Vähän vieroitusoireita ilmenee. Nevada on ollut jo kolmatta viikkoa tallissa talviunilla. On kuin perheenjäsen olisi lähtenyt pitkälle matkalle jonnekin kauaksi. Aina ulos mennessä hätkähtää: Missä mun mopo on? Kun pihassa on vaan tyhjä paikka.
Poliista ei ole juurikaan pahaa sanottavaa. Paitsi, että saisivat tehokkaammin valvoa liikennettä ja etenkin humalassa ajavia, ja turvavälejäkin saisivat tukiopettaa pitämään.
Syyskuussa oli meidän kylällä koulun edessä ratsia. Kaksi poliisia, mies ja nainen. Minutkin siihen pysäyttivät ja katsoivat ajokortin ja rekisteriotteen. Siinä sitten kiertelivät Nevadan ympärillä ja kehuivat kuinka taitaa olla ihan uutta mallia ja kaunis kuin mikä. Varsinkin se naispoliisi oli ihan sen näköinen, että oli vähällä pyytää, jotta saisko vähän kokeilla? Toivottivat sitten hyvää matkaa ja unohtivat puhalluttaa. Jäivät katselemaan perään kun lähdin.
Olen lähes 50 vuotta ajanut kaikenlaisilla ajoneuvoilla lähes joka päivä, enkä ole koskaan puhaltanut alkometriin! Ihan aikuisten oikeasti!
Siuntiossa olin kerran mukana hirvikolarissa Transitilla. Poliisi tuli paikalle kiireesti ja ampui kituvan hirven. Sitten katselivat toisiaan ja meitä ja kysyivät, josko joku osaisi pistää sen hirven? Minä sanoin, että en minä eläimiä osaa, ihmisiä vaan. Vähän katsoivat kummissaan, mutta tilasivat paikalle teurastajan ja kuorma-auton. Teurastaja otti punapäisen moran ja sanoi minulle, että samalla tavalla pistetään kuin ihmisetkin: Rintalastan yläkuopasta sisään nuppia myöten. Tökkäsi sinne ja veti ulos ja veri lensi metrin päähän lumelle. Sitten auto nosti ruhon lavalle ja ajoi pois. Sitten poliisi otti rintataskusta muistilehtiön ja kysyi: Tuliko henkilövahinkoja? Vasta sitten me muutkin huomasimme, että kuski yhä puristi rattia kalpeana ja jäykkänä kuin mäkihyppääjä Oslon sumussa. Oli edelleen shokissa, mutta muuten ehjin nahoin. Oli polkenut jarrutkin niin tiukkaan, että Transit oli vietävä pois kuorma-autolla, kun ei saatu niitä rumpujarruja hellittämään otettaan.
