Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: egon - Elokuu 02, 2025, 17:47:04 ip
-
Käväistiin Hellun kanssa päiväajelulla Pyhäjärvellä oikein kauniissa säässä vuotuisessa Moto Guzzi Gruppo Finlandian kokoontumisjaoissa. KYLLÄ OLI KIVAA. Ne tunnit jotka siellä viivyimme. Matkaa tuli jotain 140 km /sivu ja kun viime aikoina on tullut vähemmässä määrin reissailtua, tuntui ohjaustangon takana jo tuo pikku loikka oikein tekoselta. Hah hah! Mutta oli tosi mukava kuulla gruppolaisten juttuja ja nähdä ja kuulla kuulumisia. Suru-uutisiakin oli seassa, mm. Vanha-Jussi Alavudelta on poissa keskuudestamme. Eikä kaikkien muidenkaan gruppolaisten onnenhaltija ole aina ollut hereillä. Cest la vie niin kuin ranskalainen sanoo Semmoista elämä on, sanoi Junnu Vainio. Tuota tuota, missähän mahoivat olla alle viisikymppset? Varmaankin kuninkuusraveissa? Jos joku kerho kuihtuu, niin sitä ei saa sanoa kenenkään syyksi. Suurten ikäluokkien aika on ohitse, sille emme voi mitään. Paljon terveisiä Guzzi- väelle kautta maan. Yritetään kuitenkin pitää tapahtumat houkuttelevina. Itse olen ollut eka kertaa Guzzi-kokoontumisessa joskus 90-luvun puolenvälin paikkeilla Jämsänkoskella ja se on sen jälkeen ollut vuotuisessa ohjelmistossa paria poikkeusta lukuunottamatta. Kun se tulee tavaksi niin tavasta on hankala poiketa.
Terv. Egon ja Hellu
-
Tämä jäsenistön ikääntyminen ei koske ainoastaan Gruppoa.
Sama kehityskaari vaivaa niin Veteraanimoottoripyöräkerhoa kuin Japsistarojakin.
Monet meistä vanhemman polven harrastajista aloittelivat mopolla ja piikeillä ja vähän vanhemmat oikeillakin moottoripyörillä, kun Bronson sai nuoret silmät suurina telkkarin ääreen, Helppo Ratsastajan Born to Be Wild villitsi ja fanitettiin Paronia.
Monille harrastajille Moto Italian toiminnan loppuminen vaikutti myös tunnetasolla, koska Kapen ja Heipan (RIP) omasta harrastuksesta alulle lähteneen maahantuontiliikkeen toiminta oli Guzzi-harrastajia yhdistävä liima. Mutta mikään ei ole ikuista.
Voi olla, että nykypäivän kiireisessä menossa eivät viikonlopun yli kestävät kokoontumisajot enää kaikkia kiinnosta, vaan monet tykkäävät juuri tehdä vaan päiväretkiä.
-
Ei tässä olla vanhennuttu ikää vaan on tullut lisää. Vauvan pyöreys alkaa hävitä sekä uhmaikä.
Jostain Nauvosta vai oliko se Korppoosta mistä kaikki alkoi.
Kyllähän sitä vielä voisi tulla jos ne olisi lähempänä, tarkoitan meitä. Katsotaan taas ensivuonna.
Terveisin Guzzimies aina ja iankaikkisesti.
-
Älkääs ny – on niitä nuoriakin rivissä. Olin kuukausi sitten Imatran ajoissa. Harvoin näkee niin paljon moottoripyöriä kuin oli Imatran kaduilla ja hotellien parkkipaikoilla. Tosin ajokamppeiden alta on vaikea päätellä kuskin ikäluokkaa, tai edes sukupuolta. Olin majoittuneena Imatran kylpylässä ja siellä ainakin pihamaalla oli lähemmäs sata pyörää ja porukka oli enimmäkseen nuorta ja myös naiskuskeja oli paljon. Parkkipaikat loppuivat kesken ja pyöriä oli pitkin männikköä. Oli kyllä vanhoja patuja myös runsaati. Juttusille tuli ruvettua lähinnä saunassa, kylpylässä kun oltiin, ja ilahduttavasti oli nuorta väkeä. Itse ajoissa oli katsomossa myös silmin nähden enimmäkseen nuorta väkeä, tietysti paljon muitakin kuin motoristeja.
Mikä lienee noissa kokoontumisissa kun ei kaikkia kiinnosta? Itse olin joskus kerran. Tunsin itseni ulkopuoliseksi, enkä ole sen koommin välittänyt osallistua, kun en siellä tunne ketään. Oma vika tietysti. Eihän sieltä ketään tunne, jos ei koskaan mene. Mutta – vanhojen tuttavien iloisiin kuppikuntiin (lue tuoppikuntiin) ei niin vain liitytä, eikä ylpeys anna olla tyrkyllä.
-
Olen seurannut nykymotoristien käyttäytymistä ja joitakin nuoria haastatellut satunnaisissa yhteyksissä. Kokoontumisajoista kun tulli puhe niin olivat epäileväisellä kannalla sellaiseen osallistumisesta. Tämän ajatuksen tavoitin myös tuttavapiirini nuorisosta. Ajatus koski sitä että kokoontuminen maksaa ja siellä voi olla hankalaa eikä voi suorittaa omia totuttuja toimia kuten kotona tai hotellimajoituksessa.
Itselle tämä suvi oli ensimmäinen että en ole käynyt kuin harvoin kokoontumisajeluissa. Aikaa on mennyt sekä mökillä että ihan kotosalla selkä lähipubissa jossa käy myös seudun motoristeja iltaa istumassa. Itsekin sitä suunnittelen vielä tänään. Pari kilometriä ei ole polkupyörälle matka eikä mikään ja palatessa on tukea.
-
Olin siellä minäkin - jos joku ei sattunut huomaamaan...
Eihän meidänkään ralli oikeastaan mitään uutta tai merkillistä tarjoa; Ensin ajeta pöristellään enämpi tai vähempi eri suunnista pelipaikalle. Mennään mökkiin tai telttaan. Väistellään - jos onnistuu - sadetta ja siinä sivussa nukutaan huonosti.
Tavataan samaa porukkaa, kuin ennenkin, joskus myös uusia kasvoja. Tai sitten ei muista vanhoja... Mukavaa yhdessä oloa, paljon hymyjä ja naurua.
Saunotaan, syödään ja nautitaan olosta eri tavoin. Kunnes on taas aika erota joksikin aikaa.
Kotimatkalla pääseekin sitten hinurin kyydillä hotelliin yöksi... Lopulta kotona kuivatellaan kostuneita ja pestään likaantuneita.
Tätähän se on... Mutta sen takia niihin mennään! Juuri tämän takia!
-
Mikäs juttu, Timo, oli tuo hinurikyyti ? Taiteilijan vapautta vai tositapahtumiin perustuvaa ?
-
Ammoisina aikoina Guzzi-rallin vetonaula saattoi olla sekin, että Guzzeja oli teillä harvakseltaan ja asiaan kuuluivat vertaiskeskustelut Italian ihmeen ominaisuuksista. Samoin kuin itsekin, monet tekivät kaikki huollot ja korjaukset omassa tallissaan ja kun nettiä ei juuri ollut, tarvittiin kipeästi naamasta naamaan kontakteja. Ilman Jämsänkosken rallin ensikokemusta olisin ajanut omani GT 850:n laakerit tohjoksi ja mahdollisesti kiertokangenkin ulos lohkon kyljestä. Suuri kiitos silloin mukana olleille, jotka osasivat kertoa, että kampiakselin kaulassa oleva trappi pitää ajoittaa puhdistaa. Mutta maailma on muuttunut. Nykyään 100 000 km ei ole oikein mitään moottoripyörälle mutta kolmekymmentä vuotta sitten se oli syy kohottaa kulmakarvoja kun sellaista tuli tietoon.
-
Moto Guzziin voi luottaa! :)
Moto Guzzi ei jätä tielle! ;D
Tälläkin kertaa jäätiin yhdessä... ::)
Kuviakin olis, mutta kun ei tänne saa ripustettua niitä...
-
Ensi vuonna olis kivaa jos guzziralli ja veteraanimp-ralli järjestetään eri viikonlopun aikana. Ei kuin nyt 2025.
Muutamia Moto Guzzi-pyöriä olikin Härmälän Campingilla .
-
Tässä pari kuvaa Mansesta: tasapainoisuuden vuoksi on kuvia joistakin muista: http://www.motomatti.fi/2025/08/veteraanimoottoripyorien-satunnaisia.html
-
Ei kai vaan Timo...😯
Onko dejavuu,..? taisin joskus napata Espoon RM Heinon pihassa kuvia Californiastasi hinurin kyydissä...
Ralli kuvia voisi mieluusti tallentaa Facebookin puolelle ja galleriaan.
-
Kardaaninivelkö hajosi?
-
Ei dejavuu vaan bon voyage...
Bensaletkuongelman hoidin jo vuosia sitten; Vaihdoin tankkiletkut kunnollisiin ja letkuklemmarit rosteriin ruuvimalleihin.
Kardaanissakaan ei ollut vikaa. Yksi Guzziveli joutui letkujumppaan rallista tullessa...
Startin hiilijousi oli kuoleentunut, eikä painanut kunnolla. En viitsinyt metsätaipaleen kohdalla hiekkatien penkalla avata starttia. Aamusella sitten Kari Vehniäinen Racing -yrityksen verstaan ovipielessä purin ja kokosin startin. Aikaahan ei mennyt kuin rapia tunti sis. tarpeelliset puheet.
Pitääpi vaihtaa ao. palikat, kunhan tästä ehdin kerkiämään. Kun teltankorjaustakin olisi tehtävä ja ens´ viikolla oikein töitäkin tehtävänä - siis niitä, joista SAA maksun.
Ålantiin on kumminkin aikomus...
-
Guzzeissa on ollut monenmerkkistä ja -maista käynnistintä aikojen myötä. Kiinalaista pukkaa nykyään.
Kirjoittelin 1400:sen startista mutta siitä tulikin yleiskatsaus menneidenkin aikojen starteista.
http://www.motomatti.fi/2024/12/moto-guzzi-1400-california-gts.html
Linkki on saattanut olla aiemminkin mutta kävijöitä ko. sivulla vain jokunen. Käynnistinmoottori ei liene erityisen seksikäs esitellä. Lisäksi juttu on pitkä. Eihän semmoisia kukaan jaksa loppuun lukea kun aiheeseenkin pääsyyn menee useampia sekunteja.
-
https://www.soderhamnskuriren.se/2025-08-13/aldre-mc-akare-oroar-duo-i-soderhamnsklubb/?fbclid=IwQ0xDSwMKzG5leHRuA2FlbQIxMAABHrZ6qvC9-ANcTTvd7FBqbH9Y0sDsEnojOk1DdL14_PBsVBVMP6lpLzw1pKoq_aem_pvCBYi5cuG6z9TFJiVOTOg
-
Aina harrastuksissa on ollut aaltoilua. Ensimmäinen moottoripyöräsukupolvi oli vaarini ikäisillä. Silloin oli britti- ja itäpyöriä. Niitä tarvittiin työasioihin mutta vähemmän vapaa-aikaan. Asiasta olisi muistelmia. Homma laajeni kun japanilaiset moottoripyörät tulivat markkinoille. Amerikkalaisia ei juuri näkynyt mutta joillakin vauraammilla oli eurooppalaisiakin pyöriä kuten brittejä, saksalaisia sekä italialaisia. Muut lienivät vähemmistössä.
Japanilaisien pyörien markkinoille tulo oli merkittävää sillä ne olivat kohtuuhintaisia ja melko kulkevaisia ja ikäraja niiden käytölle, koosta tai tehosta huolimatta oli 16 vuotta. Runsaiden onnettomuuksien vuoksi ikärajaa nostettiin ja ryhdyttiin vaatimaan koulutusta mp-ajokortin saamiseksi. Itse jäin niukasti jälkimmäiseen luokkaan ja se pänni. Nyt ne porukat, jotka silloin 60 - 70-luvulla aloittivat, ovat katoamassa ikääntymisen kautta. Kyse siis matkamotorismista.
Toki, tänäkin päivänä, on moottoripyöräilystä innostuneita henkilöitä. Toimintatapa on vain erilainen: ajetaan porukalla mutta ei pitkälle. Selvä yhtymäkohta 60 - 70 -lukujen taitteeseen. Silloin porukka vain kasaantui jonnekin mutta varsinaista matka-ajoa ei kauheasti harrastettu. Kylillä pyöritystä ja naapaurikaupungin jengiä vilkaisemassa. Jos vaikka tappelun saisi aikaan. Matkittu elokuvista ja pitkälti brittityyliin.
Moottoripyöräkerho oli vielä paha sana seitkytluvulla. Asiaa paransi, muunmuassa, silloin perustetut matkamotoristijärjestöt joita alkoi ilmestyä. Kotikylälläni ei sellaisellakaan ollut vanhempien siunausta. Ainakin itselleni annettiin kielto mennä mihinkään jengiin. Silloin Tampereella oli jo järjestäytynyt kerho jota kaupunki tuki, lähinnä siksi että nuorisotoimintaan sai valtion tukea jolla kunta tai kaupunki ylläpiti tiloja joita motoristit saattoivat käyttää liki ilmaiseksi. Ohessa sai työkaluja ja muita fasiliteettjän mutta bensiini piti ostaa itse. Itse olen aloittanut näin.
Itse arvioisin että yksi sukupolvi on jäänyt kokonaan väliin ja nyt nuoriso, tosin pienessä määrin, ovat lisäämässä motorismia. Ehkä ehdin näkemään millaista se on muutaman vuoden päästä vai onko sekin vain kuminpolttoa aamuyöstä valtatien asfalttiin. Tänään niitä rantuja ihailin kilmetritolkulla muun muassa 66:lla ajellessani. Myös muualla, kuten parkkiksilla ja tehdasrakennusten pihoilla näkyy että kumi on vielä halpaa. Eli toivoa on. Omat pöljyydet pitää tehdä itse.
-
Olen tässä parina päivänä istuskellut paikallaisen Tupoksen ABC:n seinustan penkillä varmaan parisen tuntia ja jutellut Jängällä Jytisee -tapahtumaan matkustavaisten motoristien kanssa, jotka ovat siihen pysähtyneet tauolle. En ole niin tarkkaan analysoinut matkustavaisia, mutta nuorten tai nuorehkojen motoristien kanssa ei ole tullut vaihdettua yhtään sanaa koska heitä ei ole sinne juurikaan pysähtynyt. Semmoista päälle viisikymppistä se kansa on pääasiassa ollut, sekä ajuri että kyytiläinen. Komeilla pyörillä ajelevat ja kertovat ettei jänkää voi jättää väliin niin monen käynnin jälkeen. Reilusti vaari-ikäiset ajelevat trikeillä ja hauskaa tuntuu olevan.
-
Tänä vuonna omat Guzzilla ajot ovat jääneet hävettävän vähäisiksi. Orivedellä käytiin kesäkuussa TT-ajoja vaimon kanssa katsomassa, mutta muuten Brevalla ajot ovat jääneet jokuseen jäätelökioskilla ja töihin ja takaisin-ajoiksi. Vaimo tuskastelee nykyään että takapenkkiläisen paikka on turhan epämukava, liekä oppinut itäpyörän sivuvaunun penkillä liian mukavaksi... Ja omat lyhyet yksinajot sujuvat kätevämmin/halvemmin kevarilla. Ongelmana se että omistaa liikaa kalustoa? ??? Täytyy talvella jotain penkinpehmustetta kyhäillä, niin molempien matka sujuisi mukavammin.
Paria pitempää reissua kaverin kanssa kyllä suunniteltiin kesälle mutta yhteiset aikataulut eivät tahdo osua yhteen. Kaveri kun sai oman 20 vuotta vanhan 1200cc bemarinsa kuntoon parin vuoden tauon jälkeen, ja hän lähtikin Norjassa käymään tyylillä "reppu selkään ja vedenpitävä kassi sidottuna takapenkille." Hän ei muuten saanut taukopaikoilla samanhenkistä juttuseuraa matkalta muilta motoristeilta, hieman varttuneemmat henkilöt uudehkoilla matkapyörillä saattoivat katsoa hieman nenänvartta pitkin kolmekymppistä kuskia joka oli liikkeellä "tuollaisella tekeleellä". Eikä siellä paljon muita tainnut sitten kulkeakkaan kuin näitä täysvarustettuja matkapyöriä sekä matkailuautoja. Nyt viime syksynä pystymettästä sekä talvella talvirallista olemme kyllä löytäneet hyvin juttuseuraa, taitavat olla eri motoristit näissä kemuissa? ;D