Kytkinkoteloon pääsee näkemään paremmin kunhan irrottaa akkukaapelit akusta ja starttimoottorin takapäästä ja avaa startin kiinnityspultit. Käynnistimen aukosta voi kuikuilla sisään. Tosin ilman endoskooppia näköala ei ole kovin laaja. (Marketissa sellainen maksaa muutaman kympin. Se on hyvä myös tankin, sylinterien, kampikammion ym umpiperien tutkimiseen.)
Kytkinkotelon ja moottorin saumakohdassa aivan keskellä alimmassa kohtaa on pieni aukko josta mahdollinen vuotoöljy pääsee pois. Jos aukko sattuu olemaan tukkeutunut, kuten usein onkin, öljy voi kastella myös kytkimen. Itse kytkimen rakenne on sen verran viisas että niistä kolmesta todennäköisestä vuotopaikasta vuotava öljy ei pääse kastelemaan välittömästi kytkinlevyjä.
Huohotinjärjestelmä sisältää toiminnallisena osana venttiilin joka päästää painetta kampikammiosta ulospäin mutta ei ulkoilmaa sisään. Ilmanpuhdistimen yhteydessä on kammio johon ko venttiilistä tuleva öljysumu tiivistyy ja valuu öljypohjaan öljyn pinnan alapuolelle. Myös venttiilikopista on letkut ilmanpuhdistimen taakse. Niissä ei ole venttiiliä eli niissä virtaus on enimmäkseen edestakaista mutta niiden läpimitta on pieni. Ilmanpuhdistinkoteloon tulevat öljyhöyryt taasen johdatetaan imuilman mukana palotilaan ja poltetaan seoksen ohessa. Vanhemmissa isolohkoissa on erillinen peltinen huohotinkotelo mutta toiminta sama.
Runko myös toimii huohotinjärjestelmän osana. Sen tehtävänä on tiivistää öljysumu nesteeksi.
mm
