Vakuutusasiat saavat usein foorumeilla lähes myyttisiä ja mitä kummallisempia uskomuksia, joille on yhteistä se, että ns.varman tiedon mukaan pientä ihmistä kyykytetään säälittä suhmuroimalla selän takana. Faktat ovat valitettavasti usein hataria. Itse asiassa aika harva yksityinen bisnes on yhtä paljon kontrolloitua kuin vakuutusala. Arvostamani motomattikin kirjoitti yllä sen verran ns. mutua, että muutama täsmennys on paikallaan.
Sijoitustoiminnan tuotot mainitaan usein sellaisena ylimääräisenä ja salaisena vakuutusyhtiön saamana tuottona sen jälkeen, kun korvausmeno on ensin katettu vakuutusmaksuilla. Ihan näin helppoa rahanteko ei sentään ole. Nämä eivät ole mitään hyshys-asioita, vaan ne ovat ihan alan peruskäsitteitä ja esitellään mm.
tilinpäätöksessä. Ja pienentävät siis vakuutusmaksua.
Jälleen(edelleen)vakuuttaminen on myös ihan julkista toimintaa ja tunnuslukuja löytyy vaikka tilinpäätöksessä. Suomessa toiminta ei ole kovin isoa, mutta maailmalla on isoja jälleenvakuutukseen erikoistuneita yhtiöitä esim. Swiss Re ja Munich Re. Riskejä jaetaan yhtiöiden kesken, jotta ei pääse käymään niin ettei yhtiön kantokyky kestäisi.
Vakuutusyhtiöiden keskusliitto on yhdistynyt jo 2007
Finanssialan Keskusliitoksi (FK) mm. Pankkiyhdistyksen, Rahoitusyhtiöiden ja Arvopaperivälittäjien yhdistyksen kanssa. Eli eivät taida saunoa esim. motoristien vakuutuksia pohtien…
Kartelleja esiintyy aina silloin tällöin lehtien palstoilla, mutta en kyllä muista yhtään tapausta vakuutuksiin liittyen. Ehkä motomatti tarkentaa mihin viittasi?
Jos yhtä alan teosta pitäisi suositella, niin
’Vakuutusoppi’ on alan klassikko. Jos osaa purkaa ja koota moottorin tai kaasuttimen ja ymmärtää niiden toiminnan, oppii halutessaan varmasti myös perusasiat vakuutuksista.
