Sinällään on "ikävää" kun hard core -käyttäjät heittävät vaikka jonkun kuvan, että tollai tps look up table tosta vaan muutat, jos ostat V11 malliin tai Caliin lineaarisen tps -potikan... lasket kaavalla arvot ja syötät noin ja noin... kun eivät sitten selitä kädestä pitäen. Voi olla että kuvattuun toimeen tarvitaan vaikka itse tehty normaalia laajempi XDF -tiedosto yms. Monikaan ei kehtaa nolata itseään suurella palstalla kysymällä liian "tyhmiä". Että mikä vaan on mahdollista kuten tiedämme, jos tiedämme, käytettävissä olevien työkalujen käytöstä riittävästi.
Viitaten tuohon edellä olevaan hypoteesiin lineaarisesta tps:stä pitää tietää mikä on alkuperäisen epälineaarisen tps:n käyrän muutoskohta. Sen kohta kun tiedetään taulukossa niin ei tarvitse tietää kuin lineaarisen tps:n vastusarvon kasvu kulman funktiona verrattuna epälineaariseen. Jos jompi kumpi epälineaarisen tps:n "käyrän" osa on samansuuntainen kuin lineaarisen tps:n koko "käyrä" homma helpottuu puolella. Jos ei niin pitää laskea koko taulun arvot uudelleen kahdessa osassa.
Homman voi tehdä myös ihan ruutupaperilla ja sitten saadut arvot siirtää sähköiseen muotoon.
Yksi tapa on myös laskea erot prosentuaalisesti. Siinä tulee lähinnä likiarvoja mutta uskoakseni osuu varsin liki niin että päästään alueelle ja aletaan saamaan lambdatietoa jolla säätö voidaan tarkentaa.
Usein rohkea kokeileminen vie tulokseen.
Joku kysyi aiemmin voisiko taulukkolaskentaa (Calc tai Exel) käyttää moottorinohjauksen muokkaukseen aputyövälineenä. Vastaus on että voi. Näin pääsee hyväksi todettua "karttaa" siirtämään kahden eri bittimäärän sisältävien taulukoiden välillä. Harvempaan lisätään laskentataulukolla lisää rivejä ja sarakkeita ja niille arvoja tai toisinpäin vähentämällä x ja y -suuntien arvoja. Muu onkin copy-paste -toimintaa.
Saman rivi- ja sarakemäärän omaavien taulukoiden välillä voi suorittaa melko huoletta kopioi-liitä -toimintoa. Edellyttäen että moottorit ovat kokolailla samanlaiset. Tai hankitaan vain "tyhjälle taululle" perusjuttua jota sitten lähdetään muokkaamaan toiveiden suuntaan.
TunerProlla avattujen tiedostojen muokkaaminen sujuu varsin hyvin ohjelman tarjoavilla valmiilla funktioilla: "maalataan" haluttu alue, asetetaan kerroin ja käytetään sopivaa kaavaa. Tämä tietysti edellyttää peruskoulussa opittuja matematiikan taitoja jonkin verran.
Olen aivan eri moottorinohjausjärjestelmästä (mutta samasta moottorimallista) kopioinut sytytyskartan ja päässyt heti "kartalle".
Sytytyskartan ominaisuutena on se että melkein kartalla kuin kartalla kone käy mutta vasta tarkkaan säädettynä siitä on hyötyä. Tarkkaan säätö edellyttää taas ruiskutuskartan ja sytytyskartan ominaisuuksien sopeuttamista keskenään niin että molemmista tulee optimaaliset.
Lisäksi sytytyskartan tulee "osata" myös kiihdytysrikastukset ja lämpötilariippuvuudet.
Peruskattoja säädettäessä tuleekin huomioida että kaikenlaiset rikastukset ovat pois päältä tai eivät ole toiminnassa luontaisista syistä. Kun perusta on kunnossa tulee vasta "poikkeustilanteet" huomioida niiden jälkeen. Usein nykiminen tai heikko veto ei olekaan kiinni peruskarttojen (sytytys & ruiskutus) syytä vaan niihin liittyvät ennakko- ja rikastusarvot. Niitä eivät lisärasiat useinkaan huomioi vaan tekevät muutosta vain peruskarttojen päälle.
Oikeisiin säätöihin ei ole juurikaan oikoteitä. Jarrupenkissä, jossa voidaan ajaa kuormaa vasten tasakaasulla, pääsee hyvään alkuun. Säätörupeama voi olla pitkäkin. Riippuu säädettävästä määrästä. Silloin kuitenkin toimitaan moottorin perustoiminta-alueella. Siinä jää kylmärikastukset, kiihdytysrikastukset, niiden sytytysennakot ja monet muutkin asiat huomiotta puhumattakaan inertiapenkistä jolla ei voi ajaa kuormitettua tasakaasuajoa vaan vain mitata tehoa.
Ihmisillä on mennyt sekaisin termit jarrupenkki ja tehopenkki. Toki myös niiden yhdistelmiä on olemassa. Molemmilla voi hakea tietoa moottorin toiminnasta. Jarrupenkillä vain saa enemmän tietoa.