Hyvä oli meininki noin päiväseltäänkin käytynä, paitti se meitsin loppukliimaksi. Jo amusella saapuessani kummi tyhjeni siinä hiekkatiellä, mutta apu oli lähellä ja sain kolleekalta korjauspullon (vaahtoa) ja niinpä pääsin Salpalinjalle mukaan. Reisuhan olikin oikein leppoisa ja tietoa tapahtumista saatiin rutosti. No se paluusitten ei ihan loppuun asti onnannu kun viimeisellä kilometrillä hyppäytin Kustini niitun reunaan kötälleen ja meninpä itekki vissiin pleksin läpitte koskapa se hajosi. Tapahtuman kulku jäi siinä hötäkässä hiukka hataraksi, mutta havahduin kahahdukseen oikealla puolellani ja huomasin olevani turvallani heinikossa (onneksi oli umpipotta). Nouseskelin siitä ylös ja aloin sättiä ensi itteäni ja sitten mopoa, joka näytti jo eka silimällä ajokelvottomalta ja niihän se oliki. Etuhaarukka ja tanko vinossa, akku lähes ulkona ja sivuposki sökönä, penkki joteski killissä ja revenny yms. Apua ja ymmärrystä sain heti paikalla ja kuvia oteltiin. Luita ei menny, mutta pari viikkoa saan parannella kämmenselkien turvotusta ja etiskellä puristusvoimaa ja liikkuvuutta kotona. Äijät hilasivat mopon tien poskeen pystyyn hinuria oottelemaan ja niinpä vaan päästiin syömään, lusikka sentään pysy kädessä. Ja tovin päästä olin jo saanu hinurin tilattua ja minua kyydittiin Hesan linjurille.
Kotosalla Tuusulassa olin ennen kymmentä ja tovin päästä pääsin Hyvinkäälle kuvauksiin ja hiukka sunnuntain puolella olin jo kotona motoristitaksikuskin myötätunnon saattelemana.
Onneksi kämmäykseni sattu ns. perhepiirissä. Kiitän kaikkia jälkihoidossa avustaneita erittäin mallikkaasta ja esimerkillisestä toiminnasta. Motoristihenkeä parhaimmillaan, sano. Ei tämä yhteishenki tästä enää voi paljoa parantua, jäi kuitenki mukava fiilis, paitti että Harpmotorin kaveri tuumas mopon olevan vissiin lunastuskunnossa. Katellaan miten homma edistyy.
Nöyrä kiitos avustajille !
T : Laineen Jukka, Tuusula
