V2 :ssa on sitä jotakin. Minulla CX vaihtui muutamien kesien jälkeen silloin (1991) harvinaiseen K100RS:ään.
Maun voi sanoa näin vanhemmiten sikäli jalostuneen, että erinäisten teknologisten kekseliäisyyksien ja innovaatioiden jälkeen katan mielelläni lautaselleni kaiken sen sillisalaatin, keiton, katkarapujen ja jälkiruokien sijaan vain yksinkertaiset pihvin ja pari perunaa.
Kevätauringon sulatettua pienen valkosipulivoin siihen päälle, riittää rauhallinen nautiskelu
.
No, myönnettäköön, että se 750:n pihvi väliin mietityttää, josko 940:n pihvi tarjoaisi vieläkin maukkaamman V2 kattauksen...
Parasta yhtä pyörää olisi vaikea löytää, vaikka yritetty onkin esim. möhköenduron muodossa. Mutta ei.
Quattro olisi oikea luku. Yksi kaupunkiajoon, yksi maantielle, yksi talviajoon ja yksi maastoon.
Pitäisi myös olla Sveitsiläinen liikennevakuutus, jolloin saisi siirtää kilvet siihen ajoneuvoon, jolla kulloinkin ajaa.
"Voima"lla lienee tarkoitettu vääntöä, jota ei CX:stä juuri löytynyt, mutta sen aikaisessa liikenteessä, kuski nykyistä 20kg kevyempänä, silloiseen autokantaan, tehoine ja kiihtyvyyksineen oli CX aikanaan melkoinen raketti - eritoten kaupunkiajossa.
Toissakesänä ajaessa -80 CM400C:tä kyllä kauhistutti ne nopeudet, joissa niillä ajo-ominaisuuksilla pyöriä aikanaan vietiin.
p.s.Hauskana ajankuvana muistan TM:n jutun CX:stä, joka oli ensimmäinen sarjavalmisteinen moottoripyörä, jossa ei ollut laisinkaan käynnistyspoljinta. Se oli seikka, joka herätti suurta epäluuloa ja sai TM:n:kin kritisoimaan moista ratkaisua isona miinuksena.
Vara-akkua, käynnistyskaapeleita ja hinausköyttä lähes kaivattiin satulan alle.
No, ehkä asiaan vaikutti toimittajan kokemukset omasta Brittipyörästä ja sen sähköjärjestelmästä.
