistä huoltoa. Sen jälkeiset laturit taas ovat herkkiä huonokuntoiselle akulle tai muulle ylikuormitukselle. Ehkä juurikin siitä syystä on kymmenkunta vuotta sitten siirrytty perinteiseen hihnavetoiseen laturitekniikkaan isommissa malleissa.

Muutaman kerran matkanteko on keskeytynyt tai melkein keskeytynyt kun olen pyörineni ollut hetkittäin näkymätön. Jopa Sääksjärvi Trike on näkymätön autoilijan silmissä. Kaistanvaihtokiilauksia pari, yksi pieni peräänajo huoltoaseman pihassa ja parkkiruudusta pyörän pois työntäminen peruuttavan autoilijan toimesta oli menneen kauden saldo.
Ehkä valmistumassa oleva iso takakate auttaa S. Triken näkyvyyteen jatkossa. Nyt on pituutta tasan kolme metriä ja leveyttä tavallisen auton verran. Korkeutta taasen ei paljoa ole kun öljypohja viistää asfalttia ja satulaakin on madallettu.