Noo... pitää aina koettaa etsiä asian valoisat puolet:
On tosi hyvä, että jalat yltää reilusti maahan. 100 kiloa kevyempään pyörään tottuneena se onkin tarpeen. Ja vielä parempi, kun jalat ei yllä tapeille! Siinä paikallaan päristellessä voi iloisin mielin vaikka mietiskellä, miten helppoa on vaihtaa tarvittaessa taas merkkiä, kun mittariin ei kerry kilometrejä laisinkaan! Kuitenkin on syytä hankkia tarkka tuntimittari, jotta pystyy dokumentoimaan istutut tunnit. Veikkaisin että mittareita löytyy sävy sävyyn pyörän valmistajaltakin lyhytjalkaisia varten. Ja tällä pyörällä kaikki tapahtuma mitataan tunneissa, kiirettä ei ole, millisekunneista ei puhuta. Ja aina parin tunnin päristelyn jälkeen pyörä kiiltää tallissa uutuuttaan, pelkkä kevyt pölyjen puhallus riittää, satoi tai paistoi. Ei tarvitse pahemmin puunailla ei. Ei kulu autosolia. Tuo valtavan leveä takaläski säilyy muuttumattomana loputtomiin, etusesta voi nykäistä näppylän pois vuosimerkiksi jopa vuosikymmenien ajan. Rengasvalmistaja saattaa tarjoutua sponsoriksikin tuolla menolla, kuka tietää. Polttoaineen keskikulutus on naurettavan pieni, tuntimittarilla mitattuna. E10 käy, mutta se ei sovi tunnelmaan. Talliin voi asetella peilejä vähän joka nurkkaan, jotta näkee itse, miten rajua on meno, kun oikein vääntää kaasua! Born to be Wild! Ja täysillä! Pitää tietenkin muistaa pitää taukoa tuosta hurjasta menosta aina välillä ja lepuuttaa jalkoja. Se on helppoa! Taukopaikka löytyy sekunnissa! Sivutuki alas ja tauolle! Nahkainen sohvatuoli kuuluu asiaan, siinä on mukava ottaa vaikka huurteiset ja kuunnella miten kuuman koneen napsahtelu kaikuu kuin ylivoimaisen ja ydinkäyttöisen sukellusveneen sonar-kaiku tallin seinien ja vesijäähdytetyn koneen sylinterien valejäähdytysripojen välillä. Hiljalleen häipyen..... Ei havainnut onneksi. Huurteisen jälkeen voi jo nakata kypäränkin sohvalle, ja heilautta itsensä satulalle kohti uusia elämyksiä. Avopäin. Yksin. Solo satulalla. Born to be wild again, and again, and again. Turha on ajatellakkaan enää tappien siirtoja! Voiko onnellisempaa motoristia ollakkaan!
Maailma muuttuu, mutta oliko Markku ihan pakko..
Jouko