Joo, harrastus on siirtynyt ajamisen puolelta enemmänkin metsän puolelle. Muutama vuosi on tullut enemmän ajotunteja vatukossa, kuin asfaltilla. Muutama vuosi on ajettu alan standardilla, eli oransseilla itävaltalaisilla.
Nyt kuitenkin keväällä endurokärpänen haukkasi erilailla. Piti saada isompaa ja parempaa (subjektiivinen ajatus). Oranssin mentyä suht fiksusti kaupaksi, löytyi hankittavaksi italiainen kilpalaite, TM.
Tarkalleen ottaen TM Racing EN300. Eli kaksitahtinen ja kolmesatanen. Pyörä on kaikilla mittapuilla ravintoketjun yläpään laite. Totutteleminen Kotaria sata kuutioita isompaan on ottanut muutaman ajotunnin verran. Nyt alkaa sopia käteen ja voi alkaa alustan säätöjä tekemään. Voimaa on ja koko ajan. Alusta vaatii työtä, mutta on kyllä tehtävissä, itse kun en ole ns. standardimitoissa, niin kaikkea pitää muuttaa.
Italiassa on mietitty montakin asiaa suorituskyky edellä, eikä varsin ole mietitty, että pyörän pitäisi sopia mahdollisimman monelle. Mutkia on siis oiottu, eikä monestakaan asiasta ole tingitty. Tuntuu kyllä hyvältä taas aistia Italialaisuusen yksioikoisuutta, tykkään.
Laitan kuvaa, kunhan olen tietokoneella ja saan kuvaa pienennettyä.
