Joskus T:reella pääkirjastossa luin TM:aa. Samalle pankkiriville, yhden tyhjän jälkeen, istui mies, joka katseellaan ilmaisi odottavansa samaa lehteä vuorolleen.
Päätin, että jos ei sano mitään, niin hömpötän vähän.
Luin lehden tarkkaan. Siis todella joka sanan. Kun pääsin tokavika sivulle tuo odottaja ikäänkuin ryhdistäytyi, jotta on valmiina lehteen.
Luin muutaman rivin ja pistin lehden kainaloon ja syöksähdin hyllyjen väliin. Mies seurasi kiireellä perässä sanaakaan sanomatta.
Hetken piirileikin jälkeen pistin lehden ao. lehtihyllyyn, jos mies se salamannopeasti ( kuitenkin tamperelaisella nopeudella ) sieppasi. Samalla katsoi syvästi halveksuen ja vihaisena minua.
Jos katseet olisivat tappaneet, en ajelisi Moto Guzzilla...
Mutta - kivaahan tuo oli...
