nokkaketjun kiristäjä lopussako?

[egon]

Liitoslenkin sain laakeriliikkeestä. Ketju piti katkaista.

[TunturiTT]

Japanin nelikoissa ketjunvaihto on työläs, ei muuten mitenkään vaativa. Loppujen lopuksi aika moneen kohteeseen pääsee helpommalla käsiksi, kun purkaa riittävästi.
Autoihin olen myös saanut vaihtaa "ikuisia" ketjuja, enemmän kuin hihnoja itse asiassa. Niissä on monesti vaikeaa tehdä, kun tilaa ei sinne jakopään puolelle ole juuri jätetty.

[motomatti]

Oli vehje mikä hyvänsä niin korjaamokäsikirja on hyvä apu. Guzzisteilla on se etu että niitä saa useammasta paikasta jopa ilmaiseksi. On myös olemassa linkkejä joista saa muunkinmerkkisiin pyöriin ohjekirjoja mallikohtaisesti ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Nettiversio ei vain ole kovin hyvä tallipuitteissa mutta parempi kuin ei mitään. Kirja on tallilla paras. Toki aina voi tulostaa tärkeimmät kohdat.

Pari kertaa olen nähnyt kotiasentajan naamasta että asiat ovat huonosti, kun ovat apua tulleet kyselemään, kun nokkakejun vaihdossa ketjunkiristimen painin on tipahtanut öljypohjaan. Mitä siinä muutakaan neuvomaan kuin että laittaa koneen palasiksi että saa kiristinosan esiin ja sitten hieman lisäpurkamista että saa sen paikoilleen. Tämä osassa niistä laitteissa jossa jakoketju on sylinterien välissä. Ohjekirja yleensä ohjaa purkamaan kiristimen ensiksi tai joissain vehkeissä kiristin voidaan lukita siten että kiristystä ei tapahdu.

Itse olen melko pitkälti hihnauskovainen. Ollut Ducateja eri Pantah-versioina ja Centaurossakin on jakohihnat. Autossa on myös. Vaihtoväli 160.000 km tai 10 vuotta. Että ei kovin usein tarvitse vaivautua.

[TunturiTT]

Tuosta kirjasta tuli mieleen. Tein edelliseen autoon ketjuremontin. Tein sen yläkautta ja purkamalla jakopään kopan. Ahdasta oli, ei yhtään ylimääräistä tilaa. Ostin sitten myöhemmin merkkikohtaisen korjaamokässärisoftan. Mielenkiinnosta lukaisin korjaamon työohjeen. Alkoi sitten ilmastoidussa mallissa ohje vetareiden ja laatikon irroituksella, jotta moottorin saa pois konehuoneesta.. Jos olisin ohjeen lukenut etukäteen, en varmaan olisi työhön ryhtynyt.

[Pekka]

Korjaamokirja on usein tehty toiselta kantilta kuin säästäväisen teeseitse korjaajan tarpeet
ja rahavarat sallivat.
Silloin kun Buellin vaihteistosta rikkoutui ensimmäisen kerran hihnapyörän takaa ulostuloakselin
laakeri, veti ensin vakavaksi kun avasin korjaamokirjan siltä kohdalta. Korjausohje alkaa:
"Strip the Engine!".
Oikeasti se laakeri vaihtuu melko kivuttomasti ulkokautta moottoria irrottamatta tai purkamatta.

[millegt]

Tässä kohtaa täytyy tehdä ero näitten haynes tyyppisten korjaus oppaiden ja tehtaan korjaamokäsikirjojen välille kyllä, haynes tyyppisissä voi olla ohjeet tee se itse työkalun tekemisesksi kun taas tehtaan kirjassa on vaan nummerot että hae tuo tai tämä erikoistyökalu eikä ehkä edes selvii miltä näyttää, jos on molemmat käytössä niin paras tilanne

[MotoJussi]

Nyt on aloitettu talven huoltohommat.

Irrotin molemmat kannet, kun on tarkoitus vaihtaa alkuperäistä vastaavat venttiilien jouset. Jossain vaiheessa vaihdettiin pinkeämmät jouset kun ajateltiin laittaa kone kiertämään, mutta siitä ajatuksesta luovuttiin myöhemmin. En muista mitkä jouset koneessa on, mutta kyllä ne ovat erilaiset kuin mitkä SD tuohon pyörään toimitti. Hieman lyhyemmiltä näyttävät nuo paikallaan olevat kuin ne mitkä SD toimitti. Olisi kiva verrata jousien jäykkyyttä, niin tietäisi millaiset ne ovat (sekä "pinkeämmät" että "alkuperäisen speksin mukaiset"), onko eroa ja jos niin kuinka paljon. Vaan enpä silti käynyt rakentamaan mittausjärjestelmää. Helppohan se olisi: X kilon voimalla kun painaa, jousi painuu Y milliä.

Molemmat kannet olivat sisäpuolelta kauttaaltaan mustan karstan peitossa. Pari kiiltävää kohtaa vain oli. Mäntien pinnalla on samoin tasainen musta karsta, poislukien pari pientä kiiltävää kohtaa. Mäntiä en ota irti, en edes sylintereitä. On liian helppoa katkaista männänrenkaat ... Jaa mistäkö tiedän ...

Pitäisi varmaan säätää kone uusiksi, kun on välitykset jotain aivan muuta kuin mitä ne ennen olivat. Nyt kun on vaunurattaat takana, on kierroksia neljännes enemmän kuin vakiona. Mennään ihan eri kohdassa ruiskukarttaa koko ajan.

No näistä viis, mutta nyt meni ärsytyskynnyksen yli tuo keinuvipujen kuluminen: kaikki olivat silminnähden kuluneet ja yksi oli mennyt ruvelle. 157 euroa maksavat keinuvivut kappaleelta, joten jospa niitä koittaisi silottaa. Norsa Oy Nurmijärvellä lupasi vilkaista.

Ja kun kerran ammattilaiselle jotain vien, niin taidanpa viedä sitten kannetkin niiden venttiilinjousten vaihtoa ja kansien puhdistusta varten. Tulee todennäköisesti vähemmällä kiroilulla ja vahingoilla valmista. Ellei sitten jollakulla ole loistavaa keinoa venttiileiden irrotusta ja takaisinlaittoa varten, samoin kuin karstojen poistoon pomminvarmaa ja helppoa keinoa. Käytössä oli sellainen Bilteman venttiilinjousityökalu, jolla sainkin yhden venttiilin ehjänä irti, mutta ei se kovin helposti onnistunut.

Kun saan kannet takaisin paikalleen, käyn sitten koneen etupään kimppuun, nokkaketjun ja kiristimen vaihtohommiin. Kevät tulee nopeammin kuin arvaakaan, parempi aloittaa askareet hyvissä ajoin!

[TunturiTT]

Eikös tuosta ollut joskus palstalla puhetta, että noita keinuja voi hioa ihan tuoltaan. Eli ei ole erityistä karkaisua vipan päässä.

[egon]

Yhtä keinuvivun tassua olen silitellyt vesihiomapaperilla. Pinta voi näyttää kamalalta, mutta rokamat ei silti ole välttämättä kovin syviä. Ääntä ne  kyllä antaa jos siellä on karheutta.

[TunturiTT]

Tuolloin kun tästä tietävät aiheesta kirjoittivat, ajattelin itsekin kurkata omien vippojen alle. En ole vieläkään uskaltanut  Kai se on otettava kevään listalle imukurkkujen vaihdon lisäksi. Veikkaan kuoppaantumaa, kun kalkattavat vaikka säätö on alueella.

[motomatti]

Kun keinuvivun venttiilin puoleiset päät kuluvat loville niin lovet ovat venttiilien päiden läpimittaiset ja lisäksi muodostuneet kahdesta särmästä: siitä mikä osuu venttiiliin ensin ja siitä mikä on kosketuskohtana silloin kun venttiili on avautunut. Särmän läpimitta kun on kokolailla sama kuin venttiilin varren pään leveys ja lisäksi venttiilin varren päässäkin on pieni kulumalovi ei välysmitalla tehty venttiilivälyksen säätö ei toteuta oikeaa välystä. Se onnistuu silloin vain mittakellolla mittaamalla.

Jos välys ilmoitetaan esimerkiksi 0,15 mm ja keinuvivun päässä on 0,05 mm syvä lovi niin välysmitan antama välys 0,15 liuskalla on tällöin noin 0,20 mm koska kenuvivun paininnokan kuluman reunat kantavat. Tässä ei edes ole huomioitu venttiilin päähän syntynyttä lovea. Näin liian isoksi jäänyt välys kasvattaa lisää välystä entisestään kulumalla lisää josta syntyy naputtava ääni.

Siksi nuo kulumat on syytä koneistuttaa pois tai vaihtaa keinuvivut uusiin. 

Minulta usein kysytään miksi omien Guzzieni koneet eivät pidä helinää tai kilkatusta käydessään. Johtuu juurikin siitä että säädän venttiilit suositellulle välykselle huomioiden em kulumat mittauksessa. Useimmat epäilevät vain että olen säätänyt välykset liian pieniksi ja kohta tulee venttiilivika. No ei ole tullut.

Kun käyttää sylinterikannet kansityössä siellä hiotaan venttiilinvarren päästä pois hieman ainetta että pää tulee suoraksi ja sama tehdään pyydettäessä myös keinuvivulle siinä yhteydessä kun kansi ja venttiilien lautaset sovitetaan uusien venttiiliohjureiden kanssa yhteen.

Toisinaan kuulee että venttiilivälyksen saa sopivaksi kun säätää välyksen siinä moottorin kierron kohdassa kun välys on suurimmillaan. Välttäkää sitä ja säätäkää siten kuin ohjeessa sanotaan eli silloin kun mäntä on ykk:ssa ja molemmat venttiilit sulkeutuneina. Vauhtipyörässä ovat valmiina D ja S merkit sitä varten. Ja jos ei ole niin männän ykk:n löytää kyllä muutenkin tulpanreiästä mittaamalla. Ihan millin päälle ei tarvitse olla.

[TunturiTT]

Saa nähdä miten paljon omassa on kuopallaan. Voi sitten säätää oikein.

[motomatti]

Tein joskus rautalevyn joka tulee kiinni venttiilikopan reikiin johon saan magneettijalallisen mittakellon jalan kiinni.

Asiasta kolmanteen: venttiin päähän ei pitäisi lainkaan syntyä lovea koska venttiilin pitäsi pyöriä hiljalleen koneen käydessä. Kun moottorilla ajellaan vain hiljakseen ja alhaisilla kierroksilla niin tätä haluttua ilmiötä ei tapahdu. Siitä syntyy kaksi pahenvaa vikaa: kyseinen lovi ja lisäksi venttiilinvarren kuluminen toispuoleiseksi jolloin vastapuolelle kertyy venttiilinvarteen karstaa joka kulkee venttiilinohjurin alapäässä sen sisään ja ulos. Kohta ohjuri onkin soikea.

Tässä jutussa kuva keinuvivusta: http://www.motomatti.fi/2015/12/irtomoottorin-kansien-kunnostusta.html

Karstan vaikutuksia: http://www.motomatti.fi/2015/10/purkupyora-moottorin-purku-jatkuu.html

[I.H.]

Moi, T5 kalkattaa mekoisesti vaikka kuinka säätää venttiilejä, kun rakomitta ei tunne noita mahdollisia "kuoppia". Viime talvena oli nuo keinuvivut irti kun vaihdoin kannenpulttien juuressa olevat O-Renkaat. Niin, ja meikäläinen s****nan torvi ei tajunnut samalla tarkistaa keinuvipujen ja venttiilien päät, että näiollen kilkatus jatkuu   

[egon]

Kotoisten nopeusrajoitusten puitteissa ainakaan Millen venttiilit ei jaksa pyöriä. Totesin sen tosiasiaksi kun hinkkasin keinuvivun tassusta hitusen pois ja samalla venttiilin päästä kanssa. Venttiilin päähän jäi sen verran  jotain merkkiä, että pyöräytin sitä neljänneskierroksen reijässään ja ainakin seuraavan venttiilivälysten tarkistuksen yhteydessä se oli edelleen samassa asennossa. Ehkä tuli jotain 10k siinä välissä ajetuksi. Todennäköisesti huonot vastinpinnat kasvattavat venttiilin varren painetta ohjuria vasten ja nopeuttavat ohjurien kulumista soikeiksi. Kaputus tule siitä kun venttilin varsi kilkuttaa reijässään. Tuohon asiaan sain varmistuksen kun uusin ohjurit ja venttiilit. Jäljelle jäi vain hiukan rapinaa ja helinää.

Koneistamot varmaan tekee hyvän jäljen, mutta ohut kerros tassusta lähtee helposti vanhalla vesihiomapaperi+lasilevy -tempullakin kun pikkasen harjoittelee.