Hitsauslaitteet - uusi teknologia vs vanha

[motomatti]

On otettava huomioon, ainakin aloittelijan tapauksessa, se kuinka paljon tekniikkaa eli silmän ja käden yhteistä motoriikkaa tarvitaan kussakin hitsaushommassa. Tig on ehkä vaativin tässä lajissa. Myös puikkohitsaus vaatii tarkkuutta käden liikkeisiin eikä mig/mag-hitsauskaan ole ihan mämmikouran hommaa mutta näin kokemuspohjaisesti sanoen väittäisin että tumpelompikin saa sauman aikaiseksi migillä siinä missä muilla laitteilla tulee epämääräistä jälkeä tai reikiä peltiin.

Vaikka aloittaisikin, helpommasta päästä, mig/mag-hitsauksella niin olisi hyvä tutustua aiheesta kertovaan kirjalliseen materiaaliin. Hitsausoppaista saa ohjeita miten hitsaus pitää suorittaa että sauma sulaa läpi koko materiaalin eikä tule sulkeumia hitsiin. Asentohitsauksen opettelukin ottaa osan ajasta. Ohjeista selviää että koneen säädöt tulee tehtyä oikein ohjeiden mukaan. Liian paljon näkee saumoja joissa on raon päällä "etanaa syrjällään" eikä saumaan ole syntynyt "juurta" ollenkaan.

Monissa halpiskoneissa on helpotettu säätämistä: kun on selvillä langan paksuus ja hitsattavan materiaalin paksuus nämä tiedot syötetään koneelle napikoista niin kone antaa näillä tiedoilla oikean syötön ja virran. Itse en ole kokeillut moista systeemiä vaan itseltä menee hetki aikaa löytää kulloiseenkin hitsaukseen oikeat asetukset. Toisinaan pitää tehdä oikein koekappale ennen työkohteelle menoa.

Aluksi tahtoo olla niin että hitsataan liian pienellä virralla ja liian suurella syötöllä koska niin saa hitsauksen "tuntumaan" hyvältä: lanka palaa iloisesti. Tarkemmin katsoen saumaa ei sittenkään ole syntynyt vaan kyseessä on "kylmä sauma" joka ei ole kiinni perusaineessa kunnolla.

Myös materiaalin käyttäytyminen tulee ottaa huomioon hitsauksessa. Melko järeäkin rauta vääntyilee hitsauksessa jos suoritustapa on väärä. Mutta tekemällä oppii eikä alussa saa laittaa itselleen eikä halpiskoneelle liian suuria vaatimuksia.
Kokenutta hitsaria seuratessa suoritus näyttää helpolta niin että sivuillinen ryhtyy ajattelemaan että kyllä minäkin tuon verran osaisin. Siellä hitsarin päässä vain on "hiljaista tietoa" ja suorituksen aikana hitsari onkin ottanut huomioon useita eri muuttujia joita amatööri ei edes havaitse.

[TunturiTT]

Migillä on helpoin aloitella, se on selvä. Paksulle raudalle ehkä kuitenkin puikko ja vielä rutiili tai rosteripuikko. Ovat ehkä helpompia saada syttymään, ilman että tuloksena on piikkisika.
Tigillä hitsatessa kannattaa aina olla harjoituskappale, jolla säädöt haetaan kohdalleen. Työkappaleella ei missään nimessä kannata harjoitella, jälki on yleensä parempi, kun vieressä on saman paksuista materiaalia, johon kokeilla. Ei tuo Migilläkään liioiteltua ole, jos tavoitteena on näkyvä osa. Itse en juurikaan hio saumoja, koska hiomaton sauma on pääsääntöisesti kestävämpi, kuin hiottu. Siksi lopputuloksen ulkonäöllä on minulle merkitystä. Jos yksinkertainen sauma pitää hioa muotoon, on jotain tehty valmisteluissa ja hitsatessa väärin..

[egon]

Migillä on tehty ns. kylmäsaumoja paljon, jopa hyvin vaativiinkin kohteisiin. Oma kokemus on lisäksi semmoinen, että puikolla tehdyt heftit ja oikeat hitsitkin ovat lujempia ja kestävät asetella esitaivutuskulmaa paremmin kuin Migillä heftattu. Siitä kai on oma kasvanut luotto puikkokoneeseen kun tehdään kovasti kuormitettuja hitsejä. Tämä on siis siitä kokemuspiiristä, että lankakone on harrastelijamallia, samoin kuin hitsarikin. Yhden kuusimetrisen moottoriveneenkin tuli tehneeksi joskus 90-luvun alkuvuosina. Hitsasin sen muuntajalla ja 46.00 puikoilla ja onhan tuo vielä pinnalla pysynyt.

[motomatti]

Itse opettelin varhaisteininä isäni muuntajalla. Sen tyypin Kemppi missä on kannessa veivi millä siirretään rautasydäntä käämin sisällä. Sen jälkeen tuli käyttöön malli jossa virtaa säädettiin siirtämällä kaapelia eri reikään. Merkki sama.
Äidin isällä oli ns. pyörivä Esab. Kun puikon sytytti niin laite huojahti pajan lattialla kun moottori kuormittui generaattoria pyörittäessään. Sillä en saanut hitsata koskaan vaikka pyysin saada. Pyörät siinä olivat vielä valurautaa ilman pehmusteita eli laite oli hyvin vanha. Mutta toimiva. Seppämestarin pajassa kaikki oli klopeilta kiellettyä. Toisaalta auliisti hän laitteli kaikenlaisia vehkeitä meille keskenkasvuisille. Rattikelkat ja potkulaudat rakenteli ym tarpeellista. Arveli varmaan että jos yhdelle antaa luvan niin vehkeet ovat sen jälkeen kaikkien kylän kollien käytössä ja aina epäkunnossa.

[TunturiTT]

Kaverin kotona oli/on tuollainen kammettava, sininen kone. Itse asiassa kyseisen mallinen laitos on ollut varsin suosittu maatalousympäristössä. Itse opettelin alunperin isäni Minekalla. Muuntaja myös, eipä noita inverttereitä ole yksityisen käsissä hirviän kauaa ollut.

[egon]

Minulla on autotallissa ykkösnyrkkinä Esab 375 KB -genu. Vanha on, joo, mutta toimii ja antaa tasaista ja hyvää tasavirtaa. Vaatii vaan aika stydyt sulakkeet että saa käyntiin eikä se melukaan varsinaista musiikkia ole. Silloin harvoin kun pitää muurata umpeen isompaa railoa, antaa arvoa sille ettei kone väsähdä.

[motomatti]

Kelpaisi itsellekin jos tarvitsisi tehdä järeämpiä töitä.
Varmaan vielä tuhansia ihan ammattikäytössä.

Liitteenä kuva laatulaitteesta.
Huomatkaa kaapelien vahvuudet.
Virta kulkee sitä paremmin mitä parempi kaapelimateriaali ja mitä paksumpi kaapeli.

Jos hitsauskoneessa kaapelit lämpenevät merkitsee se tehohukkaa ja sauman teossa mahdollista laadun heikkenemistä. Valitettavasti näissä halvemmissa nykykoneissa on tingitty juurikin kaapeleista. Puuttuva vahvuus onkin korvattu lyhyydellä. Liian pitkäkin taas on ongelma. Tavan harrastajalle riittää 2,5 - 3 m kolvin kaapeli mutta maakaapeli saa olla käytännön syistä metrin pidempi. Maakaapelin kiinnitys paljaaseen metalliin lähelle hitsauskohtaa.

Puikkohitsauksessa nykyaikainen olkahihnassa kannettava invertteri on varsin kätevä laite eikä vaadi johdoilta suurta mittaa kunhan syöttökaapelissa mittaa ja vahvuutta riittää. Varsinkin 230V laitteessa.

[TunturiTT]

Nuo on vaan älyttömiä moloja siirtää keikkakäytössä. Isäni on hylännyt nuo kookkaat voimavirtavehkeet jo aikaa sitten. Ne Kempin "kainaloon mahtuvat" voimavirtakoneet on poikaa. On muuten käteviä ja tehokkaita. Kohteet noilla koneilla on ollut ohuen rosterikaideputken ja kaivinkoneen korjauksen väliltä. Eli paukkua kyllä piisaa.

[motomatti]

Sanoisin että ovat pajakoneita joita siirrellään ehkä vain silloin kun siivotaan.
Vertaapa mennävuosien, ja nykyisiäkin, korkeita lankahitsilaitteita joissa korkeutta yli puolitoista metriä ja pyörät niin kapealla että siirtely on huojakkaa. Vielä kyydissä pitkä suojakaasupullo mittareineen. Vakuutus pitää olla kaatumisen varalta....

Silti kelpuuttaisin koneekseni.

Liitteenä tavanomainen paja-mig-hitsi pulloineen. Korkeammat hitsikoneet ovat saman korkuisia kuin pullokin....

[TunturiTT]

Joo, munkin Mig on sitä kokoluokkaa, ettei sitä mihinkään viitsi verstaan puolelta kuskailla. Vaikka on pyörät alla ja pikkupullo. Isällä on kotona isona koneen erään maatalouskoneita valmistavan firman entinen Kemppi. Siinä on vielä langansyöttölaitteisto omassa kaapissa, nivelöitynä siihen alemman päälle. Siihen sitten iso pullo kylkeen, niin ei puhettakaan, että ovesta veisi minnekään.
Eli tähän tyyliin:



 Pikkukoneena sitten Kempin joku musta juhlamalli. Se on tuollainen Matin kuvaama yksikaappinen. Ei sitäkään tarvi pajasta pitkälle viedä.
Yhtään taskumallin miggiä ei ole ollut. Reissuhommat käytännössä poikkeuksetta tehnyt puikolla, ellei työmaalla ole ollut miggiä hommaa varten.

[Urpo ja Turpo]

Urpokin hitsasi 70-luvulla Esabin kannettavalla puikkohitsauskoneella mm.
kuvan hyllyt ja pöydät. Hyvin ovat kestäneet, vaikka infrastruktuuri onkin
muuten mallia Tshernobyl.

[TimoEv]

Isä sai aikoinaan erittäin hyvä koulutuksen ja kokemuksen - konepistoolimiehenä, kunnes Yt-neuvottelut tekivät työttömäksi. Sen jälkeen sai komennuksen n 9kk metallikurssille ja sieltä lopuksi matkalipun ja työlapun Rauma-Raahe Oy:n konepajalle. Hän veti happoselle luokkasaumaa ns. tuosta vaan ja erityisesti silloin, kun koneet olivat suuria pyöriviä muuttajia, merkki oli Elin. rautapyörät ja painoa mittaamattomasti. Ne olivat ( 1940-1970-luvuilla ) hyviä vehkeitä, sillä ne pyörivinä olivat käytännössä immuuneja sähköverkon häiriöille yms. teollisuus- ja rakennusolosuhteissa.
No, aika ajoi miehen ohi ja koneet - niitä oli useampia - jäivät nurkkaan. Mutta niillä vaan hitsattiin ja rakennettiin Suomen teollisuutta. Koneitahan oli varmaankin tuhansia maassamme.

Nykyään sitten tehdään tällaisia: http://www.turvallisuustutkinta.fi/fi/index/tutkintaselostukset/muutonnettomuudet/tutkintaselostuksetvuosittain/muutonnettomuudet2003/b32003ypysyvaksitarkoitetunvalipohjarakenteenputoaminenhuoltoasematyomaallaorivedella25.8.2003.html

Siinä on erityisesti kiinnitettävä huomiota MM:nkin mainitsemaan -- "kylmä sauma" joka ei ole kiinni perusaineessa kunnolla. Minä en hitsaa - enkä opettele.  

[JuhaV]

Kiitos kaikille kommenteista.

Kiinnostavan historiallisen tiedon seassa oli kommentteja noista ihan uusimmistakin vehkeistä mutta selvästikin ne eivät ole vielä kovin laajalti (harraste)käytössä.
Tässä vaiheessa taidan siten vielä turvautua siihen että kiikutan tarvittaessa osat ammattimiehelle hitsattavaksi. Tarvetta kun kuitenkin ilmenee aika harvakseltaan.

- JuhaV

[egon]

Juha, kyllä valovirtainvertterit ovat olleet harrastekäytössä jo kymmenisen vuotta. Nyt vaan ei sattunut palstalle kukaan niitä kommentoimaan. Seuraava oma ostokseni hitsausalalle tulee olemaan noin 150 A valovirtainvertteri, mutta en ole miettinyt vielä merkkiä enkä mallia. Nuo halvimmat koneet taitavat tulla samasta tehtaasta eräästä suuresta itämaasta, joten keskinäisiä eroja niissä ei kovin paljon taida olla. Mutta se halpa laatu pyrkii olemaan sellainen, että se on kasaantunut kaikki joka toiseen tai joka kolmanteen koneeseen ja osa on sitten jäänyt kokonaan ilman....

[tramp]

Itsekkin harkitsin Migin hankintaa ja tein vertailuja. Halpikset / vähän paremmat harrastekoneet ja kaverin kokemuksesta päädyin Kempin MinargMig 170 Evo ( alle 1000€), mut sitten mietin sen tarpeellisuutta oikeesti, niin jos pari kertaa vuodessa sitä tarvin, niin kiikutan hitsitarpeen kaverin pajalle. Kyllä kai alle 500€ koneillakin harrastehitsejä voi tehdä nykytekniikan avulla.

Tämä olis ollut tarjouiksessa, mutta valmistajan tarra puuttui ja takuu ? ;-))