Quotan sähköiset bensahanat, johdot poikki

[NorgeGTL]

Ovat katkenneet molemmat piuhat ihan juuresta. Tästä asiasta taisi olla kirjoittelua joskus aiemmin jonkun muun mallin kohdalla ja taisi olla korjauskikkakin. Ovat piuhat aika ohuet ja hankala korjata. Eikös solenoidien tilalle voisi laittaa vain ruuvit tulpiksi ainakin ensiavuksi kun vain löytää oikeankierteiset. Ja bensaletkuihin vaikka erilliset solenoidit. Onko sellaisia?

Lisäksi pa-merkkivalon anturi on rikki, ei toimi. Valo itsessään toimii. Uutta ei taida saada ainakaan alkuperäisenä. Voikohan sen korjata? Sellainen messinginvärinen, jossa on kaksi putkea sisäkkäin.

Taitaa saada tuota anturia mutta solenoideja ei. Anturi reilu 40€, ei paha.

[motomatti]

Polttoaineanturi on on-off tyyppinen joka näyttää että bensaa on vähän sytyttämällä varoitusvalon.
Polttoainehanan solenoideja olen korjannut useita kaivamalla hiukan johtojen päitä esille muovin sisältä ja juottamalla niihin jatkeet. Sen jälkeen suunnannut johtimet ylöspäin solenoidin kylkeä myöden ja laittamalla liimakutistesukan koko virityksen päälle.

Solenoideja ei saa erikseen. Sähköisiä bensahanoja kyllä. Manuaalinen bensahana on haitallinen bensapumpulle jos sitä ei muista avata.
Vaikka sähköinen bensahana ei aukene sähköllä se aukenee polttoainepumpun tuottamalla paine-erolla. Meteli vaan on melkoinen. Saattaa rasittaa pumppua.

[TunturiTT]

Onko nuo erilaisia romuja kuin Californiassa?

[NorgeGTL]

En tunne vanhempia Caleja mutta on noita muissakin esimerkiksi Cagica Canyonissa vastaava viritys molemmin puolin.

[motomatti]

GU03105300
Varaosanumero sama Quota/Cali
Kuvassa osa 15. Hinta hiukan auki satasen. Kannattaa ainakin yrittää korjata.

[NorgeGTL]

Korjasinkin sen ja toimii... Dremelillä kaivoin vahaa pois johtojen ympäriltä sen verran, että pääsi juottamaan.

[motomatti]

Kuinka kovapalkkainen olet? Menikö enemmän aikaa/miestyötunteja hanan korjaukseen kuin mitä uusi maksaisi.

Seuraava ei liity em solenoidiremonttiin mitenkään vaan siihen miten jotkut ihmiset arvostavat omaa ja toisten työtä.

Tällä tavalla on mulle perusteltu sitä miksi jotain hommaa ei vaan kannata tehdä koska tuntipalkka/ansiot ovat niin korkeat että mieluimmin on työpaikalla ansaitsemassa ja antaa toisten tehdä ns paskaduunit. Tämän kuultuani minulta jäi sille kaverille tekemättä pyörän huolto ja totesin vain että oma palkkapyyntini huollosta on sen verran pieni että kannattaa viedä pyörä kalliimpaan paikkaan huollettavaksi että saa vastinetta ansioilleen. Sälli hiukan nikotteli ensin sisäistäessään asiaa ja ymmärrettyään lähti tontilta rivakasti. Mikä oli hyvä.

[TunturiTT]

Se on aina hyvä muistaa, että ihmiset niitä varmaan muuallakin korjaa. Pitäisi siis olla mahdollista itsekin harjoitella.

[motomatti]

Pitäisi siis olla mahdollista itsekin harjoitella.

Olin viistoista vee ja ostin konevikaisen Yamaha 125 AS:n. Laitoin autokatoksessa vanhan kanalan ovi pöytänä koneen levälleen yksin kimmin. Naapurin setä tuli siihen ja sanoi että nyt on kloppi ottanut itselleen mahdottoman homman. Tuota ei saa takaisin kuntoon kuin ammattimies. Mutta lohdutti saman tien että se on japanialaista työtä ja niitä saa uusia kunhan tienaa ensin rahat. Sen verran oli jo kokemusta takana että sanoin ihmisten niitä siellä japaniassakin tehneen. Ukko lupasi lyödä vanhan autonsa vetoa että en ikinä saisi konetta kasaan. Silloin isäni, pahus, tuli paikalle ja sanoi että poika on jo pari tuollaista konetta niputtanut ja eikös sun pojallaskin on meidän pojan korjaama pyörä. Perui vetonsa mutta ei antanut poikansa tuoda enää pyöräänsä mun laitettavaksi.

Samanlainen oli asioiden kulku joskus 80-luvun lopussa kun olin menossa perjantaiehtoona GT850 Guzzilla veteraaniralliin. Jyväskylän jälkeen kone sylkäisi kampiakselin takatiivisteen pois paikoiltaan. Lievestuoreen Shellin pihassa sitten otin takapyörän, takalokasuojan, satulan, takahaarukan, sähkölaitteet, vaihteiston ja kytkimen sekä vauhtipyörän irti. Osat oli siinä levällään. Oli kuin olisi neekeriä näytetty torilla kun porukkaa oli kuin pipoa paikalla arvostelemassa ja huutelemassa huomioitaan. Yleinen käsitys, mikä minullekin julkituotiin, oli että tuo ei enää takaisin nippuun mene. Kerroin katselijoille että kahden tunnin päästä ajelen Pohjoiskarjalan suuntaan ehyellä pelillä. Se herätti erinomaisen naurunremakan yleisössä ja jäivät sitten kiinnostuneina seuraamaan. Olisin tarvinnut hieman apua vaihteiston ujuttamisessa paikoilleen mutta ainoa apua oli kehotukset jättää homma silleen ja hankkia kunnollinen moottoripyörä tai hyvä auto. Loppujen lopuksi ei mennyt kuin puolitoista tuntia kun pamautin koneen käyntiin, pistin kypärän päähän ja nostin kytkintä. Yhtään aplodeja en kuullut. Mutta erinomaisen tilannekomiikan oppitunnin(t) sain kyllä.

[NorgeGTL]

Kuinka kovapalkkainen olet? Menikö enemmän aikaa/miestyötunteja hanan korjaukseen kuin mitä uusi maksaisi.

Aikaa meni vain hetki kun tankki oli muutenkin irti ilmanputsarin vaihdon vuoksi, mikä helpotti hommaa. Sain aika kovan tuntipalkan. Kulujakaan ei tullut kun kaikki tarpeellinen oli tallissa.

[motomatti]

Hyvä homma että vanhan korjaaminen kannatti. Itsellä käy joskus sillai että tulee ryhdyttyä korjaamaan sellaistakin kapinetta jonka saisi helposti uudenkin vaan tuleepa kokemusta.....

[TunturiTT]

Mulla on kanssa tuo korjaamisen yrittäminen ajettu päähän jo kotona. Kun ei ole liikaa rahnaa, niin on ainakin yritettävä. Halusi tai ei.

[motomatti]

Kun ei ole liikaa rahnaa, niin on ainakin yritettävä. Halusi tai ei.

Hyvä kannustin.
Mulla oli vielä se että asuin inttiaikaan asti oikein takuisten takana. Tosin vuonna kuuskytkolme meille tehtiin oikein maantiekin. Sitä ennen höyrylaivalla avoveden aikana asioille kuljettiin ja talvella harvakseltaan hevosella. Tosin valtion tien tullessa olin vasta 5v. Kansanautokin oli talouteen sonniyhdistykseltä ostettu niihin aikoihin. Ja Valmetti myös. Että konevoimaakin oli. Voimavirtakin tuli talouteen sittemmin.

Mutta millekään moponosaoston asialle ei talosta varta vasten lähdetty vaikka tarve olisi ollut huutava. Ketjurattaatkin piti tehdä itse. Onneksi pajassa oli pylväsporakone. Aina ei jako mennyt ihan kohdalleen mutta ei ollut ketjutkaan vakiomittaisia. Kavereilta saatuja ja naapurikylän poikien mopoista nyysittyjä. Vauraamman talon pojan moposta niin sai vähemmän venyneen. Jos kävi säkä. Eli kierrätys ja loppukäyttö oli silloinkin suuressa huudossa. Vaan ei sillä nimellä.

Rahan, pidemmän aikavälin sunnittelun ja tavoitteiden puute aiheutti käsitöitä. Monessakin mielessä. Mutta kyllä useimmiten pärinälaite oli käytössä. Myöhemmin se laajeni mopoista moottoriveneisiin, peltoautoihin, jääratautoihin, krossipyörään jne rahanreikiin veljien hyvällä avustuksella. Että jollain aina oltiin liikkeellä.

Työelämään päätyminen ei sekään ratkaissut omatoimista ongelmanratkaisua vaan nuorella miehellä piti tietysti olla jonkinlainen asunto, isot stereot, mahdollisesti myös jonkinlainen autonritsa ja vasta sen jälkeen tuli tarpeelliseksi moottoripyörä. Eikä se ollut mikään kallis hankinta. Käyttö ja ylläpito oli. Kun sain pyöränraatoni tulille niin heti kavereita tapaamaan. Kyselivät että paljonko sulla maksoi vakuutus? Mikäs se on, oli mielessä kysyä mutta en kehdannut ja otin selvää asiasta vaan en vakuutusta. Taisi pari ensimmäistä vuotta mennä ns. tuurilla.

Mutta siinä sitten oppi varsin omatoimiseksi ja työnantajalta hiljalleen hyvät työkalut ja paremmat materiaalit. Kun en suostunut jäämään sotilashommiin lennostoon niin passittivat lentokonemoottoritehtaalle hommiin. Sielläkin oppi jotain.