Näihän se alkoi. Ainakin minulla. Jonkun melkein loppuun ajetun 450 Hondan ostin esimmäiseksi siviilipyöräksi. Sitä ennen oli krossipyöriä ja, tietenkin, mopoja. 450 Hondan kanssa tuli, lähinnä, teknistä oppia.
Sittemmin näin myynti-ilmoituksen 850 Guzzista. Kävin katsomassa ja pyysin koeajon. Ent. poliisipyörä. Ulkonäkö etova. Lähdin Orivedelle pe. iltana kokoontumiseen, mutta la. aamuna aikaisin lähdin ajelemaan maamme itäpuolta pohjoiseen ilman mitään erityistä tavoitetta mutta, omaksi yllätyksekseni, iltamyöhällä, saavuin luoteeseen Karigasniemelle. Siinä parin iltakaljan jälkeen, nukahdin telttaani ja heräsin aamusella. Söin aamiaisen Kaarasjoella ja katselin karttaa. Selvä reitti Nordkappiin. Sinne. Silloin vielä salmen yli laivalla. Ruuhkaa ei ollut ja silloin pääsi ihan perille asti ilman portteja ja pääsymaksuja. Valokuvia otin. Jonkinlainen jyrkänne oli siinä mihin manner loppui. Lähdin takaisinpäin samoja jälkiä ja poikkesin syömässä Pellossa. Siitä sitten etelään ja myöhään illalla rivitalo-osakkeeseeni Ylöjärven Kaiharille. Aamusella Nokialle pyörän omistajan luo. Katseli että pari tonnia on mittarissa lisää. Ihmetteli asiaa. Tein kaupat. Ei ollut kallis ja puutteita oli mutta oli myös kavereita, kuten jo edesmennyt Tapsa ja vedossa oleva Jussi jotka tiesivät Guzzeista vähän enemmän. Talven aikana kävin kaikki (Paitsi koneremontin tein Nokialla, edesmenneen Aatun pihapajassa.) läpi rivitaloasunnossani sisällä ja keväällä oli kokolailla uuden näköinen pyörä täysin läpikäytynä. Asiasta olisi paljonkin muisteltavaa mutta tässä aiheen harvat rivit.
Jossain vaiheessa pitää vaihtaa ajoneuvoja uusiin. Ei koske moottoripyöriä. Vanhoilla mennään. On halvempi ylläpitää kuin vaihtaa uuteen. Lie hormoonitoimintani laantunut sen verran että ei tarvitse olla, enää, kulman kingi ajoneuvojen suhteen.
