....   Mutta tuosta massa-sanasta sen verran, että ilmeisesti porukalla on aika vaihtelevia käsityksiä ko. termin merkityksestä. Tuskin kovin moni täälläkään on edes vahingossa toivonut Guzzin siirtyvän jonnekin "massamarkkinoille", paremminkin päinvastoin. Porukka on toivonut uusia mielenkiintoisia malleja pelkkien V7 maalipäivitysten sijaan, ei massapyörien matkimista saati nk. massojen kosiskelua. Siinä on vissi ero.
Yksikään italialaisista mp-merkeistä ei ole minusta "massojen" pyörä, eikä ole ollutkaan. Aasialaisten jättien massatuotetut tekeleet sitä ovat, ja nimenomaan pyrkivätkin keskivertopulliaismassojen ostoslistalle. On ihan ok, jos/kun Guzzi säilyy jatkossakin omintakeisena ja jopa hiukan eksentrisenä merkkinä, mutta jos tuo linja  toteutettaisiin jatkossa pelkkiä kalivietereitä ja nostalgia-veeseiskoja kromailemalla, niin olishan se vähän surullista.
Jeps, näinhän se on. Ja tuon massa termin käyttö on tosiaankin liian moniulotteista. Kyllä Guzzikin pyrkii suurempaan massatuotantoon, sillä tavoite on asetettu 20 000 yksilön vuosituotantoon, nykyisen n. 10 000 asemasta. 
Imagollisesti on kuitenkin "tieten ja taiten" vältettävä massatuotteen negatiivista leimaa.
Tästä syystä Guzzin tulevat mallit ovat varsin mielenkiintoinen spekulaation alue . . . 
Pientä aavistusta voidaan kenties saada siitä, mitä Guzzilla on viime vuosina "tuotekehittelyn" puolella tehty.
Imagon ydin on "powertrain" (ilmajäähdytteinen V2 kardaanilla) sekä "Classic design a'la Bella Italiana".
Järkisyyt voi suosiolla unohtaa, kun tämän italiattaren, Guzzin kanssa ollaan tekemisissä.
Ja vaikka siinä tankin päällä lukee että "Una Storia Italiana", niin yhtä hyvin siinä voisi lukea "Una Passione Italiana".
Minä rohkenisin tehdä Piaggion omistuksen aikaisen Moto Guzzin tuotekehittelyosaston toiminnasta seuraavia päätelmiä:
Siellä kartoitetaan suosittu "persoonallinen" moottoripyörämalli ja haastetaan se Guzzi versiolla ( tällä konseptilla 1960 luvulla Harley Davidson "police" mallin Guzzi versiosta tuli menestys, jonka tunnemme edelleen mallina California):
- Bellagiolla haastettiin HD Sportster (=mp historian myydyimpiä malleja)
- Stelviolla haastettiin BMW:n GS (=euroopan myydyin malli jo vuosia)
- Norgella haastettiin GoldWingin aloittama luxyry-touring luokka ( imagona muistutettiin "vuoden 1928 Norjan reissusta" ).
- V7 (Classic, Cafe, Racer) on vastaisku (ja Italian ylpeys) 70's "retrobuumille", jossa suurille ikäluokille myydään uusvanhaa Hondan "tuuttia" CB750 Fouria. Guzzilta halutaan tietysti muistuttaa, että V7 Sport oli tunnettu tuutin kaataja. Haastaja, jonka jokainen Hondamies olisi ostanut, jos vain olisi aikoinaan rohkeutta ja rahaa riittänyt.
- Nevada (ja sen edeltäjä Florida) on myyntimenestys kotimaassa Italiassa ja tehtaalla tämän mallin ansiona pidetään koko merkin elossa säilymistä. Lino Tontin suunnittelema kilpapyörän runko "pitkällä" keulalla, matalalla satulalla ja kurvikkailla muodoilla on vedonnut "mamman macho poikiin (ja tyttöihin)" jo yli 20 (25) vuotta. Tätä kotimaassaan ikonin aseman saanutta "Italo-western"iä tehtäneen vielä piitkään.
- Breva on Italian- ja mm. Brittipoliisin ja pelastusviranomaisten käytössä. Se takaa tuotantolinjoille "perusmyyntiä" ja on elävä osa Guzzin historiaa tarjoten luotettavat,yksinkertaiset ja kestävät virkapyörät. Tyylisuunnalla on oma "uniikki" kannattajakuntansa.
- Griso (macho) ja Sport (kyykky) ovat segmenttipyöriä, joilta puuttuu premium imagon "syvempi uniikkiarvo".
Tässä ryhmässä uskoisin parhaillaan haettavan kuumeisesti uutta (1991 loppunut LeMans ?) "muskeli" mallia, mutta tehtävä on todella vaikea, koska ryhmässä ei ole suvereenia hallitsijaa, klassikkoa, aatelista, jonka Guzzi voisi ("omalla kopiolla" ja konseptilla) haastaa.
Tällainen klassikon haastaminen on Moto Guzzin historiallinen "se oma juttu" ja tälle kuriositeetti merkille oman arvostuksen ja arvokkuuden antaja. Takana on aimo annos ylpeyttä euroopan vanhimmasta mp-tehtaasta, joka haastaa "tulokkaat". 
Touhussa on tietysti mukana urheilullista, intohimoista ja tulista maaottelu henkeä ja minusta Guzzilla on näissä haastamisissa hienosti onnistutukin. Esim. Stelvion ympärillä pyörii "GS"ukkoja, kuin kärpäsiä lämpöisellä kasalla...  Aika näyttää...
Merkistä katoaisi sille ominainen särmä ja charmi, jos se tavalla tai toisella alkaisi sulautua muihin merkkeihin.
Ja voisi Guzzi hyvinkin "haastajana" esitellä muskelisarjaan vaikka 8 valvole turbonkin ja vaikka (bio?)dieselinä a'la LeMans Eco(Ego).
Olihan Guzzin kilpatallilla jopa 
V8 malli vuosina 1955-1957.
LeMans mallin lisäksi olisi henkiin herätettävissä automaattivaihteinen Convert (oli eka sarjatuotanto autom.mp) ja Piaggiolta löytyy Aprilia Mana 850:stä tietotaitoa moderniin automaattiin. Tosin Guzzin "powertrain" on pyhä osa, johon ei helpolla kajota.
Kauneus, mielikuva, tyyli ja muoto. Guzzi on esteetikon mp valinta. Tunteella  

 . 
"Parasta mitä rahalla saa". Monelle yhtä rakas, kun vaimo tai tyttö(/poika)ystävä.
Ja kukapa sitä omakseen vaikeaselkoista, tylsää ja rumaa matkaseuraa haluaisikaan  

 .
p.s. Erään Guzzi jälleenmyyjän kommentti yli kymmenen vuoden takaa on jäänyt mieleeni, kun vaihdokkeja katselin "sillä silmällä", samalla mussuttaen korkeista kilometreistä. Myyjä sanoi: "Kun nää Guzzi ukot on sellasia, että ne kiintyvät noihin pyöriin. Ne ajaa sillä samalla omalla sinne 100 tonniin ja ylikin, ja tulee vasta sitten hakemaan meiltä uutta. Siksi ei tahdo vähän ajettuja löytyä."
Tuo voi olla myös yksi selitys uusien pyörien pieniin myyntilukuihin vrt. monet muut merkit, joissa vuoden-parin välein "kaivataan vaihtelua" ja "päivitetään kalustoa tuoreempaan".
Kyllähän minuakin jo tuo Bellagio himottaisi ja Nevadan voisin sitten, joku sopiva merkkipäivä, antaa rouvalle lahjaksi... 

Sitähän sanotaan, että jaettu ilo on kaksinkertainen