Terveisiä vaan kaikille Morteronesta!
Minulla oli pienet ennakkoluulot siitä, että mitenhän italialaiset hoitavat rallijärjestelyt, mutta tämän tapaamisen perusteella ainakin täytyy kumartaa vielä ainakin kerran Mandellon suuntaan. Suunta on jo määritelty tarkasti, ja kiintopisteeksi kumarrukselle on asetettu pisimmän matkan palkintoviinipullo(kuvassa etiketti, turha ehkä kysellä Alkosta) olohuoneen kirjahyllylle. Näin ollen tiedän aina tarvittaessa isännän paikalla ollessani, missä päin Moto Guzzi Club Mandello del Larion kotipaikkakunta sijaitsee. Hieno ralli, kertakaikkiaan. Jo pelkästään saapuminen paikalle oli ikimuistoista. Ukkosmyräkkässä, rankkasateessa ja vieläpä pimeydessä(iltapäivällä kello kolmen maissa!) aplodien, musiikin ja hurraa huutojen raikuessa ja baarimestarin kiikuttaessa nuttu hartioillaan sateen suojana jotain Jägermaisterin makuista tervetuliaisjuomaa pienissä pikareissa. Siinä unohtui heti suomalainen jäyhyys. Kuin olisi ikänsä tuntenut nuo ihmiset! Guzzisteja oli saapunut paikallisten lisäksi Puolasta, Saksasta, Itävallasta, Sveitsistä ja Kreikasta. Kivi- ja mutavyöryt karsivat varmasti porukkaa, kun tiet olivat poikki paikalle johtavilta teiltä, mutta sitä tiiviimpi oli tunnelma. Puheenjohtajan mukaan oli tarkoituskin, että tapahtumasta ei tule massajuhlaa ja siksi se vietiin vuorille peräkylän perälle. En tiedä tarkaa lukua paikalla olleista, mutta varmaankin se alle 150 jäi. Nuorimmat osanottajat vaippaiässä. Guzzeja oli entisöidyistä ja uudemmista aina rottapyöriin. Saapuihan lauantaina sitten kaikkien iloksi vielä tanakka mies entisöidyllä mopollakin. Yksi harrikkamieskin oli porukassa, mutta harrikka oli jostain syystä parkissa kilometrin päässä talon takana..Ruoka oli hyvää: lihavartaista yllätys yllätys, pastaan. Viiniä täytettiin tynnyristä letkulla pulloihin. Pippalot olivat hurjat ja aamutunneillehan se sitten väkisin vääntäytyi nukkumaan meno, kun pidin huolen siitä, että kaikki osaavat sanoa: Kippis! Ja hyvinhän se vieraalla korostuksella vielä kajahteli lauantainakin siellä sun täällä. Taisipa joku saksalainenkin vaihtaa prostinsa kippikseen. Oppi oli mennyt perille. Arpajaisten pääpalkinnot olivat huippuluokkaa: Agostini oli lahjoittanut mm. ajopuvun ja kypärän. Haikein mielin sitten piti sunnuntaina jättää uudet tutut ja mukavat ihmiset. Clubin presidentti kävi vielä moikkaamassa ennen starttia, ja halausten kera kuulin vielä kerran: Respect. Ensi vuonna on sitten clubin 10v juhlaralli, paikkaa en muista, mutta onhan tässä vielä aikaa ottaa se selville..
Ps. Kiitokset "säämiehelle", Markulle. Jospa sitä vaikka ensi vuonna porukalla..
t. Jouko
[ylläpito on poistanut liitteen]
