Muutama huomio tähän keskusteluketjuun:
Akkulaturi ja varausmenetelmä on oltava tarkoin valittuja akun tyypin mukaan. Ainakin joillakin automaattilatureilla, esim. ctek msx 5.0, on automatiikkaan asetettu sulfatoituneen akun elvytys korkeilla virtapulsseilla. Sellaista laturia ei saa käyttää LiFePo, eikä minkään lithiumakun varaamisessa. Korkeat virtapulssit pilaavat lithiumakun nopeasti. Olen kerran katsonut oskilloskoopilla kestomagneettilaturin (Nevada) ja sen thyristorisäätäjän latausvirtaa (Oikeastaan jännitettä) ja todennut siinä olevan korkeita ylijännitepulsseja, joita thyristorisäätäjä väistämättä jättää toimintatapansa vuoksi.
Superkondensaattorin oikosulkuvirta saattaa olla 1200 A. Se on sitä luokkaa, että sietää olla todella varovainen niiden kanssa. Kuvitella saattaa: millainen on vaikkapa hitsausvalokaari tuolla virralla...
Käynnistysvirran rajoitus superkondensaattorilla käynnistettäessä ei silti ole mitenkään tarpeellista erikseen järjestää. Superkondensaattorin sisävastus, sen suuresta oikosulkuvirrasta huolimatta, on speksiensä mukaan luokkaa 50 milliohmia. Se on riittävä määrä, kun huomioidaan lyijyakun vastaava arvo, joka on todistetusti luokkaa 10 milliohmia. Lyijyakku antaa siis paljon kovemman potkun startille.
Lithiumakun pakkasenkestävyys on huononpuoleinen. Se pahus ei anna mitään -20°C tai kylmemmässä. Mutta kaikki akut lämpenevät käytettäessä. Katselin sähköautoja ostoaikeissa. (Ja sitten katsoin lompsaan ja huusin: "ostanko punkkua vai sähköauton." ja kaiku vastasi nauraen että: "vai sähköauton." ja niin sitten korjattiin taas vanha kulkine.) Kyseinen sähköauto on varustettu bensiinilämpövoimakoneella, joka tekee vain sähköä ja auto kulkee aina vain sähköllä, jota siihen voi ja täytyy ladata tavalliseta 10 A pistorasiasta. Jos pakkasta on -10° tai enemmän käynnistyy bensiinikone pakolla ja akku tulee mukaan peliin vasta lämmettyään. Ajokanatama on lämpimällä kelillä akulla 50 km ja lyhenee 1 km/1° kun lämpö alenee. Lähes koko vuoden voisin ajaa tarveajot sähköllä.
Lyijyakun pakkasenkestävyys ei ole sen parempi, tavallaan. Lyijyakku jäätyy ja lakkaa lopullisesti antamasta sähköa -20°C lämpötilassa, jos sen varaustila on 50% tai vähemmän. Napajännite on tuolloin tyypillisesti 12,2 V.
Superkondensaattorin elinikä on suhteellinen juttu. Se riippuu kovasti käytetystä jännitteestä ja lämpötilasta. Speksit ilmoittavat eliniäksi jopa 500 000 tuntia. Kuitenkin elinikä lyhenee alle 20 000 tuntiin, jos jännite on 2,7 V ja käyttölämpötila 30°C. Ja käyttötunnithan sillä juoksevat aina, vaikka ei ajeta, siis 24/7 koska jännite on tarkoitettu olemaan siinä aina.
Superkondensaattorin oheiselektroniikka liittyy siihen tosiasiaan, että yksittäisten kennojen kapasitanssi on speksin mukaan ilmoitetussa arvossa 20% tarkkuudella. Se on paljon. Se tarkoittaa sarjaankytketyllä patterilla (videossa edellä oli 6 kennoa) erilaisia jännitteitä eri kennoilla. Yhdelläkään kennolla ei saa jännite mennä yli suurimman sallitun 2,7 V tai muuten kenno tuhoutuu (n. 14,70 € kpl.) ja saattaa tuhota muutakin mukanaan. Jos ajoneuvon laturi antaa vakiojännitteen 14,4 V (kuten videossa edellä) tulee kennoa kohti 2,4 V. Se on aika kriittinen ja siksi mukaan on liitetty jostain zenereistä ja thyristoreista tehty tasauspiiri tasaamaan jännite tasan kaikkien kennojen kesken. Jos laitettaisiin useampi kenno, 8 tai 10, olisi kennoa kohti matalampi jännite ja elinikä pitenisi. (Tarjouskin oli 10 kennoa 140 €.) Patterin sisävastus ja niinollen myös jännitehäviö olisi silloin n. 50 mohm * 10 = 0,5 ohm.
Lähde lyijyakuille:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/89704/Vesterinen_Matias.pdf