Nuo enduromalliset Guzzit vaativat kolmessa kohtaa erityishuomiota: Perävaihteen öljymäärän ja kardaanin ristinivelen osalta.
Kun on pitkät joustot joutuu yksinkertainen nivel koville. Sitä sietää rasvata muutaman vuoden välein purkamalla, pesemällä ja voitelemalla kokoonpanon yhteydessä. Öljyn ruikkiminen suojakumin alle ei vaikuta mitään. Eräiltä meni kardaanin nivel jumiin (Tunnen kaksi tapausta) ja löi vaihdelaatikon takakorvakkeen poikki jolloin haarukka ja takapyörä ryhtyivät ohjailemaan pyörää roikkuen kiinni vain iskareissaan.
Perävaihteen öljymäärä laitetaan siten että kardaaniakseli on vaakatasossa. Perää joutuu nostamaan melko korkealle. Vasta silloin on oikea määrä öljyä perässä kun sitä on täyttö/tarkastuspropun alareunaan asti. Pienen vetopyörän etummainen laakeri pyrkii jäämään kuiville ja leikkaa kiinni. Kerran meni kaverilta jalka poikki se vuoksi.
Jos ajetaan kovin kosteissa oloissa esimerkiksi vedessä, vaikka matalassakin, perävaihde jäähtyessään imaisee huohottimensa kautta lähistöllä olevan veden peräöljyn sekaan ja se ei ole rautaosille hyväksi.
Eikä auta vaikka tekisi huohottimeen letkun. Imaisee silti: ison huulitiivisteen kautta.
Omassani oli mennyt vettä perään talviajossa ja kovalla pakkasella peräkotelo halkesi kun vesi siellä jäätyi. Rattaat näkyivät nätisti.
Saatanpa tehdä, kunhan kerkiän, tuonne omaan blogiini pikkulohko-Guzzi-osion. Horror-osaston.
http://motomatti.blogspot.com/Italia Shrapnell -osiohan on jo tuolla Guzzitekin linkissä. Vai missä se oli?
mm
