Kadunvarsipysäköinnistä on kokemusta myös täältä Mansesta. Nähdäkseni ei ole yritetty varastaa tai käyttöönottaa mutta siirretty on pari kertaa. Viimeksi maksetusta vinoparkkiruudusta pois ökymaasturin tieltä. Tarvittu minimissään pari riskiä miestä ohjauslukitun 1100 Brevan heivaamiseen jalkakäytävälle. Kaveri teki vastaavassa tilanteessa: Oli matkassa akkuporakone ja sillä hän porasi auton vanteisiin 4 mm reiät pariin pyörään. Itse tyydyin mattoveitseen.
Kerrostalon pihalla pyörä on paremmin suojassa mutta siellä ei voi pitää varashälytintä kuin äänettömällä. Riesana leikki-ikäiset muksut jotka toteuttavat kiipeilyä pyörän rakenteissa. Siitä vanhemmat valittavat kun muksut säikähtää 118 dBsalla ujellusta. Teini-ikäiset ja vähän vanhemmat ottavat ns. kylmiä tyyppejä ja haistattelevat ja näyttävät tartuntaelintään kun syöksyy paikalle ihmettelemään. Pahimpia ovat keski-ikäiset ravintolasta palaavat miehet. Kylmät tyypit on silloinkin mielessä mutta ei jakseta pitää pyörää pystyssä. Tosin ketään ei näy kun paikalle singahtaa. Mutta mummot ovat ikävimpiä. Valittavat kun pyörällä ajetaan pihan parkkiruutuun tai siitä pois tai kun häläri hälyttää ja matonpiiskausrauha on heiltä menetetty.
Taloyhtiön parkkihallissa taasen on viidakon lait. Kun ruudun auto vaihtuu moottoripyörään niin molempien naapuriruutujen haltijat omivat siivut "pyöräruudusta" Tuo siihen sitten auto jos sattuu olemaan sädepäiviä tai muuta auton tarvetta kotosalla. Taanoin vatapäisen ruudun Citroen-rouva valitti huonoa käytöstäni kun kehtasin ajaa hänen tyhjän ruutunsa läpi pyöräni parkkiin. Ehdotti kadunvarsipysäköintiä tai ainakin pyörän siirtämistä miesvoimalla kadun varteen ennen käynnistystä. Se vielä sujuisi mutta toiseen suuntaan olisi aika tekemätön paikka toisen kerroksen parkkihlliin lykätä. Yritin selvittää hänelle että pyöräni täyttää nykyiset EU-määräykset päästöjen suhteen toisin kuin hänen autonsa. Asia ei mennyt perille. Hän ei kumminkaan sen enempää kommentoinut eikä näytellyt elimiään joten totesin ainakin väliaikaisen rauhantilan saavutetun.
Paljon olisi eri asuinpaikkojen pysäköintiasioista surkuhupaista kerrontaa mutta juttuja on niin paljon että asiasta pitäisi kirjoittaa kirja.
Toivotan puolestani themetukselle levollisia unia ja vaurautta kalliolaisen sisäparkin kustannuksiin.
mm
