Öljynpaineen merkkivalo

[@]

Käynnistelin tänään vanhaa Calia vuosien jälkeen. Kun sain bensa- ja öljyvuodot kuriin, niin sain pyörän käymään tyhjäkäyntiäkin, tosin vaikuttaa että tyhjäkäyntisuutin on liian pieni. Kuumana kone kävi kuitenkin yllättävänkin hyvin, vaikka venat kalkattavatkin aika tavalla. Jossain vaihessa alkoi öljynpaineen merkkivalo ensin vilkkua ja sitten palaa koko ajan tyhjäkäynnillä.

Muistelen että tuo ei ole tavatonta vanhassa Guzzissa ja vika korjaantuu yleensä uudella öljynpaineaunturilla. Nykyinen anturi lienee jokin Fiatin tms. autotarvikeliikkeestä hankittu. Siitä vian tutkiminen kannattaa varmasti aloittaa. Öljyt ja suodatin on uudet.

[motomatti]

Ö-paineantureita on montaa mallia. Periaatteessa oikea painekynnys ja kierteen sopivuus ovat ne tärkeimmät.
Sitten semmoinen havainto että kannattaa ostaa sellainen anturi jossa vertailupainereikä on liititapin päässä. Ei sitä missä se on muovirungossa. Molempia myydään Guzzitarkoituksiin.
Syy: se jossa reikä on muoviosassa saa vettä sisäänsä ja pilaa anturin. Kun reikä on tapin päässä niin siihen sopiva liitin toimii sateensuojana. Kuten useimmat tietävät niin isolohkoisessa anturi on kohtuullisen tuulisessa paikassa.

[@]

Melko vaikeaa on Lahen kokoisessakin kaupungissa löytää edes öljynpaineanturia, meni tilaukseen 0.2 - 0.5 bar - anturi.

Tänään öljynpaineen merkkivalo ei enää syttynyt vaikka ajoin koneen kuumaksi ja revittelin cruisailin tallini ympäristössä tunnin verran.

Ensimmäiset tyypit -96 Calista 20:een vuoteen (!). Täytyy sanoa että on kuin olisi palannut jonnekin nuoruuteen kun ostin ekä prätkäni (250 Royal Enfield) -70 luvulla sadalla markalla 14-vuotiaana. Kaasari-Cali on kyllä antiikkinen, jopa uskomattomassa määrin. Tuntuu käsittämättömältä että joskus tuollainen on ollut jopa käyttöpyöränä useita vuosia. Lisäksi orggis-Calin vessanpytty-ajoasento ja muovipäreet tekivät pyörästä halvan oloisen, ruman ja paskan ajaa normaalin pituisilla koivilla.

Saa nähdä paljonko kilometrejä tulee tälle kaudelle. Tuskin paljoa kun on jo kerennyt tottua kunnon pyöriin. Oma viehätyksensä tuossa kieltämättä on. Kunnon saundit on ainakin Mistralin putkissa vaikka db-killerit onkin paikoillaan.

[motomatti]

Hieno kuva kaikessa karuudessaan. Ei kai tuo läikkä siitä tullut vai tulviko kaasutin?
Annoit samalla vinkin mihin voin sovitella Kolmos-Calissa "isojen työkalujen" rullan eli siannahkakukkaron. Oletko laittanut jonkinnäköisen raudan jakopään kotelon ruuvien alle? Vaiko laturinkopan?

Viikonvaihteessa kun ajelin Calilla niin tuumailin myös tuota satulan paikkaa vaan tulin siihen tulokseen että laitan siihen pienen selkänojan niin alaselkäranka ei taivu mutkalle taapäin niin kovin ja vatsalihakset saavat lepoa.

[@]

Unohdin vaihtaa kohokammioiden tiivisteet ja litra bensaa valui asfaltille saman tien. Työkalurulla on kiinni vain nahkaremmeillä. Ei kovin tukeva ratkaisu mutta pysyy paikallaan ainakin ilman työkaluja. 

Mulla on tärkeintä tuossa ajoasento. Siksipä tapit n 20 cm edessä ja 6 cm alhaalla. Takaloksustakin on rälläköity pala pois että perse on pidemmällä.

[motomatti]

Kerhokaverilla on myös tehty samalaisia ratkaisuja Caliin vaikka on tuoreempi ruiskupeli.

[@]

Kyllähän nuo on hyviä kustomointiaihioita, vaikka eivät käyttöpyöräksi enää kelpaakaan. Kovin on vaatimatonta Suomessa tuo Guzzien rakentelu vaikka vanhan Calin saisi muutamalla tonnilla. Kaikki muut merkit sen sijaan näyttävät kelpaavan rakentelijoille.

Scrambleriksi aihio on vähän kolho vaikka yhden keltaisen olen bongannut kuten varmaan moni muukin. Cafe:t taas ovat menneen talven lumia, niissä pitäisi olla jotain uutta ja erilaista. Jäykkäperäinen bobber voisi olla hieno. Saa nähdä jääkö tuo "puolivalmiiksi" vai puranko taas osiksi ja alan rälläköimään.