Itselläni pari poliisituttua. Mukavia heppuja. Ylipäätään olen matkan päällä pysätettynä tavannut enimmäkseen erittäin kohteliaita poliiseja. Tottakai se ärsyttää kun puskat kuhisevat sinisiä uniformuja (onneksi nuo huomioliivit hiukan helpottavat havainnointia). Ei poliiseista mitään haittaa ole jos vaan noudattaa niitä pelisääntöjä, mitkä on laadittu. Ei tarvitse pelätä"natsisikoja". Eri asia sitten on, ovatko säännöt aina niin perusteltuja. Olen usein ajatellut ylinopeutta ajaessani, että en aja tietyissä paikoissa ylinopeutta, vaan nopeusrajoitus on yksinkertaisesti väärä. Mitähän poliisi moisesta selityksestä ajattelisi?
Yksi negatiivinen esimerkki poliisista muistuu mieleeni. Kun lähdin autolla kiireellä kaupan pihasta ja vedin turvavyötä vauhdissa kiinni, niin tietysti heti pihan jälkeen oli pollari väijyssä ja sakot rapsahti. Tilannetta toki helpotti että sakottajana toimi kuvankaunis naispoliisi. Olisin mielelläni jäänyt pitkään ristikuulusteluun, saada jopa käsiraudat ranteisiin eikä ruumiintarkastuskaan ajatuksena epämiellyttävä ollut. Kerrankin uniformun näkeminen miellytti. Yleensä ei, sillä se viestii vain siitä ettei maailma ole lähelläkään valmis. Poliisin työ lienee samanmoista kuin psykologin; tehdä itsensä tarpeettomaksi. Mutta hulluus on ehtymätön luonnonvara, luulen. Mutta sitäkin on montaa sorttia. Ilman epäilevää, rikkinäistä ja ristiriitaista luovaa hulluutta ei olisi montaa mullistavaa keksintöä syntynyt, filosofioista ja taiteesta puhumattakaan. Rationaalisuus on tuottanut ainakin atomipommin. Onko moottoripyörä tai lentokone alunperin rationaalisen ihmisluonteen tuotos?
