Muutaman pleksin olen minäkin itse tehnyt. Oikeaksi materiaaliksi ovat Eterassa neuvoneet Akryylin (ei kellastu auringossa).
Harjoittelemalla onnistuu pleksin taivutus kuumailmapuhaltimella, mutta vaatii kärsivällisyyttä.
Liian nopeasti (kuumasti) lämmittäessä tulee herkästi pieniä ilmakuplia pleksiin.
Ja taipumislämpötilassa kova muovi pehmiää aika yllättäen (nopeasti).
Iso pleksi toimii kokemusteni mukaan parhaimmin, kun sen yläreuna on vain pari-kolme senttiä silmänkorkeutta alempana.
Suurin vaikutus on pleksin asennuskulmalla. Pieni muutos kulmassa voi muuttaa sen toiminnan täysin.
Onnistuneen säädön olen itse kokenut olleen sellainen, että moottoritie nopeudessa "tuuli painaa selkää".
Hyvin toimiessaan kypärään ei muodostu pyörteitä (melua), eikä moottorinkaan mekaanisten äänten melu merkittävästi voimistu.
Usein valitaan pieni (tehtaan oma) pleksi, joka asennetaan melko pystyyn ja näin se suojaa lähinnä vain ylävartaloa ajoviimalta.
Parhain suoja saadaan isolla pleksillä loivassa kulmassa, jolloin kuski on kokonaan tuulen suojassa ja pleksi oikein säädettynä ajo onnistuu visiiri auki pelkin aurinkolasein vielä 80-100 kmh nopeudessa ja vasta kovempaa ajaen visiiri läpsähtää kiinni ajoviimasta.
Kotitekoiset pleksit ovat onnistuneet hyvin ja Eterasta saa halutessaan pleksin reunaan sopivaa U-n muotoista liimattavaa reunanauhaa, jolloin pleksi näyttää tehdastekoiselta (mallia Giwi).
p.s. Hyvä pleksin kulma on usein hieman loivempi kuin teleskooppikulma, kuten
piirroksen Windjammerissa. Ehkä loivempikin.