Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: s151669 - Huhtikuu 26, 2025, 19:12:49 ip
-
Nevada -98 kiukuttelee. Viime vuonna toimi näiltä osin ihan hyvin.
Käy tyhjää vähän miten sattuu - tätä se on tehnyt aina. Voimaa puuttuu liikkeelle lähtiessä. Nykii välillä. 80km/h jälkeen ei enää meno maita ollenkaan. Alkaa nykimään reilusti. Tulpat ruskeat. Aiemmin olivat mustat.
Tankissa siis oli ruostetta. Jonka luulin selättäneeni talven aikana. Ruosteet siis irtosivat mutta eivät huuhtoutuneet kumminkaan kokonaan pois. Nyt on saatu ruosteet pihalle. Hölskytetty paria bensalitraa kerrallaan ja suppilon + kangas siivilänä kautta kannuun ja takaisin. Enää ei pukkaa ruostetta, ensimmäisellä ravistuksella tuli koiranpaskan verran.
Wanhat bensahanat todettu kaikki tavalla tai toisella kelvottomiksi.
Laitettua / tutkittua:
Uudenkarhea manuaalinen bensahana. Jossa nätti siivilä.
Bensaletkut uudet.
Kaasareiden banjojen siivilät puhtaat.
Kaasareita avattu sen verran että käytetty pohjakupit ja tyhjäkäyntisuuttimet pois. Katsottu että ovat auki. Ja se pohjaruuvin pääsuutinkin on auki.
Muuta tehtyä - jottei nyt jää huomaamatta mitään:
- venttiilinvälykset (yhtä pikkaisen joutui säätämään, oli rajoilla)
- öljyn ja suodattimen vaihto
- kytkin- ja kaasuvaijerit öljytty
- etuhaarukan stefat (varmaan vaikuttaa kulkupuoleen :grin: )
- palanut takavalo vaihdettu
- katkennut(!) sulake vaihdettu
Kertaalleen - oikeaa bensahanaa odotellessa lainattu pappatunturin hanaa - tuli kaasarit synkattua naapurin ukon kanssa. Saatiin käymään oikein tasaista ja nättiä tyhjää. Tien päällä vauhti vain hyytyi 60km/h jälkeen: moottori sammui bensan puutteeseen.
Joten: kaasarit pura ja putsaa ? Onko noissa jotain yllätyksiä mitä pitäisi tietää ?
Vai: säädä ? Toki, purku ja putsausoperaation jälkeen tarttisi myös säätää.
Joten säätöohjekin olisi mieleen. Kyselen nyt tyhmiä koska jotain siinä mitä on tullut tehtyä ei ehkä ole oikein.
Se isompi ruuvihan on kartiopäinen ja säätää "vain" luistin pysäytyskohtaa, eli käytännössä kaasukapulan asentoa. Onko tälle joku ohjearvo mistä lähteä ? Ja nimenomaan näillähän säädetään tyhjäkäyntisynkka.
Se pienempi ruuvi on siis seosruuvi. Kun sitä avaa niin kone saa lisää bensaa ? Vaiko ilmaa ? Vai molempia ?
Tällekin lienee joku ohjearvo mistä aloitetaan. Joo, sekalaisia manuaaleja on käsissä ja jokaisessa eri ohjearvo. Kääntelin niitä tänään ihan hakuammuntana lisää auki, tuntui ettei ollut mitään (tm) vaikutusta. Tai ehkä ihan vähän kulkupuoli parani, tyhjäkäyntiin ei vaikuttanut yhtään mitään. Varmasti pitäisi. Vai tarkoittaako tuo sitä että kone käy tyhjää noiden isompien ruuvien säätöalueella jo ja tästä syystä ei pelaa alkuunkaan ? Vai tarkoittaako mokoma sitä että k.o. ruuvin kanava on tukossa. Varmaan vaikuttaisi jotain...
Vai haukunko väärää puuta ? Tulpat vaihtoon ?
Tämä on nyt varmasti jotain hiton yksinkertaista mitä en vain huomaa.
-
Entäs tankin korkki, saako korvausilmaa?
-
Tosta tankinkorkista vois aloittaa. Jos seosruuvi ei vaikuta mitään joutokäyntiin, veikkaisin ruostetta joutuneen kanaviin. Paineilmaa ja mekaanista puhdistusta. Sama voi koskea pääsuutinpiiriä, mikä aiheuttaa tehottomuutta ajaessa. Eli kaasarit murusiksi ja kunnon puhdistus. Myös imukurkkujen kunto syytä tarkistaa, vaikka käynnistyssumuttimella.
-
Suosittelen kaasuttimien perusteellista purkua ja puhdistusta. Siellä, muunmuassa neulaputkessa, jossa luistinneula kulkee ylösalas, on pieniä reikiä. Niissä saattaa olla likaa jota vahvistaa tieto siitä että likaa, kuten ruostetta, on ollut liikkeellä. Samoihin kohteisiin, ajan kanssa, voi olla kiteytynyt muutakin söhnää ja polttoaineseos menee liian laihalle.
Se millainen tulpan väri on on myös tärkeä viite viasta. Musta tulppa tarkoittaa joskus väärää sytytyshetkeä mutta, todennäköisesti, että ryyppyluistit vuotavat tai on kerrassaan liian isot suuttimet tai luistin neula liian ylhäällä. Mustan tulpan syynä voi olla myös öljy jota pääsee palotilaan joko imuventtiilin varren ja sen ohjurin välistä mutta todennäköisesti männänrenkaiden ohi. Ikääntyneessä koneessa.
Nykybensiinillä tulpan väriä ehyessä moottorissa ei pitäisi olla juuri ollenkaan kun säädöt ovat oikein. Korkeintaan lievä rusketus.
-
Entäs tankin korkki, saako korvausilmaa?
Hyvä huomio sinänsä. Korvausilmaputki on auki. Siihen kait kuuluisi joku letku mutten oikein tiedä minne se pitäisi reitittää. Niin tai näin, jos irrottaa hanan niin bensaa tulee letkun täydeltä kanisteriin valuttaessa. Paitsi että tätä ei vielä ole uudella hanalla testattu. Varmistetaan kuitenkin.
Tosta tankinkorkista vois aloittaa. Jos seosruuvi ei vaikuta mitään joutokäyntiin, veikkaisin ruostetta joutuneen kanaviin. Paineilmaa ja mekaanista puhdistusta. Sama voi koskea pääsuutinpiiriä, mikä aiheuttaa tehottomuutta ajaessa. Eli kaasarit murusiksi ja kunnon puhdistus. Myös imukurkkujen kunto syytä tarkistaa, vaikka käynnistyssumuttimella.
Ei yhtään huvittaisi mutta --- kai se on pakko joo. Ruostetta kanavissa olisi kyllä oireisiin sopiva ongelma.
Suosittelen kaasuttimien perusteellista purkua ja puhdistusta. Siellä, muunmuassa neulaputkessa, jossa luistinneula kulkee ylösalas, on pieniä reikiä. Niissä saattaa olla likaa jota vahvistaa tieto siitä että likaa, kuten ruostetta, on ollut liikkeellä. Samoihin kohteisiin, ajan kanssa, voi olla kiteytynyt muutakin söhnää ja polttoaineseos menee liian laihalle.
Tuo(kaan) ei ole vielä ollut käsissä. Huomenna sitten vissiin on... tänään tarttee siivota ja imuroida verstas jotta sitten kun sieltä lentää se jousi jonnekin on edes joku mahdollisuus se löytää.
Se millainen tulpan väri on on myös tärkeä viite viasta. Musta tulppa tarkoittaa joskus väärää sytytyshetkeä mutta, todennäköisesti, että ryyppyluistit vuotavat tai on kerrassaan liian isot suuttimet tai luistin neula liian ylhäällä. Mustan tulpan syynä voi olla myös öljy jota pääsee palotilaan joko imuventtiilin varren ja sen ohjurin välistä mutta todennäköisesti männänrenkaiden ohi. Ikääntyneessä koneessa.
Nykybensiinillä tulpan väriä ehyessä moottorissa ei pitäisi olla juuri ollenkaan kun säädöt ovat oikein. Korkeintaan lievä rusketus.
Viimevuotisista kaasarin säädöistä ei ole juurikaan varmuutta mutta mopoti meni sillä 5.5l/100km mitä tehdas lupaa. Liekö hehtaarilla ? Öljyäkään ei syönyt eikä kaksitahtisen aromia ole ilmassa joten liekö sitten yhdistelmä lievästi rikkaalla oloa ja/tai kulunutta konetta.
Mikä lie neulan vakioasetus ?
Parhaan ohjeen Nevadan kaasariin löysin lopulta jostain wahnemman pikkulohkon säätöohjeesta. Olisko ollut V50. Kertoi hienosti miten se kaasari pitäisi säätää ja kuvatkin olivat kunnolliset.
Toki se seosruuvin 1.5 kierrosta on sille koneelle mutta toisaalta eikös sen _pitäisi_ toimia niin että avataan niinkauan kuin tyhjäkäynti nousee, sitten kun alkaa laskea niin käännetään vähän takaisin ? Näin olen toiminut moottorisahojen ym. kanssa.
Mahtaisiko noihin löytyä jostain suoraan korjaussarjaa ? Stein Dinsen valikoimissa on kyllä kaikkia osia mutta... No, usein on vanhoilla osilla kasattu toimivia vekottimia.
Jotain positiivista jos hakee niin keulan stefaremppa näköjään onnistui.
-
Noniin.
Letkusta tulee bensaa letkun täydeltä, korvausilma-asia kunnossa.
Kaasarit purettu, rungot keitetty ;D ja suuttimet putsattu. Neulaputkien pikkureiissä oli moskaa, riittäisi kait selittämään kulkuhaluttomuutta. Kanaviin tarjottu jarrukliineriä ja paineilmaa. Keksintö on yhdessä osassa taas.
Vaan ne kaasarin säädöt:
Seosruuvi jos on puolitoista kiekkaa auki ja säätöruuvi saman niin käy nätisti tyhjää mutta luokkaa 2000 rpm. Jos noita säätöruuveja avaa reilusti lisää niin tyhjäkäynti saadaan johonkin 1500 hujakkeille. Varvikellon tarkkuudesta ei tietty ole takeita... Kaasua kun lipsauttaa niin ottaa kierroksia mutta sammuu kun päästää kapulasta.
Jossain isommalla tyhjäkäynnillä eli säätöruuvi enemmän sisässä käy taas sen n. 2000 rpm. Seosruuvin kiinni vetämällä putoaa kierrokset. Puolikkaan jos on auki käy samalla tapaa kuin jos on puolitoista auki.
Tien päälle en ehtinyt ja taas on muutenkin järjestetty ohjelmaa että nyt tätä kerkiää enää murehtimaan. Hyviä neuvoja kaivataan vielä.
-
Eiväthän vaan vaijerit kanna? Kurkkujen ilmavuoto?
-
Vaijerien kanto on tutuksi tullut sekin. Nyt pitäisi (kop kop) olla jakaja nippusiteellä sopivassa kohdassa kiinni jottei tuota pääse tapahtumaan.
Ainakaan imukurkuista (kumeista) ei vuoda, testasin jarrukliinerillä. Mieleen tuli kyllä että muita vuotokohtia voisi olla säätöruuvit (O-renkaat on aika korppuina), imusarjan tiivistys sylinteriin, synkkanipat, digiplexin alipaineletkut. Joku muu, mikä ?
Ehdin kumminkin koeajolle. Voiman puute poistui kun putsasi noi kaasarit. Ihan vähäistä voi olla jäljellä, ei tämä kulkenut kuin 155 gps-nopeutta. Suljetulla alueella luonnollisesti. Eikös sen pitäisi mennä 160+ ? No, tulpat on vielä viimevuotiset mutta tuskin on siitä kiinni.
No, sillä ei ole käytännön väliä. Mutta se tyhjäkäynti on edelleen liian korkea. Startin jälkeen jossain vajaa 2000 rpm, Tuon kanssa vielä muuten elää mutta ykkönen ja vapaa on vähän hakusessa välillä. Kesken lenkin saattaa olla 2500rpm kun tulee risteykseen, sitten hitaasti laskee pariin tonniin. Kaasua jos räpäyttää niin saattaa laskea jopa nopeammin. Laihalla syystä X ? Mitä tehdä ? Banditin imuvuoto oireili samalla tapaa kyllä. Se oli vaan selkeä alipainehanan letkurikko...
Kotipihaan kun tulee vauhdikkaammalta lenkiltä niin tyhjää käydään 3000rpm. Joo. Ei ollenkaan hyvä.
Tässä on kyllä aina olltu tuo tyhjäkäynti syystä tai toisesta korkealla. Pitäisi löytää juurisyy.
-
Mulla Nevada 2001. Kaasareiden ultraäänipesun jälkeen vaihdoin ne mitä tässä setissä on ja käynti asettu.
https://www.scooter-center.com/en/carburettor-repair-kit-bgm-original-dellorto-phbl24-phbl25-phbh-phbh/p-5323.html
-
Paikallisemmin taitaa saada Lorton osia Moposportista Mansesta, Resosta ja Vantaalta ostamalla tiskiltä tai tilaamalla. Jonkinlainen edustus heillä lienee. Nettisivuistaan päätellen. Omalla kohdalla se on vajaan kilometrin päässä asunnoltani. https://moposport.fi
Toistaiseksi ei ole tarvinnut asioida mutta sekin hetki ehkä tulee.
Olen käyttänyt, nuukuudessani, varsin vanhojakin, osin kuluneitakin, kaasutinkomponentteja mutta aina olen saanut koneet käymään ainakin tyydyttävällä tavalla. Vaikka osat olisivat pestyjä niin niissä voi olla kalkkeumia jotka eivät liuotinpesulla aina irtoa. Vaatii joskus mekaanista puhdistusta. Mutta hellävaraisesti. Kaasutinhommissa on ollut apuna suurennuslasi että paljastuu pikkuasiatkin. Kuten jo taisin aiemmin, tai toisaalla, mainita niin vanhoihin kaasutinmoottoreihin ei säätämättä oikein toimi nykypolttoaineet. Ei niin etteikö palotapahtumasta saisi hyvää mutta ei se tapahdu säätämättä. Muutoinhan nämä nykybensat palavat karstoittamatta ja varsin puhtaasti päästöjen suhteen vanhoissakin koneissa. Kunhan ovat mekaanisesti kunnossa.
Korkeat tyhjäkäyntikierrokset ja noin 1000 rpm-kierrosten puuttuminen viittaa laihaan seokseen eli bensaa liian vähän ja ilmaa liikaa. Voi kokeilla luistinneulan nostamista pykälällä jos on varaa nostaa. Se ei ole mikään tavoite vaan tapa selvittää onko seoksen rikastamisella vaikutusta tyhjäkäyntiin ja alakierrosten vääntömomenttiin. Kajoamatta sillä välin muihin säätöihin.
Puristuspainemittaus on helppo ja nopea tapa syynätä koneen kunto. Tulpat irti, sytytys pois päältä, mittarin kärsä tulpanreikään, kaasuluistit kattoon ja starttaus. Luetaan lukema. Sama toiselle puolelle. Jos on merkittävää eroa on joko venttiileissä tai männänrenkaissa vikaa. Toivottavasti ei sylintereissä. Tämä mittaus on ratkaissut monta "kaasuttimien säätöongelmaa".
Trauma omalla kohdalla:
Olin joskus hankkinut laajakaista-lambdamittaussarjan melkoisella summalla tutkiakseni pakokaasujen happipitoisuutta eli polttoaine-ilmaseoksen oikeellisuutta. Eräänä päivänä en sitä settiä Verstaaltani enää löytänyt. Vakuutuskaan ei korvannut. Uutta en tullut hankkineeksi mutta pyöriini olen asentanut kapeakaistaisia lambda-antureita ja pieniä ledinäyttöjä niin saa seokset säädettyä kokolailla kohdalleen. Kaasuttimien kohdalla säätäminen on hieman summittaista eli sinnepäin-säätöä mutta ruiskukoneiden kanssa se sujuu varsin hyvin ja seos pysyy sopivissa rajoissa.
Jos kaasuttimia ei saa millään säätöihin ja käynti on epävakaata niin ilmavuotoihin, niin imu- kuin pakopuolellakin, on syytä kiinnittää huomiota. Sen lisäksi pakoputkinen tiivisteiden ja äänenvaimentimien kunto sillä epäbalanssissa olevat pakokanavat aiheuttavat omituisia vaivoja. Esimerkiksi jokin kierrosalue aiheuttaa nyintää tai pauketta putkissa. Ikääntyneissä vaimentimissa voi olla ruostevaivaa eli sisäkalut rikki. Onneksi varsin monessa Guzzimallissa äänenvaimetimet ovat ruostumatonta terästä. Sellaiset on minulle palautettu koska olivat matkan aikana muuttuneet kiiltävän kirkkaista kiiltävän ruskeiksi etupäistään. Vaihdon suosista, päittäin, hänelle uudet tavan kromivaimentimet. Oli tyytyväinen kuten itse myös. Muutoin rosterivaimentimet voi, joutessaan, kiillotella hiomatahnalla kiiltäviksi jos väritys haittaa mutta kyllä se väri palaa takaisin...
-
Mulla Nevada 2001. Kaasareiden ultraäänipesun jälkeen vaihdoin ne mitä tässä setissä on ja käynti asettu.
https://www.scooter-center.com/en/carburettor-repair-kit-bgm-original-dellorto-phbl24-phbl25-phbh-phbh/p-5323.html
Tutun näköisiä osia. Kasaa katsellessa tulee mieleen ainakin
- sopiiko pyöreä o-rengas neliskanttiseen kohon kulhoon ?
- noita pikkuisia o-renkaita jotka on säätöruuvien päissä olisi tuossa motonetin NBR-kumisessa sarjassa varmaan sopivia kokoja. Kestääkö nuo bensaa ?
- ryyppyluistin o-rengas näytti olevan OK
- neulaventtiilissä oli kyllä näkyvä muttei tuntuva jälki kärjessä. Istukan läpi jos puhalsi niin kyllä se tiivisti kuitenkin. Ja vuotava neula periaatteessa vetäsi rikkaalle. Eikä se myöskään vuoda: manuaalihanan jos jättää auki niin bensat on silti tankissa, ei maassa tai koneessa.
- tuossa on pari isoa o-rengasta jotka ei sovi mihinkään. Kuuluuko kaasarin kannen alla olla joku tiiviste ? Nyt ei ole. Voisiko se vuotaa sieltä ilmaa luistin välistä niin paljon että vaikuttaisi käyntiin ?
Mietin myös jotta voiko tuo vetää ilmaa luistin välistä tai luistin läpi vaijerin kiinnitysreiästä ? Silloin osasyy ongelmiin voisi olla se että se vaijerin läpiviennin päällä oleva kumitutti on riekaleina pudonnut pois. Jarrukliineritestillähän sekin selviäisi... ei vain eilen tullut mieleen.
Mietiskelin sitäkin että tuossa on kaasarit vauhdikkaasti vähän kenossa ulospäin. Se vaijeri kun tavallaan menee tai oikeastaan meni juohevammin sillain. Mielestäni oli aina mutta voin olla väärässäkin. Teoriassahan se voisi aiheuttaa vähäistä neulaventtiilin pykimistä mikä varmaan olisi tehokas tyhjäkäynnin sotkija. Pitää kait tuokin koittaa, ei ota paljoakaan aikaa...
Paikallisemmin taitaa saada Lorton osia Moposportista Mansesta, Resosta ja Vantaalta ostamalla tiskiltä tai tilaamalla. Jonkinlainen edustus heillä lienee. Nettisivuistaan päätellen. Omalla kohdalla se on vajaan kilometrin päässä asunnoltani. https://moposport.fi
Toistaiseksi ei ole tarvinnut asioida mutta sekin hetki ehkä tulee.
Hyvä jos jotain saisi tiskiltäkin. Euron osa, kympin postit ja viikon odotus on keskimäärin huono yhdistelmä. Etenkin toistettuna peräperää.
Olen käyttänyt, nuukuudessani, varsin vanhojakin, osin kuluneitakin, kaasutinkomponentteja mutta aina olen saanut koneet käymään ainakin tyydyttävällä tavalla. Vaikka osat olisivat pestyjä niin niissä voi olla kalkkeumia jotka eivät liuotinpesulla aina irtoa. Vaatii joskus mekaanista puhdistusta. Mutta hellävaraisesti. Kaasutinhommissa on ollut apuna suurennuslasi että paljastuu pikkuasiatkin.
Mitäpä sitä ehjää komponenttia vaihtamaan. Tai ehjää ja ehjää: kyllä tuo luistia nostavan ruuvin kärki on kulunut. Ja luistiin on kulunut samaan kohtaan kuoppa kun se siihen kohtaan lepää. Kumminkin luistin paikallaan ollessa ruuvia kääntäessä ja kurkkuun tähystäessä säätö toimii ihan niinkuin sen pitäisikin. Jos vaihtaa uuden luistin ja ruuvin niin kohta ne on kuluneet taas...
Ongelmahan siis esiintyy tyhjäkäyntipuolella. Tutkin tuota asiaa kun kaasarin runko oli kädessä. Tyhjäkäyntisuuttimen reikään kun painaa paineilmaa niin sitä tulee ulos luistin alla olevasta reiästä, kaasarin kurkussa lähempänä konetta olevasta reiästä ja säätöruuvin reiästä. Jos ruuvin laittaa paikalleen ja pohjaan niin ilmaa tulee vain luistin alle. Jos ruuvia avaa niin sitten tulee myös siitä lähempänä konetta olevasta reiästä. Kumpikin reikä on kyllä sellaisessa paikassa ettei sinne ilman endoskooppia näe yhtään mitään mutta paineilmasuihkun määrä tuntuu reiän kokoon nähden uskottavalta. Ja oli siellä liuotintakin ennen paineilmaa..
Kuten jo taisin aiemmin, tai toisaalla, mainita niin vanhoihin kaasutinmoottoreihin ei säätämättä oikein toimi nykypolttoaineet. Ei niin etteikö palotapahtumasta saisi hyvää mutta ei se tapahdu säätämättä. Muutoinhan nämä nykybensat palavat karstoittamatta ja varsin puhtaasti päästöjen suhteen vanhoissakin koneissa. Kunhan ovat mekaanisesti kunnossa.
Olisko se sitten isompaa tyhjäkäyntisuutinta ? Ja kuinka paljon ? Senhän vaihtaa helpohkosti vaikka kaasari on kiinni. Pohjakuppi pois vaan. Asiaan tietty kuuluu että olisi voinut ottaa muistiin kiinni olevien suutinten koot...
Korkeat tyhjäkäyntikierrokset ja noin 1000 rpm-kierrosten puuttuminen viittaa laihaan seokseen eli bensaa liian vähän ja ilmaa liikaa. Voi kokeilla luistinneulan nostamista pykälällä jos on varaa nostaa. Se ei ole mikään tavoite vaan tapa selvittää onko seoksen rikastamisella vaikutusta tyhjäkäyntiin ja alakierrosten vääntömomenttiin. Kajoamatta sillä välin muihin säätöihin.
Ryyppyä avaamalla kierrokset ensin laskee. Ja tässä kaasarissahan se ei tee muuta(?) kuin lisää bensaa. Sitten tukehtuu liikaan bensaan. Eli laihaan se viittaisi edelleen ?
Puristuspainemittaus on helppo ja nopea tapa syynätä koneen kunto. Tulpat irti, sytytys pois päältä, mittarin kärsä tulpanreikään, kaasuluistit kattoon ja starttaus. Luetaan lukema. Sama toiselle puolelle. Jos on merkittävää eroa on joko venttiileissä tai männänrenkaissa vikaa. Toivottavasti ei sylintereissä. Tämä mittaus on ratkaissut monta "kaasuttimien säätöongelmaa".
Tuo tuli tehtyä viime vuonna. Kymmenen barin luokkaa molemmilla puolilla. Toki mikään ei takaa että ei ole nyt pielessä. Eipä siihen kauaa mene.
Jos kaasuttimia ei saa millään säätöihin ja käynti on epävakaata niin ilmavuotoihin, niin imu- kuin pakopuolellakin, on syytä kiinnittää huomiota. Sen lisäksi pakoputkinen tiivisteiden ja äänenvaimentimien kunto sillä epäbalanssissa olevat pakokanavat aiheuttavat omituisia vaivoja. Esimerkiksi jokin kierrosalue aiheuttaa nyintää tai pauketta putkissa. Ikääntyneissä vaimentimissa voi olla ruostevaivaa eli sisäkalut rikki. Onneksi varsin monessa Guzzimallissa äänenvaimetimet ovat ruostumatonta terästä. Sellaiset on minulle palautettu koska olivat matkan aikana muuttuneet kiiltävän kirkkaista kiiltävän ruskeiksi etupäistään. Vaihdon suosista, päittäin, hänelle uudet tavan kromivaimentimet. Oli tyytyväinen kuten itse myös. Muutoin rosterivaimentimet voi, joutessaan, kiillotella hiomatahnalla kiiltäviksi jos väritys haittaa mutta kyllä se väri palaa takaisin...
Tässä laitteessa onneksi on rosteriputket. Miksi kukaan haluaisi muuta kuin rosteriputket ? Kivan kullanväriset aika pitkälle.
-
"sopiiko pyöreä o-rengas neliskanttiseen kohon kulhoon ?"
Sehän muotoutuu. Mulla ainakin sopi hyvin ja alkuperäinen oli ihan kovettunut kuten muutkin kumit. Osa kutistunut. Tossa setissähän on useamman kaasarimallin kumeja.
-
Yksi ongelma ratkaistu, toinen tilalla.
Imuvuoto paikallistettiin kaasuvaijereiden läpivientiin menetelmällä brake cleaneria. Kumit olivat perstuneet. Jottei menisi hifistelyksi suoritettiin korjaus itsevulkanoituvalla teipillä.
Nyt on tyhjäkäynti 1000 rpm seosruuvin säädöllä 1.5 kierrosta auki - kuten manuaali esittää. 2 kierrosta auki ja alkaa "röpöttää", puolikkaalla ei jaksa käydä. Olkaamme tyytyväisiä, synkkaus tarttee vielä suorittaa kun saadaan viimeinenkin mysteeri ratkaistua.
Nimittäin: ykkösellä kaasu pohjassa kiihdyttämällä alkaa melkoinen rytkytys. Ensin mennään, sitten ei, sitten taas mennään, sitten ei. Sellainen pari rytkäystä sekunnissa vauhdilla. Puolella kaasulla ei ilmiötä tule eikä kakkosella täyskaasullakaan.
Mistä tällaista vikaa lähdetään hakemaan ? Kokeilin avata seosruuveja varttikierroksen mutta ei vaikuttanut asiaan - ainakaan paljoa. Ja toisaalta sitten menee tyhjäkäynti sikinsokin.
Neuloja ylös ? Muu, mikä ?
-
Kuinka bensiini virtaa tankista kohokammioihin? Kun kohokammio on täynnä säädettyyn ylärajaansa ja bensan saanti tankin suunnasta on vakaata niin polttoaineen pinnan taso kohokammiossa pitäisi pysyä kokolailla vakiona. Jos on bensansaantivaikeutta niin kone käyttää sen minkä saa ja sitten polttoaineen pinta on liian alhaalla mutta täyttyy hiljalleen "käyntitauolla" ja sitten taas käy, hetken. Korkeilla kierroksilla voi käydä iloisestikin mutta seos on laihalla.
Eihän kohojen "liipaisimia" jotka käyttävät neulaventtiileitä ole taivuteltu? Takertelevatko kohot kammion seinämiin tai neulaventtiili "pesässään" tai jotain muuta hämminkiä kuten kohokammioiden huohotus olisi estynyt?
Kaikennäköistä on tullut nähdyksi. Käykö paremmin jos kääntää vain hieman ryyppyä päälle silloin kun käynti alkaa huonota?
Tyypillinen "kaasutinvika" on liittynyt ryyppyjen luisteihin tai niiden vaijereihin. Lika tai kitka vaijereissa on jättänyt ryyppyluistin sulkeutumatta tai luistin alapään kumitiiviste on rikki. Tässä tuskin on nyt sitä vaivaa mutta niinkuin tiedoksi vastaisen varalle.
-
Kuinka bensiini virtaa tankista kohokammioihin? Kun kokokammio on täynnä säädettyyn ylärajaansa ja bensan saanti tankin suunnasta on vakaata niin polttoaineen pinnan taso kohokammiossa pitäisi pysyä kokolailla vakiona. Jos on bensansaantivaikeutta niin kone käyttää sen minkä saa ja sitten polttoaineen pinta on liian alhaalla mutta täyttyy hiljalleen "käyntitauolla" ja sitten taas käy, hetken. Korkeilla kierroksilla voi käydä iloisestikin mutta seos on laihalla.
Tämä(kin) on koettu. Liian pitkä bensaletku joka taittui puoliksi tukkoon, alipainehanan vuotava alipaineletku minkä vuoksi hana oli puoliksi auki. Jaksonaika näissä vaan on minuutteja, ei sekuntia. Manuaalihanalla opittua on myös se että ekaan risteykseen asti pääsee ilman mitään oireita pelkästään kohokammiossa olevalla bensalla. Sitten ihmetellään kun pyörittää muttei starttaa :D
Eihän kohojen "liipaisimia" jotka käyttävät neulaventtiileitä ole taivuteltu? Takertelevatko kohot kammion seinämiin tai neulaventtiili "pesässään" tai jotain muuta hämminkiä kuten kohokammioiden huohotus olisi estynyt?
Kaikennäköistä on tullut nähdyksi. Käykö paremmin jos kääntää vain hieman ryyppyä päälle silloin kun käynti alkaa huonota?
Tuossa ei oikein (mielestäni) ollut edes mahdollisuutta taivutella niitä lipareita jotka on neulassa kiinni. Eli bensan pinta on mikä on. Toisenlaisiakin rakenteita on ollut käsissä. Neulat ja istukat näyttivät oikein hyviltä ja koko asetelma kohoineen päivineen liikkui herkästi. Eikä ollut bensaa kohon sisällä :)
Kohokammion huohotus - niin. Tuossahan on kummassakin kaasarissa kaksi nysää ylöspäin joihin tulee sellainen palttiarallaa 3mm letku. Kaikki olivat kyllä kiinni miten sattuu ja yksi letkuista hävinnyt tielle. Napsin päädyistä pois sentin jotta pysyvät kiinnikin ja katkaisin yhden letkun kahtia jolloin jäi sellainen 15cm per pala. Takaviistoon menevät mutkan kautta.
Eli siihen huohotukseen _on_ kajottu mutta ?
Voisiko tuo kumminkin olla sähköpuolen vika. On se sen verran terävää. Nykimiseen ei kyllä liity pauketta putkissa tai muutakaan mutta ? Sivujalan kytkin olisi muuten epäilyksen alainen mutta kun se katkaisee vasta kun jalka on alhaalla asti. Jalan yläasennossa toimivaan kytkimeen ja löysään jalan jouseen sopisi muuten nämä oireet.
Joku muu, mikä ?
-
Oletkos tarkistanut tulpanhatut, ettei ole ns.kuparihometta ja tulpanjohdot ovat ihan varmasti ehjät ja kunnolla kiinni?
Samoin syttypuolien päässä? Ja maadoituksethan ovat kunnossa?
Katsos kun monesti on tullut vastaan pieni lämpökatkos ( ja tärinäkatkos ) pörisevissä ja pyörivissä värkeissä.
Minun Nevada hyytyi joskus aina, kun ns.ajoin lujaa. Muuten soi ja kukkui hyvin. Syynä oli tankin korvausilmaletku, joka oli tankin ja rungon välissä vähän rutussa. Ihan itse oli tankin pistänyt paikalleen...
-
Oletkos tarkistanut tulpanhatut, ettei ole ns.kuparihometta ja tulpanjohdot ovat ihan varmasti ehjät ja kunnolla kiinni?
Samoin syttypuolien päässä? Ja maadoituksethan ovat kunnossa?
Katsos kun monesti on tullut vastaan pieni lämpökatkos ( ja tärinäkatkos ) pörisevissä ja pyörivissä värkeissä.
Minun Nevada hyytyi joskus aina, kun ns.ajoin lujaa. Muuten soi ja kukkui hyvin. Syynä oli tankin korvausilmaletku, joka oli tankin ja rungon välissä vähän rutussa. Ihan itse oli tankin pistänyt paikalleen...
Hattujen sisään ei tullut katsottua. Lyhensin piuhoja hattujen päästä sentillä, sain puhdasta kuparia taas johdon päähän esiin. Päällisin puolin ovat ehjät. Puolien päässä on liittimet kirkkaat. Tarkoitus oli uusia nuo johdot kokonaan mutta jäi tekemättä kun olisi pitänyt olla ne puolien päiden liittimet jostain. Kiinasta saisi... Tarkoitus oli myös uusia tulpan hatut mutta eipä Motonetissä ollut sopivia.
Mistä päästäänkin kysymykseen että millaiset tulpan hatut tuohon oikeasti kuuluu ? Speksin mukainen tulppa (NGK BR8ES) sisältää vastuksen itsessään, nyt tuossa on 5kOhm tulpan hatut. Siinä tulpassahan tulee mukana se SAE-liitin mutta olemassa olevat hatut sopii M4:n päälle. Liekö oikeat vai jonkun romulaatikosta löytämät ?
Onkos tässä jotain erityistä tunnettua paikkaa mistä etsiä maavikaa ? Mitä kautta digiplex maadoittuu ?
-
Digipleksiin ei ole nyt läsnä tietoa.
Sen sijaan tulpanjohdoista yleistietoa: hiilijohtimisessa tulpanjodon päässä ei tarvitse olla vastuksellista hattua tai vastuksellista tulppaa. Koska em. kirjoituksessa selvisi että käytössä ovat pienivastukselliset kupariseosteiset johdot pitää olla joko tulpanahattu tai sytytystulppa vastuksellinen. Jos ovat molemmat vastuksellisiä se tietää hankaluutta. (R-tulppa, jos en väärin muista.) Yleensä on käytetty vastuksellisiä tulpanhattuja ja normitulppia. Jos näin on ja hatut että tulpat kunnossa edellisistä "ilmiöistä" ei pitäisi olla ongelmaa mikäli sytytyspuolat ovat kuosissa. Kauppias kyllä myy R-tulpan ja kehuu vielä että se on parempi. Vaarana on että vastus kasvaa liian suureksi ja sytytyslaite tykkää kyttyrää.
Toki, sekä sytytys- että kaasutinvian ollessa "päällä" joutuvat tulpat koville. Jos kipinä puuttuu niin kone ei käy ja tulppa on märkä heti käynnistysyritysten jälkeen jos kaasutin toimii. Jos seos on väärä eli palotilaan muodostuu joko liian laiha tai liian rikas seos eivät ne oikein pala ja sekin näkyy tulpan värissä: rikas seos mustuttaa tulpan nokiseksi ja matka ei etene ja saattaa, nokisuuden vuoksi, kipinä syttyä väärässä kohtaa tulppaa kun taas laiha seos palaa hyvin kuumana, jos käyntiin saa, ja tulppa on silloin puhdas ja kuiva. Jos seos on laiha pitkään niin on mahdollisuus, tulppavaurion ohella, pakoventtiilin sulamiseen. Uskokaa pois, se ei ole edes harvinaista.
Yllä olevat tiedot ovat kenen tahansa saatavissa alan kirjoista. Itse olen oppinut enemmän yritys-erehdys-metodilla. Toki alaa olen opiskellutkin mutta vasta sen jälkeen kun ekat mokat tuli tehtyä. Mutta hommat enemmän tuolla lentsikkapuolella sotilasilmailun parissa.
Jaaha, naapuritaajaman pub aukeaa vajaan parin tunnin päästä. Hyvät Vaput kaikille ruuvaajille!
-
Onkohan tuossa mallissa se tilt, kaatumistappokytkin? Pieni purkki, jonka sisällä kaareva, eristeaineinen palkki ja siinä metallinen "sormus", joka oikosulkee sytyspiirin kaaripalkin kummassakin päässä olevaista metalliliuskoista kun kallistetaan liikaa. Koko purkki on kiinni pitimessään kumilla, joka joskus lähtee tärisemään resonanssissa ja sormus "kiipeää" kohtaan, jossa koskettaa kytkinliuskoja ja tekee saman kuin pyörän kaatuessa. On myös mahdollista asentaa se tilttikytkin väärin päin paikoilleen, jolloin kylläkin käyntiinlähtö on kokolailla vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Siinä on kyljessä nuoli osoittamassa ylös. Koko tiltin voi eliminoida irrottamalla sen liittimen. Se on oikosulkevaa mallia.
Digipleksistä en tiedä mitään, mutta monissa alumiinikuoroisissa laitteissa, kuten ECU, on se harmi, että niiden kuoren runkomaa on tehty joustavalla johdonpätkällä kiinnitysjalasta pyörän runkoon. Kiinnitysjaloissa on usein kumiset tärinän vaimentimet, jotka täytyy näin ohittaa sähköisesti. Koska se johdonpätkän liitin ei ole alumiinia, kuten sen laitteen runko, syntyy galvaaninen pari, jos on vettä saatavissa, ja syöpyminen tekee alumiinioksidia, joka on eriste. Sama galvaaninen syöpyminen tulee myös silloin kun alumiininen purkki kiinnittyy ruuveilla suoraan teräkseen. Siis auki, tarkistus ja puhdistus ja rasvaa väliin ja kiinni.
Maadoitus, noin yleensä, on eri asia kuin sähköjärjestelmän miinus. Niistä usein puhutaan samana asiana, koska akun miinus kytketään lujasti pyörän runkoon, kaiken muun johdotuksen lisäksi. Siinä runkokytkennässä voi myös olla syöpymistä tai muuta likaa, ei olisi eka kerta, niitä tarkistetaan tosi harvoin. Siis ruuvi auki, puhdistus, rasvaa väliin ja kiinni, vaikka joka kevät...
Moottoripyörissä nykyisin on kaikkien sähkövehkeiden miinus kuljetettu johtosarjan kautta, ei runkomaan kautta, mutta niitäkin on, kuten startteeri, ja juuri sytytystulppa...
-
Ei suoraan liity tähän mutta Hajakentän innoittamana laitan pienen muistelman kun aiheutui kova kiire kun uutuudennihkeä moottoripyörä ei käynnistynytkään ja laiva oli tekemässä lähtöä Merenkurkun yli ja sinne piti ehtiä. Ensin Rouva pois kyydistä ja ihmettelyä. Edellispäivänä oli pelannut moitteettomasti. Satula irti ja katsomaan ovatko johtimet kiinni akussa ja onko sulakkeet ehyet. Mitään omituista ei ollut. Hain asunnosta yleismittarin: akku näytti akunnaparuuvin kannasta noin 13V eli ruuvin osin kunnossa. Sitten ihmettely startin päässä. Maadoitus kunnossa mutta sähköä ei solenoidilla edes sadasosavoltin vertaa. Siinä kun on aina jännite suoraan akulta. Päätelmä oli että akun ja startin välillä ei kulje sähkö. Otin akkukaapelit irti. Kaikki oikein sievää ja tasainen, siisti, harmaa pinta akkukengissä. Samoin akun navoissa. Kokeilin mitata jännitettä akun napojen välillä tuikkaamalla koetuspuikot molempiin akunnapohin. Ei hiukkaakaan V-mittari värähtänyt. Mittasin myös että maattaako maajohdin. No, ei sekään.
Sitten katselin tarkemmin napoja ja napakenkiä. Napakenkien pinnoite oli epäilyttävän kiiltävää ja raaputin sitä ruuvarin kärjellä ja siitä lähti pieninä paloina harmaata pintaa irti ja tuli punametallia näkyviin. Sama homma maakaapelille. Myös napoja raaputin ja niistäkin irtosi napametallin sävyistä kovahkoa materiaa joka oli liki läpinäkyvää. Laitoin kaapelit kiinni ja kaikki kunnossa. Eipä ole tullut mietityksi mikä korroosiopeikko eli hapettuma tai muu kemiallinen prosessi oli kyseessä. Kauhealla ryysiksellä pysähtymättä Vaasaan. Rabben pitsapaatti olikin nelisen tuntia myöhässä konehäiriön vuoksi. Silloin asuin Treen keskustassa ja pyörä aina ulkosalla. Mikähän kemiallinen prosessi tuottaa lasimaista eristettä toisiaan vasten kiristettyjen osien väliin ja jopa ruuvien kantojen alle?
-
Onkohan tuossa mallissa se tilt, kaatumistappokytkin?
Eikös nuo tulleet ruiskujen mukana ? Kaasarikonehan sammuu (yleensä) kyljellään kun bensa karkaa kohokammiosta.
Sitten katselin tarkemmin napoja ja napakenkiä. Napakenkien pinnoite oli epäilyttävän kiiltävää ja raaputin sitä ruuvarin kärjellä ja siitä lähti pieninä paloina harmaata pintaa irti ja tuli punametallia näkyviin.
Huikean "kiva" ilmiö tuollainen.
-
"Imuvuoto paikallistettiin kaasuvaijereiden läpivientiin menetelmällä brake cleaneria. Kumit olivat perstuneet. Jottei menisi hifistelyksi suoritettiin korjaus itsevulkanoituvalla teipillä."
Tarkoitatko näitä.
-
Kumitutteja pitää olla neljä kpl. Kaksi kaasuvaijereihin ja kaksi ryyppyihin.
-
Juurikin noita.
Uusia toki saa - kun löytää jostain ja tilaa ja odottaa ja irrottaa vaijerin. Purkkakorjaus kelvatkoon siihen asti, pitää otta noita johonkin sopivaan tilaukseen mukaan.
Ryypyn vaijereissa on vastaavat juu mutta ainakaan brakecleanerilla testatessa eivät vuoda tuolta. Eipä sieltä aivan suoraviivaista yhteyttä kaasarin kurkkuun olekaan.
-
Noniin.
Tulpanhatut puhtaat.
Tulpanjohtoja tyhjäkäynnillä nykiessä ei vaikutusta.
Kaasareita tyhjäkäynnillä nykiessä ei vaikutusta.
Sivujalan kytkin otettu käteen. Sen aktuaattori on tiensä päässä, kiero, pehmeää muovia. Tästä huolimatta se tuntuu toimivan. Sivujalan releelle tulee normaalisti sähkö. Sivujalan kytkimen sisään painaminen - eli jalan alas laitto katkaisee sähkön sivujalan releeltä. Eli jos tuon kytkimen haluaa ohittaa pitää se johto vetää oikoseen.
Jos sen releen ottaa pois ja koittaa startata -> pyörittää muttei käynnisty. Eli tässä on se syy siihen miksi joskus sammuu valoihin eikä käynnisty ennenkuin käyttää jalan alhaalla.
Pyörän sammuksissa ollessa renkkasin sivujalan kytkintä, joskus se rele _ei_ naksahtanut silloin kun piti. Eipä ne kyllä pöydälläkään (kumpikaan) tehneet yhtään mitään jos niitä yritti virtalähteellä kutittaa. Ei naksu, ei vaihdu tila. Johtopäätös: releet vaihtoon, Motonet kutsuu. Kannassakin oli hapettumaa mutta koitetaan nyt vielä ruskeaa prf:fää, ei viitsi alkaa (vielä) sähköjä purkamaan.
Toinen havainto: ilmaboksin ja kaasarin liitäntä ei ole tiivis. Kummaltakin puolelta tuli vieno käry kun koneen sammutti. Jäänyt mokoma huulille ja homma sitämyöten mennyt reisille. Alkaa olemaan siinä ja tässä että koko ilmaboksi saa rungon välistä puukkosahaa ja tulee sentin paloina pois. Podit tilalle. Kai ne kaasarit pysyy imukauloilla kiinni...
-
Vaijereiden alapäiden kumit toimittavat toistakin tarvetta: estävät veden pääsyn kohokammioon ja sitä kautta aiheuttamaan käyntihäiröitä ja ajan kanssa myös korroosiota alumiinissa. Jos käyttää, kuten useimmissa Guzzeissa voi, runsaasti, noin 10% etanolipolttoaineseosta ei vedestä ole pitkään vaivaa. Jos haluaa enemmän etanolia bensan sekaan niin sitäkin saa, eli RE85:sta liraus perusbensan joukoon. Puhdistaa ja poistaa veden kaasuttimista. Tehokkaampaa helteellä. Vesi sekoaa etanoliin erittäin hyvin ja kulkee palotapahtuman läpi oireitta ja puhdistaa mennessään
Jos vaijerin alapään kumituttero on löysä vaijerin kuoreen niin voi laittaa pikkupienen nippusiteen kiristämään. Siksi siinä on se kavennus.
Muuta hyötyä em. kumitutteroista: myös vaijereiden yläpäissä voivat vaikuttaa hyödyllisesti: estää veden pääsyn vaijerin spiraaliin eli estää ruostumista. Eikä muukaan ryönä pääse. Toinen vaikutus on se että se suuntaa vaijerin paremmin kohteeseensa eli ei tule vaijerin säädön tai läpiviennin kanssa jyrkähköä, hiertävää kohtaa joka syö vaijerin hiljalleen rikki. Kolmas vaikutus on että vaijeriin ei pääse helposti vettä pilaamaan vaijeria tai sen voitelua.
Vaijereista: kahta päätyyppiä eli perinteinen teräspiraalivaimennin ja uudempi teflonputkivaijeri. Ensin mainittu tarvitsee voitelua mutta jälkimmäiseen ei tippaakaan. Mutta ei siihenkään saa mennä pölyä tai vettä tahmaamaan tai ruostuttamaan vaijeria. Voitelu helposti voi kaksinkertaistaa vaijereiden iän.
Vaijeri on katoavaa perinnettä. Uusissa pyörissä vain harvassa on vaijereita.
Vaijerin korjauksesta: jos katkenneen vaijerin mitta piisaa ja on mukana hyvälaatuiset sivuleikkurit ja vaijerinippa voi vaijerin korjata jos ei ole varavaijeria saatavilla. Mitataan ensin paljonko vaijeria voi lyhentää että siihen saa nipan kiinni luotettavasti ja saman verran lyhennetään vaijerin kuorta vetämällä nätisti katkaistu vaijerin pää spiraalin sisään niin että vaijerinkuoren saa puristettua poikki. Vanhan vaijerin spiraalin päätyholkin voi käyttää uudelleen. Korjattu vaijeri ei ole uuden väärti mutta kyllä sillä matkaa tekee ennemmin kuin jättää reissun kesken ja vaivaa Autoliittoa tai vakuutusyhtiötä moisella pikkuhommalla.
Vaijeriongelma on ratkaistu: monessa nykypyörässä ei ole yhtään vaijeria. Kaikki toimii joko hydrauliikalla, sähköllä tai/sekä digitaalitekniikalla.
Liki 100% vaijerikatkoista tapahtuu hyvin lähellä vaijerin päätä. Syy on hidas hiertyminen ja voitelun puute. Ei ole tullut vastaan juuri muuta vaijerivauriota kuin silloin kun vaijerin sisään on päässyt vettä ja jossain alamutkassa vesi on tehnyt hitaasti tehtävänsä ja toiseksi yleisin se että nippa irtoaa vaijerin päästä. Siksi varanippasetti on hyvä pelastus eikä maksa paljoa. https://www.biltema.fi/autoilu---mp/moottoripyoraily/moottoripyoran-varaosat/mp-vaijerit/vaijerien-korjaussarja-2000022953
-
Vaijerin korjauksesta: jos katkenneen vaijerin mitta piisaa ja on mukana hyvälaatuiset sivuleikkurit ja vaijerinippa voi vaijerin korjata jos ei ole varavaijeria saatavilla.
Hyvälaatuiset onkin se juttu. Muistan joskus jotain fillarin vaijeria räveltääneni jollain surkeilla yleispihdeillä ja eihän siitä tullut kuin itkua ja hammasten kiristystä. Mikä hyvänsä missä lukee Knipex toiminee mutta toisaalta työkalurullaan ei raaskisi moisia jättää ruostumaan/varastettavaksi. Ja sitten metsästetään hyvää ja halpaa...
Vaijeriongelma on ratkaistu: monessa nykypyörässä ei ole yhtään vaijeria. Kaikki toimii joko hydrauliikalla, sähköllä tai/sekä digitaalitekniikalla.
Sähköthän onneksi onkin _aina_ _täysin_ _luotettavia_ ;D Muistuu mieleen eräskin Mondeon sähköinen kaasuläppä jonka suunnittelijalle saattaisi olla asiaa... Lapsellisesta rakenteesta huolimatta hinta oli marmorilla "Tämä on tehty kullasta ja platinasta" eikä vikaantuva potikka ollut tietenkään erikseen vaihdettavissa. Onneksi Ruottalaisten purkaamosivulta sai uuden käytetyn halvemmalla kuin Suomesta mistään.
Liki 100% vaijerikatkoista tapahtuu hyvin lähellä vaijerin päätä. Syy on hidas hiertyminen ja voitelun puute. Ei ole tullut vastaan juuri muuta vaijerivauriota kuin silloin kun vaijerin sisään on päässyt vettä ja jossain alamutkassa vesi on tehnyt hitaasti tehtävänsä ja toiseksi yleisin se että nippa irtoaa vaijerin päästä. Siksi varanippasetti on hyvä pelastus eikä maksa paljoa. https://www.biltema.fi/autoilu---mp/moottoripyoraily/moottoripyoran-varaosat/mp-vaijerit/vaijerien-korjaussarja-2000022953
Niin, noista nippasarjoista kuulee kaikenlaista. Jotkut väittää että nipat ei pidä, jotkut on tyytyväisiä. Tekniikkalaji ?
Oli miten oli.
- uudet releet ja ruskea PRF kantaan
- sivujalan kytkin pois ja kytkimen johdon alkupäähän oikosulku oikein nätisti kierrä/juota/kutistesukkaa
- kaasarien ja ilmaboksin liitäntä kuntoon - rengasraudalla joutui vedättämään sitä ilmaboksia akun päästä että sujahtivat paikalleen
ja kas: vika on poissa.
Samalla selvisi yksi syy siihen miksi tuo keksintö saattaa aamulla käydä yhdellä: läpilyövää tulpanjohtoa epäilin mutta nyt oli kaunis ja lämmin päivä. Ryypyn vaijeri jäi kantamaan siitä jakopalan kohdalta. Ja kasteli pimeänä olevan puolen. Siirsin sitä jakopalaa ja koko vaijerinippua vähän eri asentoon ja ongelma tuntui ratkeavan.
-
Pienestä kiinni on aika yleinen toteama vaijerijutuissa. Pelkästää kaasuvaijerien uusi linjaaminen aiheuttaa että pitää kaasutinten balanssit säätää kohdilleen. Kaksikaasuttimisissa luistityypin kaasuttimissa se on helppo homma mutta useampisylinteristen tai kalvokaasuttimien säätö vaatii hermoja. Kuusikaasuttimisen Benellin kanssa tuhrasin yhden iltapäivän. Kolmikaasuttiminen Benelli oli helpompi koska varustuksessani on vain nelimittarinen työkalu. Tarkemman saa kun tekee läpinäkyvistä muoviletkuista balanssimittarin. Halpa ja varmatoiminen mutta ei mahdu takalaukkuun mukaan.
Eihän sillä nippasarjalla mitään tee reissun päällä jos ei ole kunnon työkaluja matkassa. Linjapihdit eivät ole hyvä tapa pitää nippaa kiinni kun ruuvia kiristetään mutta suht pienet siirtoleukapihditkin ovat hyvä sijoitus työkalupussukkaan. Puukollakin on vaijeri katkaistu kovaa pintaa vasten kivellä lyömällä. Tosin puukko ei tykkää. Joo, Knipeksit kelpaa kyllä. Kiristämiseen tarvitaan talttameisseli. Se pyörän työkalusarjan kääntöteräruuvari ei ole hyvä mutta parempi kuin ei ollenkaan. Se voi korvata laadukkaammalla talttaruuvarilla.
Työkalurullan "happaneminen" on pitkästi itsestä kiinni. Puhtaus ja kevyt voitelu näin keväällä työkaluille niin eivät ryhdy oksidoitumaan ennen syksyä. Samat kalut toimivat ajokauden ulkopuolella tallikaluinakin. Knipex, koosta riippuen, maksaa 20 - 45€ ja kauden ulkopuolella niillä voi leikata vaikka varpaankynsiä tulevaa kevättä odotellessa. Niin, ja ostaa paketillisen kertäkäyttöisiä kumihanskoja ja laittaa niitä muutaman parin työkalupussukkaan ja loput tallinperälle.
Työkalujen suhteen, esimerkiksi, ristipääruuvareiden osalta, niitä pitäisi olla pussillinen erilaisia koska on olemassa montaa eri ristipääkantatyyppejä sekä eri koot. Se ruuvari joka ei nuljaa, ei heilu kannan ristissä, täyttää sen kokonaan ja painuu ruuvin ristin pohjalle asti. Tosin monet ristipääruuvit on pilattu sillä ettei kannan ristiä ole ennen avaamis/kiristystointa puhdistettu liasta tai jo nuljattu sopimattomalla avaimella aiemmin. Pienen tilan vie setti jossa on avainkärkiä. Niille vain ostaa yhteisen vääntimen niin on hyvin todennäköistä että löytyy sopiva avain useimpiin kantamalleihin ja -kokoihin. Toki kauppaan mennessä on hyvä olla selvillä mikä kantatyyppi on pyörässään käytössä. Lisäksi ovat muut kantatyypit tulleet käyttöön.
Olemme tottuneet kuusikulmaisiin ruuvinkantoihin mutta on myös viisi- ja seitsemänkulmaisia tai todella monikulmaisia sisä- ja ulkotähtikantoja ihmisten kiusaksi ja paholaisen iloksi. Jälkimmäisiin on yleensä vain merkkihuolloilla kalut.
-
Tarkemman saa kun tekee läpinäkyvistä muoviletkuista balanssimittarin. Halpa ja varmatoiminen mutta ei mahdu takalaukkuun mukaan.
Ja liiankin tarkka :) Migin suuttimista saa hyvät letkuyhteet.
Eihän sillä nippasarjalla mitään tee reissun päällä jos ei ole kunnon työkaluja matkassa. Linjapihdit eivät ole hyvä tapa pitää nippaa kiinni kun ruuvia kiristetään mutta suht pienet siirtoleukapihditkin ovat hyvä sijoitus työkalupussukkaan. Puukollakin on vaijeri katkaistu kovaa pintaa vasten kivellä lyömällä. Tosin puukko ei tykkää. Joo, Knipeksit kelpaa kyllä. Kiristämiseen tarvitaan talttameisseli. Se pyörän työkalusarjan kääntöteräruuvari ei ole hyvä mutta parempi kuin ei ollenkaan. Se voi korvata laadukkaammalla talttaruuvarilla.
Meinaatko sellaisia tyypillisiä Japanialaisia joissa on kaksi asentoa ? Sellaisia pyörii kyllä nurkissa. Voisi noiden kärkipihtien lisäksi kyllä yhdet nakata pussiin joka tapauksessa. Vaiko ns. V*ttupihtejä eli noin 5-asentoisia joissa halvoissa versiossa kun tarpeeksi puristaa lyö mekaniikka yli ja kuuluu *ttu.
Se pyörän oma kääntöteräruuvari on itseasiassa osoittautunut varsin hyväksi. Lisäksi kun on kärkisarja ristipäitä ja kuusiokoloja sekä T-avain ja 8cm räikkä niin pääsee yllättävän pitkälle. Vielä kyllä pitäisi laittaa ruuvimeisselikahva noille paloille mukaan, se T-avain on muuten hyvä mutta sillä ei mahdu joka paikkaan.
Työkalurullan "happaneminen" on pitkästi itsestä kiinni. Puhtaus ja kevyt voitelu näin keväällä työkaluille niin eivät ryhdy oksidoitumaan ennen syksyä. Samat kalut toimivat ajokauden ulkopuolella tallikaluinakin. Knipex, koosta riippuen, maksaa 20 - 45€ ja kauden ulkopuolella niillä voi leikata vaikka varpaankynsiä tulevaa kevättä odotellessa. Niin, ja ostaa paketillisen kertäkäyttöisiä kumihanskoja ja laittaa niitä muutaman parin työkalupussukkaan ja loput tallinperälle.
Vielä kun koittaa tehdä remontit pussissa olevilla avaimilla niin tietää että on tarvittavat mukana.
todella monikulmaisia sisä- ja ulkotähtikantoja ihmisten kiusaksi ja paholaisen iloksi. Jälkimmäisiin on yleensä vain merkkihuolloilla kalut.
Kiinanpojilta saa kaikkea. Jos keksii hakusanat >:( ja jaksaa odottaa. Onneksi tässä melkein vanhuksessa ei moisia ole.
-
"kaasarien ja ilmaboksin liitäntä kuntoon - rengasraudalla joutui vedättämään sitä ilmaboksia akun päästä että sujahtivat paikalleen"
Tarkennas vähän tätä.
Mulla on työn alla sellanen homma että se ilmaboksi on irronnut etupään kulmaraudasta ja sentin puoltoista liian takana josta aiheutuu väljyyttä. Olen nyt päässy jo tankki ja katteet irti vaiheeseen mutta en saa sitä työnnettyä paikoilleen. Seuraavaksi oli aie irrottaa imukurkut että saan kunnolla tilaa. Mutta onko siinä nyt joku muukin joka pitäis ottaa huomioon?
-
No mulla oli ne kaasarit huulilla ilmaboksiin muttei pohjassa. Varmaan justiinsa sentin liian takana ilmaboksi.
Kun en ollut mistään mitään kiinnitysruuveja irrotellut kaasareita irrottaessa päättelin että tuskin vika löytyy sieltä. Joten löysäsin vain klemmarit todella löysälle ja puoli kerrallaan laiton rengasraudan akun ja ilmaboksin väliin ja varovasti samalla kaasaria nitkuttamalla väänsin. Ensin lopsahti oikea puoli paikalleen -> klemmari kiinni, sitten sama vasemmalle puolelle.
Toki hirvitti että rikon akun tai ilmaboksin mutta tarvittava voima ei sitten ollut edes kovin suuri kun vain palikat meni oikeasti linjaan. Jollain pellinpalalla, isolla prikalla + teippi pitämässä paikallaan tjsp varmaan voi vähentää osien rikkoontumisen riskiä aikalailla. Järjen käyttö voiman annostelussa varmastkin jälleen tärkeintä. Imukurkut olivat paikallaan koko ajan.
Eri vuosikerran laite ? Ainakin tässä se oli ainoa järkevä paikka mistä pääsi vääntämään. Sormia sinne ei väliin saanut eikä käsin oikein muutenkaan saanut mitään otetta asiaan. Akun irrottamalla ehkä, sitten taas olisi varmaan tarvinnut avustajaa kun kädet loppuu.
-
Kestomuovi on plastinen materiaali. Se tottelee lämpöä varsin nöyrästi mutta hyvin kapealla lämpöalueella. Plastisuus on ominaisuus joka saa muovirakenteen sopeutumaan lämmön avulla. Jos muoviosan asennus on mennyt väärin niin muovi tottuu vääryyteen. Erityisesti kestomuoviset rakenteet kuten tässä jutussa jo mainitut rakenteet ovat. Kertamuovit eivät juuri muokkaudu.
Kestomuovinen osa jos on virhemuodossa se siihen "tottuu" eli muokkatuu virheelliseksi. Toki sen voi pakottaa takaisin alkuperäiseen muotoon. Viime aikoina on yleistynyt asia joka on kestomuoville haitaksi: jotkin edulliset muovin pehmentimet ovat EU:ssa käyttökiellossa lievän myrkyllisyytensä vuoksi. Toinen kestomuovin ikävä ominaisuus on että sen pehmentimet, aikaa myöden, haihtuvat. Ilmiö aiheuttaa kahta seikkaa: haurautta ja kutistumista. Vanhan kaluston kanssa on siksi hieman puuhaamista että osat istuvat. Voi, syystä, antaa itsellensä anteeksi ettei aina kykene saamaan muoviosia helposti tai lainkaan paikoilleen. Rakenteet joita käytetään lämpimissä olosuhteissa luovuttavat nopeammin sisältämiään pehmentimiä. Pelkkä auringonvalo, ilman lämpöäkin, kuormittaa kestomuovirakenteita.
Lämmittämällä kohtuudella voi saada muovikomponentin alkuperäiseen muotoonsa. Kannattaa olla varovainen. Tavallisen kuumailmapistoolin tehot ovat kovin yläkantissa mitä muovin pehmentämiseen tarvitaan. Hiustenkuivaimella ei ihan heti tule tulosta mutta ei virheitäkään. Lämmitysmuokkauksen suhteen kannattanee ottaa kohteesta mitat ja mitata myös se paljonko pitää muokata että ollaan alkuperäismitoissa tai lähellä. Jos on mahdollista, venytettävän rakenteen sisäpuolelle on hyvä laittaa "pönkkä" joka jää pitämään haluttuun mittaan saatua rakennetta pidempään jolloin se asettuu liki haluttuun mittaan. Tekemällä oppii.
-
"Eri vuosikerran laite ?"
Mulla on 2001 joka lienee melko sama.
Mun ilmaboxi on irronnut punaisen merkin L raudasta ja mun ilmavuoto-ongelmat johtunee siitä että on reilun sentin väljyys.
-
Tutun näköinen rakennelma.
-
Saaga jatkuu.
Taisi löytyä ainakin seuraava osasyyllinen huonosti asettuvaan tyhjäkäyntiin. Vaijeri rispaantunut niiltä main kuin menee kannesta läpi. Jotenkin jäi huomaamatta tuossa aiemmin eli uudet vaijerit tilaukseen.
Mitäs muuta mä vielä laitan siihen samaan pakettiin ? Kaasarin tiivistesarjat nyt ainakin. Siinä näkyy olevan se perstunut kumiluttakin mukana.
Mikä seuraavaksi porsii ? Öljynsuodatin ja kannen O-rengas, sytytystulpat, jarrupalat, pyöränlaakerit on jo varalla.
-
Neulat ja neulasuuttimet ovat kuluneet, ainakin jos ovat liki alkueräiset.