Perjantaina pistelin 350 kilsaa lähes yhtä soittoa pitkin Uuttamaata (tai onkos se Uusimaata? väliäkös tuolla). Ja eilen 400 kilsaa Satakunnassa ja Pirkanmaalla. Veeykstoistasen satula sallii tuollaiset tempaukset, jos tankillisella ollessa malttaa kahvit naamaan heittää. Mutta satulan vetovoima on niin suuri, ettei millään malttais seisahtaa. Eilen aamusella lähdin niin valtoimenaan että unohdin syödä aamupalan. Söin vasta puoli kuuden aikaan illalla "aamupalan". Tänään sitten puunannut ötököitä pois, pesin ja vahasin ja suihkutimpas jopa vähän silikon-sprayta. Nyt on kuin pakasta vedetty. Kiva katsella viskilasi kädessä tuonne pihalle ja ihmetellä että onko tuo todellakin minun?
Satulasta kun oli puhe niin pakko pistää tähän jo varmasti vanha ja kulunut juttu: Mikä on köyhän miehen rodeo? Kun olet vaimon kanssa sillai doggy-style, niin toistele kiihkeästi naapurin hehkeän tädin nimeä. Yritäppä siinä pysyä "selässä" kun vaimo kiukkuisesti vikuroi.
Onpas mautonta