Vikojen selvittely on joskus mielenkiintoista ja osin sattumanvaraista puuhaa. Samoin niiden korjaaminen. Oikeastaan tämä eilinen tarina kuuluisi "Miksi puuttusin Mercedes Benzeihin" säikeeseen, mutta menköön tässä.
Meinasi alkaa pukata arktista hysteriaa aamulla kun tein lähtöä Syötteeltä.
Auto oli vuorokauden verran kestäneen lumisateen ja tuulen vuoksi melkoisen kinoksen takana hotellin parkkipaikalla. Potkin sitä lumiläjää matalammaksi ja peruutin ruudusta veke. Ja juutuin kiinni.
Piti hyödyntää respasta lainattua lapiota ja satunnaisia ohikulkijoita työntämään, että sain kiesini siitä irti ja parempaan paikkaan.
Selvisi saman tien se kiinni jäämisen syykin. Mittaritaulu kilahti punaiseksi ja siihen teksti: stop! auto liian matalalla. Siis perän tasonsäätö jumissa. On ilmajousitus perässä. Pikkusen tuli perkeleitä. Ei voinut tietää oliko syy mekaaninen vai jäätyminen. Myrsky ja tuisku tanssi ympärillä, pakkasta semmoset -5 C ja fiilis kuin kuuhun juuttuneella astronautilla. Olin kaukana kaikesta. Ja kello 14 pitäisi olla jo Äänekoskella.
Ratkaisin homman MacGyver tempulla. Mihin en kyllä uskonut alunperin itsekään. Jätin auton tyhjäkäynnille ja marssin aamupalalle. Toiveena, että pakoputket lämmittäisivät alustaa sen verran, että jos kyse on jostain jäähelmestä järjestelmässä, niin saattaisi sulaa.
Puolen tunnin päästä takaisin ja kas kummaa. Homma oli kondiksessa. Että semmoinen laskettelukauden päätös, mutta onnellinen loppu.
Joskus toisella kertaa tarina siitä miten kammopakkasten talvena -87 puutuin päälle kusemalla tielle hyytyneen dieselin moottorinohjausjärjestelmään.
