Ilmaohjain, ko. valmistajan suurin koko, kiinnittimet, ensikatselulla, vaikuttavat hempuloilta mutta eivät ole. Tarkkaa työtä ja helppo säätää paljain sormin. Menneen kesän laitos pysyi sijoillaan. Kiinnityksen ja pleksin välissä on on suikaleet tahmaista kumia. Ei se liimaa ole mutta pitää, näköjään, osat kuosissa. Pakkauksen mukana tuli mitoitusväline jonka avulla voi porata kiinnitysreiät oikeille kohdille pleksiin. En ole raaskinut.
Voi olla niinkin että tällä puristuskiinnityksellä ohjain ei kestäisi pyörän koko suorituskykyä. Vaan itselleni se ei ole haitta. Ajelen rajoitusten mukaisesti. Pääasiassa.
Teoriaa ja osin käytäntöä: kun varsinainen "tuulisuoja" on kyllin leveä niin sivuilta puskeva ilmavirta ei ehdi pyörteilemään kuljettajan kylkien ja hartioiden saati pään tietämiin. Se ilmavirta joka kohtaa ison tuulisuojan kokolailla sen keskialueella puhaltuu ylöspäin ja sen virtaus kiihtyy siihen suuntaan ja ilmanohjain kun on alareunastaan lähempänä tuulisuojaa ja avartuu lievästi ylempänä siinä laajenevassa tilassa ilman virtaus kiihtyy ja sen suhteellinen massa kasvaa ja siten, ikäänkuin, sinkoutuu voimalla kuljettajan kypärän yli ja, näkymättömästi, ohjaa vaakasuunnassa edestä tulevaa ilmavirtaa ylöspäin. Taakse jää tyynehkö ilmatila jossa on kuljettajan hyvä kuljettaa.
Aiemmin olen kokeillut koroketta kapampikatteiseen pyörään. Käytännössä tehoa on vain suht alhaisissa nopeuksissa koska ilmavirta "vuotaa" pleksin tai muun katteen sivuilta kuljettajan rintakehän ja pään tietämille.
Aikanaan, kun omistin sporttisen Ducatin, siinä ei ollot pleksiä lainkaan. Vain katteessa lippa. Sen tarkoitus oli ohjata pyörteilevä ilmavirta rintakehän tietämille ja kannatella kuljettajan ylävartaloa. Kypärään tuli suora ilmavirta. Vain voimakasta kohinaa, ei turbulenssia. Voisi sanoa että 1400:n pleksin vastakohta.
Muuta etua isosta katteesta: tasaisessa matka-ajossa ei pleksin takana sadesäällä kastu. Lämpötalouden kannalta hyvä.
