Millä öljyillä sisäänajo?

[Esa P.]

Wanha Rouva (850GT) sai uudet sylinterit ja männät. Mikä öljy olisi sopivin niiden sisäänajoon? Nyt minulla on täyssynteettistä 10W60, mutta muistelen kuulleeni ettei liukkaat täyssynteettiset olisi tähän tarkoitukseen parhaita mahdollisia?

Esa P.

[motomatti]

Tää on alue jossa on niin monta mielipidettä kuin Guzziukkoakin. Jättäisin kuitenkin nuo synteettiset vaikka nissanin koneen täytteeksi ja laittaisin itse tavan mineraalit. Liekö tuolla merkilläkään niin väliä. Laaduksi käynee kaikki 10W30 -viskosta kiinteemmät aineet. Itse käytän pyörästä tai mallista riippumatta 20W50 moniasteöljyä. Joskus on tullut ajettua korkealaatuisella suoralla viiskymppiselläkin. Mutta minä ajelenkin vain myötätuuleen pyhäiltaisin kesällä kun ei sada ja on yli 20 raatia Celsiusta mittarissa hiljalleen mummon kanssa kohti auringonlaskua.

Kuten sanoin mitään yleispätevää ei tuohon voi sanoa. Kaikki ns. merkkiöljyt täyttävät ylivoimaisesti ne normit mitä GT:lle on aikoinaan asetettu. Ihan ohuet liemet kun jättää ostamatta niin hyvin menee.

Koska suodatinta öljylle ei ole on öljynvaihtoväli silloin lyhyt. Ei siksi että öljy menettäisi ominaisuutensa vaan lika tulee pois vai öljyn mukana, eikä sittenkään kaikki. Öljypohjan pohjalla on aina jotain mutta kampiakselin kiertokangen kaula toimii keskipakopuhdistimena. Syytä rassata auki aina silloin tällöin. Purin tuossa juuri vuoden 2000 mallin Californian koneen, ajettu satatuhatta, muutostöiden vuoksi, kun kampiraudan mutkasta siinäkin löytyi melkoinen määrä töhnää vaikka on suodattimet ja pesevät nykyöljyt.

Muista pestä huohotinventtiilin kammio sisäpuolelta ennen ajokauden aloitusta joka vuosi!

mm

Moi,

Tämä voi olla vähän aiheen viereen, mutta liittyy kuitenkin sisäänajoon. Varoitus vielä siitä että kukin tehköön sisäänajon niin kuin itse parhaaksi näkee.

Jos englanti taipuu niin kannattaa lukea täältä mielenkiintoinen kirjoitus: http://www.mototuneusa.com/break_in_secrets.htm
Tiivistettynä sieltä löytyy seuraava ohje pyttyjen ja mäntien sisäänajoon : B
The Short Answer: Run it Hard !

Olen itse ymmärtänyt asia niin että uusien pyttyjen, mäntien ja männänrenkaiden kohdallahan haetaan nimenomaan männänrenkaiden sovittamista sylinteriin puristuspaineiden maksimoimiseksi.

Teoria : Männänrenkaat tiivistyvät pytyn seinämiä vasten sen sylinterin työpaineen avulla, joka kohdistuu niihin renkaan takaa päin. Eli renkaan oma "jousivoima" on täysin riittämätön puristamaan renkaan tiukasti seinämää vasten. Tuo mainittu paine livahtaa renkaan taakse renkaan yläreunan ja männän välistä.

Seuraus : Puristusvoiman kasvattamiseksi (ja renkaan soveuttamiseksi pytyn seinämään) pyttyyn pitää antaa riittävästi hönkää ja välttää kevyellä pintakaasulla kruisailua.

Guzzin tapauksessa uudet Nikasil-pytyt ovat todella sileät jo asennettaessa, joten mitään pelkoa männärenkaiden katkeamisesta tms. ei pitäisi olla edes alkukilometrien aikana.

Sportille tein viime keväänä uusien mäntien ja muun virittelyn jälkeen sisäänajon siten, että laitoin koneeseen 10W40 mineraaliöljyn. Laitoin koneen käyntiin ja lämmitin nopealla tyhjäkäynnillä muutaman minuutin. Sitten lähdin ajelulle ja ajoin ilman keskeytystä heti n. 100 km. Muutaman kymmenen hieman rauhallisemman alkukilometrin (todella vaikeeta ) jälkeen tein n. 3/4 kaasulla ripeitä kiihdytyksiä kolmosvaihteella n. 6000 rpm:ään saakka ja vastaavasti kovia moottorijarrutuksia (pitää männänrenkaat liikkeessä ja putsaa mahdollisen töhnän pois renkaiden urista).

Muutaman sadan kilometrin jälkeen vetelin surutta jo rajoittajaan (8500 rpm) saakka. 1000 km kohdalla vaihdoin öljyt synteettisiin 10W50.

Muista syistä jouduin avaamaan koneen myöhemmin kesällä ja katsoin samalla pytyt, männät ja kannet. Siellä kaikki näytti olevan 100 % ok ja männänrenkaiden tiiviys näytti erinomaiselta.

Tämä siis koski nimenomaan männänrenkaiden sisäänajoa. Jos kyseessä olisi uusi pyörä niin silloin pitäisi miettiä tarvitseeko vaihteisto, perä tms. paikka hellempää sisäänajoa. Nykypyörissä tuskin tarvitsee ?

Terv. JuhaV

Moi,

Tämä voi olla vähän aiheen viereen, mutta liittyy kuitenkin sisäänajoon. Varoitus vielä siitä että kukin tehköön sisäänajon niin kuin itse parhaaksi näkee.

Jos englanti taipuu niin kannattaa lukea täältä mielenkiintoinen kirjoitus: http://www.mototuneusa.com/break_in_secrets.htm

 

Täytyy kyllä sanoa että tuon sivuston uskottavuutta heikentää amatöörimäinen ulkoasu eli äkikseltään vaikuttaa hupimielellä tehdyltä sivustolta. Uskomattoman paljon tuohon viitataan aika monellakin foorumilla.

Itse uskon että tehtaan ukot ovat osanneet ohjeistaa sisäänajoon aika hyvin.

[Ykä]

Kokonaan remontoidun tai uuden koneen sisäänajo on kyllä vähän eri asia kuin esim. uusien männänrenkaiden totutusajo. Muistan kyllä jo kauan sitten lukeneeni jenkkiautolehdistä, että juuri kiihdyttelemällä ja moottorijarrutuksia tekemällä ajetaan sylinteri-männänrengasyhdistelmät sisään eli ei mitään uutta auringon alla. Eikä siihen kovin suuria kilometrimääriä tarvita, muutama sata riittää.

Perinteisessä sisäänajossahan varotaan laakeripintojen kovaa kuormittamista ennenkuin ne ovat hioutuneet hieman tasaisemmiksi ja öljykalvo kestää paremmin painetta laakereissa.

Tuo männänrenkaiden totuttautuminen tuntuisi äkkiseltään noudattavan samaa logiikkaa kuin hiomanauhalla hiottaessa - hitaasti hangattaessa pinta lähinnä naarmuuntuu mutta kovalla nopeudella hiontajälki on sileää... Tämä oli tämmöinen maallikon päätelmä.

[Vierailija]

Joo, ko. jenkkisivu on nähty ja luettu.
Mutta, mutta - myöskään sylinterin sisäpinta pinta ei ole tasainen - erään toisen sivuston mukaan valmistaja kiinnittää erittäin suurta huomiota pinnan mikroskooppisen muodon viimeistelyyn, joten sisäänajossa taitaapi olla hyvä idea noudattaa vamistajan suositusta - lienee eniten kokemusta heillä.

[TunturiTT]

Itse olen suorittanut nelitahtimoottoreilla lähinnä sisäänkäytön, enkä niinkään sisäänajoa. Eli ensimmäsen käynnistyksen jälkeen säätänyt tarvittaessa sytyn ja tyhjäkäynnin, jonka jälkeen antanut moottorin lämpimäksi. Sitten sammutus ja moottori saa jäähtyä liki viileäksi. Tämä proseduuri suoritetaan pari kertaa ja huomioitavaa on, ettei moottoria kuormiteta tai ryntäytetä tässä vaiheessa. Sitten voikin lähteä liikkeelle ja ajaa pikkuista lenkkiä vaihtelevin kierroksin. Ekojen lenkkien jälkeen kuunnellaan moottorira ennen sammutusta ja tarkastetaan öljyt, ruuvit jne. Jos kaikki on ok, voidaan aloittaa normaali käyttö.
Tämä toimii myös dieseleissä ja järjestelyn on minulle opettanut moottori- ja viritysguru, joka on toiminut moottorialalla yli puoli vuosisataa, Rolf Möller Muuramesta. Häneen luotan näissä asioissa, kuin vuoreen.
Kaksitahtisissa nuo ensikäytöt ja lämmitykset ovat vielä tarkempia ja TÄRKEÄMPIÄ. Männärenkailla on niissä oloissa vieläkin vaativampi tehtävä ja niiden liian aikainen rasittaminen johtaa turhan usein vaurioihin.

Eihän ne laakerit toki koskaan saisi hioutua käytön aikana! Tarkoitan siis liukulaakerointia. Ensikäytössäkin välissä on asennusöljy tahi rasva ja koko moottorin eliniän metallien kahnausta estää öljykalvo. Jos metallit pääsevät koskettamaan toisiaan, kiillottuu tai jopa vaurioituu ensimmäisenä pehmeä laakerimetalli. Pieni kiillottuminen ja lakkreieden raidoittuminen kuuluu paljon käytetyissä moottoreissa asiaan, mutta siinäkään ei ole kyse metallien hieroutumisesta toistensa kanssa. Yleensä tämän kulumisen aiheuttaa öljyn seassa liikkuva epäpuhtaus. Pohjakosketuksia voi toki tulla kylmäkäytössä tai muissa tilanteissa, joissa öljynkierto on hidasta tai estynyt.

[Ykä]

Summa summarum. Sisäänkäytössä, totutusajossa tai miksi sitä kutsutaankin on siis ennen kaikkea ja oikeastaan vain kyse sylinteri-mänänrengaspintojen ja nokka-akseli-nostimet pintojen sovittautumisesta keskenään. Nokka-akselihan neuvotaan nimenomaan käyttämään sisään oliko nyt n. 15 min tyhjäkäyntikierroksilla, asennettaessa nokkiin laitetaan asennusrasvaa joka sisältää muistaakseni molybdeenisulfidia(?)

Liukulaakerointi ei siis totutusta sinänsä tarvitse vaan alkaa vain ns. kulua heti alusta alkaen öljyssä olevien pienten partikkelien vaikutuksesta. Olisiko yksi syy alun rauhalliselle kuormitussuositukselle se, että sylintereistä irtoaa aluksi enempi tavaraa öljyn sekaan ja ennen kuin sisäänajoöljy "hiontajätteineen" on poistettu ei saisi kovasti kuormittaa moottoria?

Koetan tässä pähkäilemällä muodostaa itselleni rationaalista perustelua sisäänajomenettelylle... että sitten joskus on voimakas oikeintekemisen tunne kun sisäänajoa jollekin koneelle suorittaa:cool:

[Pekka]

Moi. Itse kannatan tuota menetelmää jossa moottori käytetään ensin maltillisesti normaaliin käyntilämpöön. Sen aikana ehtii voiteluöljy levitä sinne minne kuuluukin, nokka-akseli ja nostimet ym. sovittuvat sen verran toisiinsa että voitelu pelaa. Samalla moottorin käyttökunto varmistuu. Sitten lähdetään HETI ajamaan ja tehdään tuo kiihdytys-moottorijarrutus juttu n.30 kertaa. Tämän aikana tapahtuu männänrenkaiden kriittisin sovittuminen, eivätkä ne ja sylinteriseinämät ala kiillottumaan. Sitten pyrin noudattamaan valmistajan sisäänajo-ohjetta. Ei tämän noudattamisesta ainakaan haittaa ole mielestäni ollut. Se että valmistaja ei moista "alkusisäänajoa" suosittele, johtuu varmaankin siitä että, se tehdään jossakin muodossa jo tehtaalla koekäytön tai koeajon aikana! Tarkoittaakohan tuo moottorin lämmitys ja jäähdytys sitä että, kun ennen ja kait nykyäänkin rakennettiin kilpuri, haluttiin varmistua että lohkot ym. hakevat ns. paikkansa, eikä niihin jäisi ylimääräisiä jännityksiä. Siis kun lämmitys ja jäähtymis jaksoja on riittävästi, moottori puretaan (ja mitataan) ja kaikki tasopinnat, akselilinjat ja sylinterit hiotaan uudestaan. Tämä siksi että moottori pyörisi mahdollisimman herkästi, eivätkä jännitykset aiheuttaisi myöhemmin murtumia kovasti kuormitetussa koneessa.

[Esa P.]

No niin,

ketjun aloittajana kerron nyt tämän hetken statuksen.  Wanha Rouva  sai sisäänsä punaiset Castrol 20W50 mineraaliöljyt. Sytkä on säädetty  stroboskoopilla ja kiitos Aallon Pekan ja uusien jousien, ennakon  säätökin tuntuu käyttäytyvän oikein mallikkaasti.

Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä siinä että käyttäjän ohjekirjasta  löytyy hyvät ohjeet sisäänajoon.  (Max. 5. vaihde 140 km/h!) Huh!  Hädin tuskin tuon GT edes kulki viime kesänä!

Nyt kone käy hienosti. Pientä lisääntynyttä tärinää tuntuu   2000...3000 kierr. alueella verrattuna aikaisempaan! Voisikohan olla  epätasapainoa mäntien kesken? En ole vielä uskaltanut kierrättää  korkeammalle, mutta kolmessa tonnissa tuntuu tärinä vaimenevan.

N. tonnin - tai jopa alle - tyhjäkäynti käy napakasti! Eli potkua tuntuu löytyvän! Tuskin maltan odottaa ajokelejä!

Esa P.