Punaiset valot ja kiihdytys eli öljyn loiskintaa alakerrassa

[Pekka]

Noin isolla tiellä kuin noissa videoissa näytettiin ovat mutkat sisäkaarteesta varsin lieviä. Päällystetyillä pikkuteillä sen sijaan se sisäkaarre voi olla todella jyrkkä. Suomessa tai Norjassa en ole missään, radalla tai muualla, törmännyt moisiin jyrkkiin nikaleisiin. Eikä niitä ole pidemmän päälle edes kiva ajaa katupyörällä. Endurolla mieluimminkin. Välillä pikkuteillä on lehmänkakkaa sekä moottoriöljyä tiellä niin se asettaa lisähaasteita. Niitä lehmiäkin on välillä väisteltävä sekä sitä tupsuhattuista lehmipaimenta joka huutaa oudolla kielellä.

Kiharaisempiakin teitä toki löytyy mitä Splugen Pass on. Se vain on hyvin reitillä Mandelloon mennessä.
Tykkään enempi ajaa silloin kun kaarteet ovat jouhevia ja vauhtia enemmän. Jouhevampia kuin Splugen.
Radalla ajaminen auttaa ja totuttaa yleisesti pyörän hallintaan, olisin kuitenkin sitä mieltä että, hidasajo on
parempaa harjoitusta alppiteiden ajamiseen.
Kolilla olen kerran käynyt, tie sinne ei ole jäänyt mieleen. Soratietä ajaessani olen joskus
vastaavan oloisiin kaarteisiin osunut mitä alppiteiltä löytyy.

Kannattaa hiljennellä vauhtia jos paikallinen isäntä tai paimen on lypsyllä tievarressa, ei tule suukopua silloin.

[Jouko S]

Vilkaisin tuossa Autoliiton opusta ja äkikseltään näytti sen mukaan, että Pohjois-italian jyrkin nousu olisi 22% Fittanze di Segnan solatiellä. Näkyy olevan Gardan itäpuolella. Esim. Stelviolla Bormiosta päin noustessa 12% ja laskiessa 15%. Stelvioon verrattuna on siis vielä "kokeiltavaa". Noista prosenteista mitään tiedä, mutta juuri tuo jyrkkyys tekee ne mutkat vaikeiksi ajaa. Nimenomaan ylöspäin. Ja nimenomaan ne "tornantet", missä käännytään gepsinkin mukaan takaisin päin. Kait se on sitten jokin "harha horisontissa", mikä tekee sen niin oudoksi. Ajaessa kyllä huomaa tuon jyrkkyyden ylöspäin mennessä siitäkin, että jarrut hidastavat vauhtia tosi hyvin..Mutta ei ole Calissa koskaan punaiset valot välkkyneet Alpeillakaan.

Jouko

[aj@]

Ylös oikealle on tosiaan se kaikkein hankalin juttu. Tarpeeksi pieni vaihde ja kierroksia, koska takajarrulla auttamalla kääntyy paremmin ja mylly ei stumppaa. Alaspäin samalla vaihteella kuin ylöskin, ei tarvitse koko ajan jarrutella. Kesällä taas pitäisi lähteä harjoittelemaan Dolomiitteja ja Alppeja.

[TunturiTT]

Tuo kaarre+nousu-yhdistelmä on ajatuksena sama, kuin mutkan kirraaminen keskeltä. Hahmottaminen on vaan ihmismielelle hankalampaa.

[Pekka]

Paitsi ylöspäin noustessa vauhti loppuu heti jos löysäät kaasun. Eikä oikea koipi yletä taatusti maahan jos stumpaat koneen. Käännös tehdään usein ohjaus topparissa, kytkimellä ja kaasulla liiraten.
Vastaantulijan sattuessa kohdalle samaan aikaan tupaa olemaan ahdasta muutenkin eikä ylöspäin mennessä näe
edes sitä kuinka jyrkkä käännös on tehtävä.
Pitää vain ottaa varovaisesti ja jos joku edessäpäin tööttää, eikä mitään tai ketään ole kaarteen takaa näkyvissä,
kannattaa vakavasti harkita pysähtymistä.

[motomatti]

Pekan laittama kuva on varsin tyypillinen.
Tuossa kuitenkin melko tasainen ja ehyt asfaltti.
Jostain tienteon tekniikasta johtuen näissä mutkissa on yhteinen tekijä: sisäkaarteessa on kaarto sekä nousu melko tasaista mutta juuri kun pitäisi kääntyä jo alkavalle suoralle on jyrkähkö nikale. Jos siihen asti menee, luottaen tasaiseen nousuun ja kaartokulmaan tulee vielä lopuksi pieni poikkeama. Vaikka tien konaisnousuprosentti ei olekaan kovin suuri niin tuossa sisäkaarteen loppunikaleessa se voi olla huomattavasti suurempi muutaman metrin matkalla.

Lainaan itseäni:

Hommaa voi harjoitella paikassa missä on asfalttitie ja hyvin jyrkkä ylämäki vaikka ei kaarretta olisikaan: tekemällä siinä U-käännöksiä tai ajamalla ympyrää paikallaan. Tällöin oppii elimoimaan silmien antaman signaalivirheen horisontin asennosta. Varsin usealla tätä kokeilleella on jalka hakenut maahan sisäkaareen puolelle ja vauhti loppunut.

Tuo ohjaus käännettynä stoppariinsa on se "taika" joka tekee jyrkästä kaarreajosta helpompaa. Kun sen harjoittelee myös jyrkässä tien kulmassa molempiin suuntiin niin pitäisi alppimutkatkin sujua.

Kaikkihan meistä osaavat ajaa molempiin suuntiin tasaisella kaartaen ohjaus lukittuna ääriasentoonsa. Se kun on motoristin perustaito jonka jokaisen pitää osata.
Jos tuli uutena asiana niin keväällä vain opiskelemaan miten kaarretta ajetaan pelkästään kaasun, kytkimen ja kallistuskulman yhteiskäytöllä. Eikä ohjata sarvista lainkaan.

[Aapo]

Ajoin joskus 90-luvun lopulla kaverin Ducati 900 SS:n Italiasta Suomeen juuri Stelvion kautta. Arvatkaa oliko sinne mukava pyörä järkyttävine ajoasentoineen ja hyvin rajallisine ohjauskääntökulmineen.

[TunturiTT]

Kaksi kaveriani oli joitain vuosia sitten tuolla "ajoleirillä". Ajoivat viikon verran ylös alas vuoren kuvetta. Kehuttiin joskus kuvia ja maisemia. Sanoivat vain, että alkoi parin päivän ajon jälkeen maistua puulta ja työltä koko homma. Sittemmin käynyt toinen heistä laina-Goldwingillä Alpeilla. Toinen on jo siirtynyt mutkaisemmille reiteille vähän "ylemmäs"..