Tästä teemasta muistan joskus tälläkin lukeneeni. Kuvittelen, että katti/lambda –malleissa asia ei ole niin ongelmallinen (seos yrittää säätyä lambdan mukaan). Mutta kun katit tulivat Guzzeihin vasta keskimäärin 2003, on paljon ruiskupelejä, joissa ollaan koko ajan kartalla.
Nyt kun on työkaluja ja mittalaitteita myös harrastajien ulottuvilla (saadaan totuus -afr- selville), herää epäilys, että juuri näissä alkupään ruiskuissa (joissa mennään pelkästään kartan mukaan), kaasuläppien akseleiden/läpivientien kuluminen saattaa olla paljon suurempi asia mitä on tähän asti ajateltu? Voivatko vuotavat läppäakselit ehkä johtaa vääristyneisiin karttoihin? Tässä referaatti maailmalta kattittoman V11 mallin kodalta:
”
Mittaan tällä hetkellä kahdella lambda-anturilla (molemmissa pakoputkissa) ja muutan karttoja TunerProlla, kirjoitan ne ecuun Guzzidiag Writerilla. Kun avaan kaasua paikallaan kevyesti niin, että kierroksia on n. 2500, seos laimenee tasolle afr 20:1. Näin laihalla, tulee jo vääriä sytytyksiä ja moottori melkein sammuu. Yksistään tämä ei häiritsisi minua, mutta kaasuunvastaavuus (lisää/pois/kiinni) kärsii myös erittäin voimakkaasti. Juuri tällä seoksen laihenemisalueella, on karttoihini muokkautunut voimakas kumpare, joka on muovautunut pyrkimyksissäni saada seos terveelle alueelle. Kaasu auki/kiinni vedon vaihto tapahtuu erittäin terävällä nykäyksellä, ei ihme kun seos laihenee voimakkaasti. Vasta yli 4000-5000 rpm asiat ovat paremmalla tolalla. Pelkoni, että imukurkuissa ei ole puslia läppäakseleille osoittautui oikeaksi. Täytynee asentaa puslat itse. Ja tiivistäminen olisi myös eduksi. Tiivisterengas antaisi anteeksi myös pienen liikkeen.
”
=> Pitäisikö siis tehdä ensin läppärunkojen kunnostus ennen kun aloittaa karttojen optimoinnin?
