Kommentoin asiaa kokemuspohjalta. Eri mieltäkin saa olla ihan vapaasti. Omassa tallissani on kolme hitsauskonetta. Sekalaiseen yleiskäyttöön peruskoneeksi hankkisin nyt itse noin 140...160 ampeerisen valovirralla toimivan invertterin. Isompaa tarvitsee harvoin, mutta kun sitä tarvitsee, niin se saisi olla sitten 250 ampeerin voimavirtakone. Puikkokoneella pystyy hitsaamaan rosteritkin ihan hyvin ja rosteripuikoilla saa yleensä helposti aikaan nätit saumatkin. Tottunut hitsaaja tekee jopa milliseen aineeseen puikolla kelpo jälkeä. Liitos pitää vaan osata suunnitella niin, että läpisulamisen saa kohtuudella vältetyksi. On huomattava, että kaikilla inverttereillä ei kaikki alumiinipuikot suostu palamaan, joten jos on aikomus tehdä alumiinihommia, niin puikkokone pitää olla siihen tehtävään pystyvä. Paras systeemi alumiinin hitsaamiseen on TIG, mutta veikkaan, että sen hankkimiseen ei monellakaan riitä mielenkiinto, koska se vaatii argonia tms. suojakaasuksi ja jos käyttö on vähäistä, niin tulee pienille hitseille äkkiä aika tavalla hintaa. TIG-hitsaaminen ei myöskään ole kaikkein helpoimpia juttuja opetella omatoimisesti. Siksi pikku alumiinihommat kannattaa tehdä puikolla, mikä myöskään ei ole kaikkein palkitsevinta puuhaa, varsinkaan uran alkuvaiheessa.
Ohutlevytöitä varten tarvii olla MIG ja omassa tallissa siihen puuhaan on kelvannut 150 ampeerin perus -Telwin. Oikeastaan siinä on paukkuja ohulevyhommaan hurjasti liikaa, mutta kun omassa koneessani ei ole invertteriä, niin niin siinä on tarpeeksi iso muuntaja isompaakin peltiremonttia ajetellen. En muista että siitä olisi koskaan lämpörele auennut. Ostin koneen muistaakseni v. 1991 eikä se ole tarvinnut muita korjauksia kuin kolvin tiukkailua toisinaan. Ja lankaputken puhdistuksia. Tosin siinä kestää viiden kilon kela varmaan yli parikin vuotta, käyttö on niin vähäistä. Semmoisella räpsyllä voi sitten alumiinin hitsaamisen jättää heti pois laskuista, niinkuin autotallihitsareiden MIG- vehkeillä yleensäkin. Noilla pienillä MIGeillä onnistuu hitsaaminen myös halvalla CO2:lla, jota tarkoitusta varten saa vanhoja sammuttimien pulloja ostaa sopivasti. Silloin kone on vaan huomattasti tarkempi oikeista säädöistä ja kun kone lämpenee, niin säätöjä pitää hiukan rukata sen mukaan. Misonilla nuo halvatkin lankakoneet toimii yleensä aivan hyvin. Itse en kyllä sekaantuisi pieniin täytelankakoneisiin, vaikka ne eivät tarvi kaasupulloa lainkaan. Isot täytelankakoneet ovat sitten kokonaan eri asia.
MIG:llä en tykkää hitsailla 3 mm ja sitä paksumpaa tavaraa, koska puikolla tulee noihin paksuuksiin lujaa saumaa rivakkaan tahtiin. Puikkohitsaaminen on myös asennoille vapaampaa, koska kankea kaapeli ei ole haittoina ja jos koneessa on vaikka kolmemetrinen tai pitempikin kolvikaapeli, niin isompaa tekelettä voi kiertää pelkän kolvin kanssa, eikä konetta tarvitse liikutella. Kun pitää jotain napata kiinni ulkona, siis pikku tuulen vireen vaivatessa, niin sekin onnistuu puikolla. Pienillä pyörillä varustettua MIG:iä ei viitisi vetää hiekkapihalle ja siellä tahtoo pienikin tuuli haitata suojakaasujen toimintaa.
Hyvään alkuun pääsee hyvällä puikkokoneella ja automaattimaskilla. Mitä aloittelevien hitsaajien puuhia olen joskus katsellut, niin yhteinen piirre tahtoopi olla, että aluksi turrutetaan pienellä virralla pienen pullapitkon näköisiä hitsejä puikon päällyste raudan pintaa vasten. Voimaa pitäisi malttaa ottaa valtakunnan verkosta niin reilusti, että valokaaresta tulee tarpeeksi valoa, että näkee kunnolla mitä on tekemässä. Se myös kannattaa opetella heti aluksi, että täydellä puikolla ottaa suosiolla vasemman käden avuksi, niin osuu se puikon pää paremmin siihen mihin se on tarkoitettu.
Usein kaiken uuden kanssa on juttu hiukan sama kuin moottoripyörän kanssa, että sitten kun on yhden hankkinut ja sillä vähän aikaa sillä ajellut, on paljon paremmat valmiudet ostaa seuraava.
