Joitakin vuosia sitten olimme kaverin kanssa reissussa Norjassa. Ajelimme Mo I Ranaan ja tankit olivat jo aika kuivia, minulla Norge ja kaverilla baijerilainen RT 1200. Emme tankanneet Ranassa, vaan ajateltiin, että mennään Ruotsin puolelle ja tankataan vasta kun ylitämme rajan. Tässä vaiheessa emme tienneet, että seuraava tankkaus voidaan tehdä vasta Tärnabyssa jonne oli matkaa aika hurjasti, noin 120 km. Kaverilla paloi jo merkkivalo kun aloitimme kohti Ruotsia, minulla ei vielä, mutta syttyi jo kohta kun kaupunki jäi taakse. Ajelimme autiossa tunturissa kohti Ruotsia ja katseltiin, että missäs se seuraava huoltsikka olisikaan, eipä näkynyt muuta kuin joitakin tunturimajoja siellä täällä. Pikkuisen jo kävi mielessä kuva pyöriä työntävistä motoristeista, kun raja oli ylitetty ja tankkauspaikkaa ei tienvarressa näkynyt. Tunturiylängöllä huomasimme sitten turistipyydyksen jossa mainostettiin kalastusmahdollisuutta ja käänsimme pyörät toiveikkaina kohti kaupan näköistä rakennusta. Siellä selvisi, että seuraava tankkauspiste löytyy Tärnabysta, mutta heillä on moottorivene johon on varattu jonkin verran polttoainetta kanistereihin. Sieltä sitten saimme muutaman litran ainetta tankkeihimme ja pääsimme konevoimin seuraavalle huoltoasemalla tankkaamaan. Tästä opin ainakin sen, että tankkaan aina, kun on mahdollista liikkuessani hiemankin autiomalla seudulla, eikä muutaman lisälitrankaan rahtaaminen pienessä kanisterissa olisi pahaksi.