Kävin Italo-miitissä. Pena vaimoineen ja muita tuttuja kuten myös "aina paikalla"-Heta Pohjois-Karjalasta olivat saapuneet. Baarissa tapasin järjestävän Ducatiporukan uuden vastuuhenkilön, Heidi, taisi olla nimensä. Viehättävä koiraihminen. Myöhään en ollut koska piti paluumatkalla kokea välttämättä motoristin tyypillisintä vaivaa. Ei hassumpaa. Pyörä viraantui kevään pölyistä. Sateen ja ukkosen reissun kruunuksi loppumatkalla. Oliko se enne: lähdinkö turhaan vai eikö kotiin ole tulemista. En osaa tulkita. Viinipäälärini oli avattu Rouvan toimesta. Ehkä onni on puolellani.
Huomenna on muuta. Taidetta, taiteilijoita ja ystäviä Iittalassa. Ehkä, illansuussa, jos tarjoilut ovat olleet hyvin niukat, voinen poiketa uudelleen Italossa. Paikka on Tyrväällä (Vammala, Tyrvää tai Sastamala, miten haluatte.) ja nimeltään Ellivuori. Itse vuorikin on nähtävyys. Jos on nätti sää kannattaa kävellä hiukan mäkimaastossa. Nousu on loiva. Matkalla on Kivilinna. Luonnonkivistä rakennettu taiteilija-ateljee. Jyrkänteen alla virtaa Rautavesi jonka yli, hyvällä säällä ja korkealta, näkyy viisi kirkontornia yhdellä kertaa. Kaksi kirkoista ovat keskiaikaisia. Kirkkoja on neljä. Ovat tutustumisen arvoisia. Kertoo ateisti tässä. Uskontokin on kulttuuria. Lukekaahan mitä historian kirjoissa kerrotaan tästä alueesta... Julmaa on ollut.
