Camn laittoi erittäin mielenkiintoisen ja valaisevankin aiheen.
Itsekkin aikoinaan Mille R:n hankintaa harkinneena voin sanoa rehellisesti että sellainen jäi hankkimatta sen takia koska merkillä ei ollut kunnollista imagoa tahi karismaa, ainakaan suomessa. (pikkupyörissähän ne niittivät radoilla mainetta, tuo hankintani olisi ollut käytetty pyörä..harvoillahan sitä on varaa uusiin..) Pitänee nyt harkita uudelleen.. parempi myöhään kuin ei milloinkaan..
Olisivat saaneet olla rohkeampia ja julkaista vastaavan oloisen pyörän Guzzina! Onhan muutkin ns. rikkoneet jäätä tekemällä linjasta poikkeavia malleja ja sitten menestyneet. Ostajat pitää "lämmitellä" vaikka vain konseptipyörillä jos ei muuhun ole varaa.
Sitä ei kyllä mielestäni tarvitse epäillä etteikö Cali 1400 olisi hitti. Toivottavasti se antaisi päättäjille jatkossa rohkeutta saattaa Guzzi vanhojen aikojen maineensa arvoiseen asemaan.
Mielestäni jos arvoidaan (eikä halveerata kuten harmi kyllä rivien välistä välillä voi lukea?) legendaarisia guzzin urheilumalleja niin kannattaa miettiä asioita siltä kantilta että silloin kun ne tulivat myyntiin niin niiden kilpaversioilla oli ensin pärjätty pitkänmatkan kisoissa varsin hyvin kaikkia muita sen ajan kilpailijoita vastaan. (eli nykyään pitäisi vastaavan guzzin pystyä haastamaan 200 heppaiset Super bike bemut ja ducatit jne! eli sen tasoisista laitteista oli aikoinaan kyse!)
Mitään eksoottista tekniikkaa guzzillahan ei noissa pitkänmatkan laitteissa tuohon aikaan ollut. (viisikymmenluvun kisa guzzithan olivat aika eksoottisia).
Katuversiot edustivat nopeaan matka-ajoon hyvin soveltuvia pyöriä jotka olivat muihin sen aikaisiin nähden poikkeuksellisen hyvät ja tasapainoiset ominaisuudet. Näinä päivinähän se ei ole erikoista tahi eksoottista että pyörä on tehokas ja ajettavakin. Silloin se oli! Oli joko tehoa, hyvä runko tai hyvät jarrut mutta ei samassa paketissa! Se oli sitä eksotiikkaa että samassa pyörässä oli kaikki. Italialaisissa oli. (ja hyvän kokoinen hintalappukin!
)
(varsinkin pitkittäisurissa saman aikakauden japanilaiset rungot ja jousitukset olivat miltei hengenvaarallisia. Se on vaikea ymmärtää jos ei ole sellaista kokenut että ehjä pyörä voi kiemurrella ja nuljahdella.. huh onneksi on vielä noiden tuuttien ja muiden jäljiltä hengissä!)
Toivotaan että markkinavoimat nostavat Guzzinkin vielä "jaloilleen" ja siihen asemaan että voisivat tehdä entisaikojen tapaan kunnon urheilupyöriäkin. Muuten joudutaan vaan muistelemaan noita vanhanaikaisia työntötankokoneita.
Onko muuten noiden 70-lukuisten jälkeen guzzeilla ollut valonpilkahduksia kisarintamalla?
On näet jäänyt seuraamatta miltei kokonaan tuo väli guzzien historiasta. Aikoinaan mp lehdessä oli Doctor Johnista että ajeli kisaa ja sitten toinen oli tuo Ghezzi.. Mitä muuta on ollut?
