Hyvin oivallettu - siis tuo massa.
Näissä johtoasioissa on tärkeä saada johtimen mekaaninen epäjatkuvuus ( mikä sana... ) pois johdinliitoksesta.
Ts. tärinän aiheuttama pieni liike siirretään johonkin muualle, kuin liitokseen. Paras tapa on kiinnittää johdin riittävän lujasti ja vielä siten, että mitään vetoa ei tule itse liitokseen. Siihen riittää pieni löysälenkki. Toinen tapa on tehdä niin luja kiinnitys, että mikään ei tärise / heilu. Ei huono ratkaisu sekään...
Erityisesti tämä tulee eteen juotetuissa liitoksissa, koska siihen tulee aina jäykkä kohta. Eikä ole yksi tai kaksi kertaa, kun tinaus katkeaa. Yleensäkin tärisevissä kohteissa olisi vältettävä tinausta. Saksan Rautatiet ei ole enää vuosiin sallineet mm. ruuvillisia riviliittimiä, vaan kaikkien on oltava jousiliittimiä. Ne kun eivät tärinässä löysty.
Tuo tärinän aiheuttama liike johtaa monesti hankaukseen, joka taas johtaa esim. oikosulkuun ja poks - matka loppuu siihen. Jos ja kun pyörää purkaa talvella voisi olla hyvä samalla suojata johdinnippu spiraalilla, jota saa alan liikkeistä metritavarana. Itsevulkanoituva teippikin on hyvä, mutta on huomattava, että se ei sitten kestä bensaa yhtään. Harjoiteltu juttu...