"Ratas" on kytkimen keskiö ja uudempaa versiota eli korkeampihampainen.
Kuvan perusteella ei edes kovin kulunut. Kuluminen kun etenee niin kytkimen toiminta muuttuu epämääräiseksi.
Isolohkoisen Guzzin kytkin on suunniteltu joskus 60-luvulla ja käsittää tuon keskiön, muutaman kierrejousen, ja niiden varassa toimivan painelevyn, kaksi kaksipuolista kytkinlevyä, niiden välilevyn ja vastinpinnat vauhtipyörässä joista takimmainen on irrotettava kytkimeen käsiksi pääsemiseksi.
Yleisimmät kytkinviat ovat kitkalevyjen irtoaminen, kytkinkeskiön kuluminen ja vauhtipyörän kehähammastuksen kuluminen loville.
Kytkimen ikää pidentää kun sen joskus puhdistaa joka hommana on työläs kun pitää puoli pyörää purkaa sen vuoksi. Osa alkuperäisistä kytkinlevyistä ovat hieman hentoja sillä rajummassa käytössä tai ikäännyttyään saattavat murtua irti keskiöstään ja kitkapinnat niittauksistaan.
Koska kytkinlevyjä on kaksi niin toisen hajottua voi vielä kyetä ajamaan yhdenkin levyn pidolla. Olenpa törämännyt sellaiseenkin tapaukseen että pyörän omistaja ei ollut edes huomannut että toisesta kytkinlevystä oli kitkapinnat irronneet jo aikapäiviä sitten. Oireena epämääräinen kytkintuntuma. Saman ilmiön aiheuttaa myös kulunut keskiö ja/tai vahtipyörän kehän urituksen koloutuminen.
Itse olen laittanut pyöriini kitkalevyiksi sporttiseen ajoon tarkoitettuja Surflex-levyjä joissa ei ole minkäänlaista jousto-osaa levyn ja sen keskiöurituksen välissä. Uuten hankkimaani Centauroon vaihdatin Piikkiössä vielä ajamattomaan pyörääni kyseiset levyt. Pari kertaa olen kytkimen puhdistanut koska spine-runkoisessa homma on helpompi.
