En malta olla kertomatta omia kokemuksiani esillä olevasta puoltamisilmiöstä, ja pyydän heti anteeksi vasta-alkajan tietämättömyyttäni.
Ajatusleikkinä jokainen voi kokeilla seuraavaa: (Minä kokeilin käytännössä, mutta se ei ole suotavaa.)
Kaatakaa Nevada vasemmalle kyljelle niin, että kytkinkampi napsahtaa poikki siitä lovetusta kohdasta. Se käy siten, että orientoituu tekemään tiukan käännöksen vasemmalle ja sitä varten sievällä vastaohjauksella ottaa hyvän kallistuksen vasemmalle. Kun samalla ääreisnäkö havaitsee auton tulevan, rusautetaan kiinni kaikki mahdolliset jarrut, nostamatta pyörää ensin pystyyn (kumipuoli alaspäin). Tällöin huomaatte vasemmalle kääntävän kaatumisvoiman, jonka vastavoima on vasemmalle takajalalle aivan liikaa. Kytkinkampi napsahtaa näintehden kauniisti poikki. Pysähtynyt pyörä saattaa jäädä muuten ehjäksi.
Matka voi siis jatkua ja kytkin toimii sillä jämälläkin mainiosti.
Huomaatte pian, että pyörä puoltaa vasemmalle aina jarrutuksessa. Euronkuvat silmissä vilisten nousette tarkastamaan jarrua, Nevadan jarrulevy on vasemmalla, ja mitään näkyvää vikaa löytämättä jatkatte matkaa. Toistatte jarrutuksen ja sama ilmiö toistuu.
Tämän ketjun fysiikan oppeja mukaillen mietitte yönseudun ja pimeydessä punastutte tietämättömyyttänne.
Eihän jarru voi puoltaa pelkästään siksi, että levy on vain toisella puolella. Vai voiko? Pyörähän pyörii ja jarrupuristin tarrautuu jarrulevyyn kiinni ja jarrusatula yrittää lähteä pyörimään mukana. Koska satula on haarukan toisessa putkessa kiinni, mutta ei toisessa, putki taipuu mikroskooppisen vähän ja kääntää etupyörän akselia. Kaikki pyörän tukirakenteet taipuvat. Se on ehto sille, että ne kestävät. Muuten ne murenisivat kuin korppu. Siihen mikroskooppiseen taipumaan verrattuna puolto oli kuitenkin merkittävä, eikä selity sillä.
Sitten viette pyörän korjaamolle. Tässä tapauksessa oli kysymyksessä ensihuolto Jarten pajalla Jyväskylän Sorastajantiellä, siinä rumassa isossa talossa, jossa ennen oli asevoimien varasto. Samalla se kampi uusittiin ja, kas kummaa! Puolto jarrutuksessa oli hävinnyt.
Kun ajattelette asiaa, huomaatte, että puoltoon vaikutti tynkämallinen kytkinkampi, mutta miten?
Seuraavaksi (ja tämän voi tehdä turvallisesti ajossakin kunhan on varovainen) rekonstruoitte tynkämallisen kytkinkammen, ja ennen kaikkea sen vaatiman otteen ohjaustangosta. Vasen käsi niin lähelle kädensijan sisempää stopparia kuin mahdollista. Oikea käsi entisellään keskellä kaasukahvaa. Nyt jarrutatte (väärin) siten, että samalla nojaatte pyörän sarviin sitä hidastusvoimaa käsillänne.
Nyt huomaatte sen puollon syyn. Oikella kädellä on pitempi vipuvarsi kuin vasemmalla ja tanko näin kääntyy vasemmalle jarrutuksessa. Oikein tehdyssä jarrutuksessa ei nojata käsiin ja ilmiö ei esiinny.
Saman testin voi tehdä myös oikealle puoltavana edellisen peilikuvana.
Nevadan haarukka on aika paksua ja tukevaa teleskooppiputkea. En usko sen taipuvan merkittäviä määriä, jotta sitä voisi edes huomata. (Venymäliuska mittauksella sen voi todentaa varmasti.) En tiedä kuinka käy kun teleskooppi kuluu. Pekka laittoikin nätin kuvan, kuinka se taivutusvoima muutetaan työntö ja veto tankojen pituussuuntaiseksi voimaksi, jossa riittääkin jo paljon pienemmät ainevahvuudet.
PS. Nyt on harjoiteltu reilut 3000 km ja ajoasento on jo löytynyt. Kädet eivät enää väsy, joka on merkki hyvään suuntaan. Olen huomannut, että ajoasento on kaiken ajamisen äiti. Kaikki muu tulee vasta sitten: Jarrutusasento, kiihdytysasento, töysyyjen ottaminen tapeilla, kaartaminen vastaohjauksella. Ja sitten se HIDASAJO, jotta kehtaa mennä tankkaamaan laittamatta paperipussia päähän.
