Noin vuosi sitten istuimme silloisen MMAF:n (SMOTOn taisteleva siipi) puheenjohtajan kanssa noin viidennellä oluella eri baareissa Tampereen keskustassa ja silloin tuli mieleeni VMPK:n järjestämä koulutus milloin mistäkin ja mainitsin että voisi olla kiva jos koulutusta olisi yleisemminkin saatavissa tavan harrastajamotoristi tarpeisiin.
Paikalliskerhojen järjestämiä yleisluontoisia mp-huoltokoulutuksia on ollutkin mutta syventävästä tiedosta johonkin osa-alueeseen ei niinkään.
Aikuiskoulutuskeskukset ja jotkin ammattioppilaitokset ovat ilmaisseet myös mielenkiintonsa tarjota teknistä koulutusta kiinnostuneille ja nimenomaan niin että tietopuolta on kohdennettu moottoripyörä-asioihin ja kurssihinta ei olisi kynnyskysymys. Tässä ovat myös omalla paikkakunnallaan asiasta kiinnostuneet henkilöt avainasemassa: Kasaan pieni porukka ja kysymään kurssitusta paikkakunnan em laitoksilta ilta-, viikonloppu- ja loma-ajan kursseille. Silloinhan siellä kapasiteettiä on.
Myös tämä Toraforsin ilmoitus kaupallisesta koulutuksesta ja sen muokkaamisesta kuluttajaryhmittäin on saanut kipinänsä tästä MMAF:n sittemmin markkinoimasta ideasta.
Itse olen saanut ammattikoulutuksen diesel- ja ottomoottoreihin, ajoneuvosähkötekniikkaan, ohutlevysepäksi, koneistajaksi, lentokoneasentajaksi, lentomoottoreihin, (suihku- ja mäntä) ajoneuvohydrauliikkaan, hitsaajaksi, komposiittitekniikkaan ja avaruusalusten siivoamiseen (NASA).
Näitä vielä leipänsä eteen tehneenä ja monessa muussa ammatissa sen lisäksi kuten jousipajalla lekamiehenä ja kuorma-auton kuljettajana.
Silti tulee koko ajan vastaan tilanteita osata jokin uusi asia. Tai ainakin omata siitä perustiedot että ymmärtäisi toimen vaativuudet. Siksipä päätin viiskytvuotispäivänäni opetella jonkin aivan uuden asian heti kun krapula hellittäisi. En ole vielä kunnolla oppinut mutta harjoittelen sujuvasti...
Motoristille motto: Ei oppi ojaan kaada.
mm
