Joitain peltiosia olen maalauttanut menestyksekkäästi. Muoviosien maalauskin on ollut hyvää silloin kun maalari on tiennyt mitä tehdä. Myös lasikuitua olen maalauttanut menestyksekkäästi mutta hiilikuidun lakkaaminen ei ole kaikilta onnistunut ja olen joutunut hiomaan epäkurantin lakan pois. Se onkin tarkkaa hommaa. Sitten kun löytyi maalari joka on sitä tehnyt ennenkin niin hyvää jälkeä syntyi.
Tähän väliin vielä kommentti hiilikuidusta moottoripyörän katteena: oli jollain terävällä, veitsellä tai muulla raavittu pyöräni hiilikuitukate niin että kuituja oli katkeillut runsaasti. Hiilikuitua ei voi hioa koska kuiturakenteen ulkonäkö muuttuu vaan ei auttanut kuin paklata naarmut umpeen ja maalauttaa. Olisi ollut kyllä muotit käytettävissä että olisi tehnyt uudet mutta se on työläämpi ja kalliimpi vaihtoehto. Tarvitaan myös koneita joita minulla ei enää ole.
Kaatumarautoja olen pulverimaaluttanut. Mustat osat ovat onnistuneet hienosti mutta hopean väriset ei. Piti vain hioa hopeapinta rikki kunnolla ja laittaa tavallinen maali pintaan. Polttomaalaus oli hakiessa melko ok mutta myöhemmin se muuttui läikikkääksi ja lohkeili kulmista kokolailla itsekseen. Polttomaalauksen hiekkapuhallus on työlästä. Käytännössä käytän enimmäkseen alumiinisilikaattia puhallushommissa. Vanhojen kaatumarautojen uusi elämä:
http://www.motomatti.fi/2016/02/california-1400-kaatumaraudat-eteen.htmlValualumiinipinnat olen antanut olla alumiinisina mutta olen ne yleensä pintakäsitellyt eri metodein. Kuten moottorin lohkot ja sylinterit sekä kannet. Aika hyvä tulee kun vanhan hapettuneen pinnan hiekkapuhaltaa kauttaaltaan pois. Sen jälkeen, heti, lasikuulalla puhaltaen pinta takaisin sileäksi. Jos ehtii hapettumaan tulee pinnasta kovaa jälleen. Nopeasti toimien tulee satiininen pinta ja ennen kuin se kerkiää hapettua eli mieluimmin ihan heti kastetaan osa etanoliin ja nostetaan kuivumaan muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi puhtaaseen paikkaan. Alumiini muodostaa oman oksidinsa kappaleen pintaan ja se on melko kestävä. Pesuaineiden kanssa pitää olla varovainen. Neutraali pesuaineen happamuus ei tummenna tai haalenna pintaa. Näin minulla on monen pyörän pintakäsittely tehty keulan, moottorin, vaihteiston ja perän osalta.
Venttiilikopat yleensä olen kiillottanut ja antanut sen jälkeen muodostua ohuen oksidikerroksen pintaan. Kestää melko hyvin ja jos tulee sävyeroja niin pinta hiotaan tai lasikuulapuhalletaan uudelleen ja kiillotetaan. Talviaikahommia. Opin näitä juttuja Valtion Lentokonetehtaalla levyseppänä työskennellessäni ja menetelmät ovat helppoja joskin työläitä. Lentokoneen maalaamaton kiiltävä pinta on työläs pitää siistinä. Sen pinnassa on puhdasta alumiinia joka on melko juoksevaa ja täyttää naarmut. Alumiinia voi myös lisätä pintaan mekaanisesti jos se on kulunut pois. Nykyään suositaankin kokonaan maalattuja lentokoneita.
Pakoputkina suosin rosterisia. Nekin jotka ovat alunperin mattapintaisia saa hiomatahnalla kiiltämään ja kiilto on syvempi kuin kromin. Tosin pakoputkiin syntyy heti käynnistyksen yhteydessä päästövärit joita itse pidän kauniina mutta onpa eräs moottoripyöräkauppa tyssännyt siihen että ostajaehdokas sanoi pyörää rääkätyn viitaten pakokäyrien päästöväreihin. Rosteri ja kromikin reagoi hapen kanssa kuumana.
Kromi on hyvin herkkä aine kiillotettavaksi. Ennen aloitusta pitää kiillotettava osa tai alue olla ehdottoman puhdas liasta ja pölystä. Muutoin kiillotusaineeseen sekoittuu likaa eikä tulekaan kiiltävää vaan mattaa. Nykykromitkin tahtovat olla kovin ohkaisia. Kromiosille ei sovi myöskään konekiilloitus vaan ihan käsipelissä. Rosteri ja alumiini tottelevat sekä käsin että koneella kiilloittamista. Alumiinin suhteen pitää tosin olla tarkka ettei sulata kiillotuslaikalla pintaa tai paina yhtä kohtaa niin pitkään ja paljoa että tulee muotovirhe. Kuten isoja suoria pintoja ja kulmia. Toisaalta pieniä kolhuja ja huokosia saa hieman rajummalla otteella piilotetuksi. Alumiinin saa kiillotuslaikalla "juoksemaan". Kauppias myy mielellään näihin toimiin tarkoitettuja hioma-aineita ja vahoja. Sekä käsi- että konekiilloitukseen.
Ehkä paras kysymys on ollut Cali 1400:sen venttiilikoppien koristekansista: missä kromautit? Sanoin että kotitallissa käsityönä.
