Mootoripyörät sen kun suurenee

[Pekka]

Ei se pehmeys haittaa, jos saa pitoa tennariin.

Ei sitä pitoa ole kun upottaa enskan pohjattomaan suonsilmäkkeeseen.
Sinne se sujahtaa helposti kun jalkatapit kääntyvät asiaankuuluvasti pois tieltä.
Ylös nostaessa tapit tarraavat kaikkeen risuun ja sammaleeseen mitä siellä suonsilmässä vain on.
Nostaja ja mopo vain vajoavat vaivanäön tuloksena syvemmälle...

[TunturiTT]

Tuossa oli viitattukin siihen aiempaan hiekkatie kupsahdukseen. Ei spooriin.

[motomatti]

Hiekkatiekupsahduksia sattuu toisinaan. Eräällä ajelulla eräs porukassa olleista ajoi hiekkatiellä kaarteessa vasemmalle ojaan. Selitti sitten että "se ei vaan kääntyny". Todennäköisesti ei vain uskaltanut lievässä irtohiekassa kääntää vaan hartialukolla paineli ojan pohjalle. Vain naarmuja tuloksena.
Jos olisi ollut niin että pyörä olisi irtohiekassa puskenut ohjauksen kääntämisestä johtuen olisi keikahdus sattunut jo tiellä. Vauriotkin olisivat olleet silloin isommat. Mutta ei se hiekka niin liukasta ole katurenkaankaan alla etteikö sietäisi kääntää ja samalla takajarrulla hieman hillitä menoa.
Soratieajo on sekin opettelemalla opittava ja osattava lukea tietä. Usein on tiessä sileämpi hiekasta puhdas ura jota voi oikein hyvin hyödyntää. Soratiellä kaarteet ovat useinkin jopa kallistettu niin että ulkokaarre on korkeammalla kuin sisäkaarre. Silloin luistamisen vaara ei ole niin ilmeinen.
Jos luistoon kuitenkin joutuu on se parempi tehdä taka- kuin eturenkaalla. Lievä tehon nosto vähentää etupyörän puskemista.
Mutta muuttujia on paljon sorateillä: on erilaista hiekkaa/sepeliä/santaa/savea eri paksuisina kerroksina ja vaihtelevasti. Lisäksi on uria, monttuja, patteja ja isäntiä valottomilla traktoreilla.

Kaikesta huolimatta voi säästää ajassa ja bensassa jos tulee tilanne, kuten usein tulee, että asfalttia myöden on 50km kierto mutta kymmenen kilometrin soratie vie suoraan. Hiljaakin ajaen säästyy aikaa ja polttoainetta.

Joku nyt ajattelee että tietyn tyyppisellä pyörällä ei soratielle ole asiaa tai ajaminen on yhtä tuskaa niin on väärässä. Pitää vain opetella kyseinen laji. Itse olen kouluttanut 1400 Californiaa sorateille ja iloisestihan se siellä etenee. Mutta hieman omituisesti. Ja kerää takavanteeseen muhkean pölykerroksen. Myös ns kyykkypyörällä voi soralla tuupata menemään. Sekin pitää vain harjoitella ja oppia "lukemaan" tien laatua katse eteenpäin eikä tuijotella eturenkaan eteen. Virhe, joka monella näyttää soratiellä ilmenevän.

[Camn]

Pitää vain opetella kyseinen laji - myös ns kyykkypyörällä voi soralla tuupata menemään

Minusta eri toten mukavaa siinä mielessä, että ihan koko ajan pitää "ajaa", pitää tehdä päätöksiä, vaihtaa nopeuksia, etsiä ajolinjoja. Aktiivista ajoa. Täydellinen vastakohta sille, että joutuu ajamaan jonkun siirtymän 80 km/h suoralla asfaltilla. Soralla välillä säikähdän että miten tästäkin pehmeästä mutkasta nyt selvitään... Mutta oppia ikä kaikki.

Cali Stone: silloin kun oli suurin mahdollinen kate, tuntui jotenkin vaikealta ja epämukavalta soralla. Ei ollut sellaista tuntoa/ymmärrystä etupyörästä kun piti vaan "kuvitella se". Pienimmällä mahdollisella katteella (josta siitäkin oli 1/3 yläosasta poistettu) meni jo mukavasti.

V11 pienellä katteella: ("loiva kyykky") mukava ajella myös sorateillä. Laiskuus vaan vaivaa kun joutuu aina pesemään sen jälkeen ja rasvailemaan avokardaania joskus että hiekat ja pölyt tulevat ulos. Siksi tulee ajeltua vähemmän soralla kun tekisi mieli.

[motomatti]

Mulla tuli tuo soratieajotaito luontaisesti: kotoa 7 - 8 km soraa, riippuen kumpaa reittiä meni, asfaltin varteen.
Ketjuvetopyörillä niitä tuli tyyrättyä. Ketjuja kului eikä silloin ollut kuultukaan o-rengasketjuista. Opin ainakin sen että kun vaihtoi ketjut ajoissa niin samoilla rattailla pääsi kolmen ketjun kestoiän. Sitten vasta ketju-rataspaketin hankintaan.
Avokaardaanilla olen myös ajellut sorateitä mutta niin kuin Camn mainitsi niin huoltotoimia oli tiedossa.

Maaseudulla asuessa oli enduropyörä se oikea laite. Endurolla on aivan omanlaisensa ajotapa ja siitä pois oppiminen katupyörän hankittuani oli oma kuvionsa. Toisaalta enduroajo arvaamattomalla pinnalla antaa hyvät käsittelyopit muuhunkin moottoripyöräilyyn vaikka ajotaivoissa onkin eroja.

Ennakoivan ajon kurssi (EAK) on hyvä käydä muutaman vuoden välein ajamassa uudelleen. Voi ns. päivittää tiedot. Kursseista voi kysellä MP69:n ja Smoton toimihenkilöiltä ja heidän nettisivuiltaankin.
https://www.liikenneturva.fi/fi/koulutus/ennakoivan-ajon-koulutus/mpeakr-moottoripyorailijoille

[TunturiTT]

Omia pyöriä olen ajattanut anoppilaan. Sinne on kaikista suunnista 7-15km soratietä. Ei siinä mitään ihmettä ole, kun tiedostaa vaan ajopinnan vaihtelun. Jarrutuksia ei voi jättää etupyörän varaan ja viime tinkaan, kuin asfaltilla. Sileäpyöräisellä kun kuljetaan. Muutoin voi kyllä ajaa niilläkin kevyesti korotettua rajoitusnopeutta. Jos siis keliolosuhteet jne sallivat.
Appiukon Honda CBR1100XX on jopa hyvä hiekka- ja sorateillä. Vaikka onkin aidosti kyykkysportti. Siinä on myös suht kehittyneet integraalijarrut, niin on siltäkin kantilta erilainen. Takajarru hidastaa myös kevyesti etusta ja päinvastoin.

[GinTurismo]

Hiekkatiet ovat keväällä monesti täynnä monttuja ja paikoin savipohjaiset pehmeitä ja liukkaita. Sitten tielaitos ajaa ne karhulla sileäksi, jolloin pintaan jää kerros irtosoraa. Jos sora on pyöreäkivistä, on se kuin kuulalaakereilla ajaisi. Kyllähän siinäkin ajaa, mutta nopeiden väistöliikkeiden varaan ei kannata laskea.

Parin sadepäivän jälkeen tien pinta vähän pehmenee ja irtosora painuu pintaan kiinni ainakin autonrenkaiden kohdilta. Sitten ovat mukavia ajettavia ainakin näillä mun selkä suorana ajettavilla. Kyllä sillä ainoalla omistamallani kyykylläkin tuli niitä ajettua, mutta siinä oli liian kova jousitus vähänkään epätasaisemmille pinnoille.

[Breeze]

Miula on viimeiset 25km hiekätietä mökille mennessä ja on siellä tullut GeSsua, afrikan kakkosta ja vaika mitä perä edellä vastaan, kun itse olen ollut Tuksulla liikenteessä.

Se, että sitä tietä luetaan koko ajan ja keskitytään siihen ajamiseen. Toinen hyvä vinkki on, että kannattaa ajaa jollain tietyllä vaihteella, jolloin vauhti ei suorilla nouse liikaa.
Jos harkinta pettää ja suoralla mennään vaikka 150km/h, niin suoran päässä voi olla ohjelma aihan eri tavalla...

[Camn]

Jos harkinta pettää ja suoralla mennään vaikka 150km/h

Kiitos kysymästä... joskus kun on tosi kovaa savea ja kova hyvä ajoura siinä. Sitten suoran päässä nyppylä ja sen takana jos vaikka mitä . Sehän se tässä on, elämä on koko ajan konkreettisesti omissa käsissä.

[Pekka]

Tänään(kin) n.160 km vaihtelevaa hiekkatietä, kevyesti

[Machiavelli]

    Tänäänkin asfalttia alla... mutta kuten tuolla aikaisemmin "ajokauden avaus" - osiossa kerroin oman onnettoman kaatoni... eikä kyseessä ollut vaimon kaato vaan Guzzin... 

[Paakanan paimenpoika]

Ainakin täälläpäin kaupunkien valoristeyksissä on syvät urat. Lyhytjalkaista opetti, kun pysähdyin valoihin keskelle ajokaistaa. Jalat eivät ylettyneetkään uran pohjalle.
Nyt ajelen kyllä keskellä kaistaa, mutta valoristeyksessä pysähdyn uran pohjalle.

[Kosse]

Pahimmat lipukat otin piikkirätkällä. Ajoin hiekkatietä, tietysti liian kovaa, kun kurvissa huomasin montun. Ehdin hypäyttää etupyörän siitä yli, mutta taempi otti siitä sellaisen kimmokkeen, ettei ollut mitään toivoa pitää pyörää pystyssä.
Ihmeekseni en telonut itseäni kummemmin, joitain naarmuja polvissa ja kyynärpäissä ainoastaan, vaikka päällä oli vain verkkapuku ja kynsin sepelillä pitkän pätkän. Suzuki otti pahemmin siipeensä, enkä ajanut sillä kotimatkan jälkeen enää ikinä.