Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Maaliskuu 15, 2024, 11:33:15 ap
-
Hieman parempi tilanne kuin menneinä vuosina. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010295872.html
Levinneisyys on kuitenkin laajaa. Vieraslaji kyseessä.
Laukon kartanon isäntä tuotti aikanaan näitä elikoita urheilumetsästystä varten. Siksi kutsutaan myös laukonpeuroiksi. Sopeutuivat liiankin hyvin olosuhteisiimme. Ovat haitaksi myös maanviljelylle kuten liikenteellekin. Mp:llä kerran väistänyt ojaan kyseistä elikkkoa. On niin suuri kooltaan että osumasta tulee varmasti vahinkoja. Pirkanmaan länsipuoli lienee taajinta esiintymisaluetta. Niitä voi yhdellä ajelulla nähdä kymmeniä. Iltahämärissä alkukesästä.
-
Onneksi nämä nykyiset näyttävät osaavan liikennesääntöjä. Viikolla kauppareissulla yksi pysähtyi tienvarteen.
Kummastakin suunnasta tuli autoja. Odotti, että autot hiljentävät ja sitten ylitti rauhallisesti tien.
Ei ollut suojatien kohta, mutta muuten mallisuoritus.
-
Meidän huudeilla Tammisaaressa ja Raaseporissa liikkuu valkohäntäpeurojen lisäksi myös pienempiä metsäkauriita.
Söpöjä luontokappaleita, mutta kiusankappaleita punkkeineen puutarhoissa syömässä istutuksia ja tietysti maanteillä.
Naapurissa asuvan tutun poliisin mukaan hänen partiovuoronsa aikana on parhaimmillaan sattunut alueella kahdeksan hirvieläinkolaria yhden päivän aikana. Alue onkin ollut TOP20 -listan kärjessä.
Meillä ainakin menevät ihan omia teitään ja ilmestyvät näkökenttään aina kun vähiten osaa odottaa, "Unojen" värikin sulautuu kesällä metsämaisemaan, joten tarkkana saa olla. Olemme antaneet pihassa vieraileville tämän lempinimen.
Paikka paikoin on varsinaisten liikennemerkkien lisäksi myös varoitustauluja AKTA FÖR OSS! VARO MEITÄ! muistuttamassa.
https://www.apu.fi/artikkelit/taalla-sattuu-eniten-hirvi-ja-peurakolareita-katso-listaus-kunnista-ja-kaupungeista
-
Kanta-Hämeessä peuroja riittää myös. Parhaimmillaan toistakymmentä kiloa on ollut pakkasessa. En metsästä itse. On hyvää syötävää.
-
Hyvää syötävää. Kyllä. Näin maalaispoikana muistellen riista oli haluttua särvintä kuusikymmentäluvulla ja sen jälkeenkin. Jänöjukkaa, teertä, sorsaa, jne.
Silloin kun olin alaikäinen puhuttiin kuusipeurasta ja jostain kauriistakin. Jäi epäselväksi että mitä nämä ovat joita en ollut pariinkymmeneen ikävuoteen mennessä edes nähnyt. Hirvikin oli harvinainen otus. Ilmeisesti nykyluonto on auliimpi. Kylällä oli myös kokolailla ahkera, kansakoulun opettajan mies, joka hoiteli myös pienriistan isolta alueelta. Jotkut isännät siitä vihastuivat kun heidän metsistään viedään elikot pataan. Edelleenkään ei metsästysrajat noudata "kartanoiden" rajoja meillä kuten Briteissä.
Itselle on jäänyt tuo, toistaiseksi, hirvenkaato yhteen kertaan. Breva 1100 kärsi vaurioita. Itseltä kolme selkänikamaa ja hermovaurio. Oikea jalka on suurelta osalta tunnoton. Opettelin kävelemään uudelleen. Hirvi edesmeni.
Yhtä kaipaan: minne ovat kaikonneet Näsijärven suurilta seliltä isokokoiset mustasiipiset suomenselkälokit jotka liitelevät majesteellisesti vetten päällä. Lapsuuteni lintu joka näytti missä iso kala liikkuu.
Kerran olen pyörällä törmännyt isohkoonkin lintuun. Fasaaniin. Oli iso homma saada sen suolet pois Centauron sylinteririvoituksesta. Pleksiin on osunut joitain pienlintuja. Ehkä nuoria jotka eivät osaa väistää.
-
Ajankohtainen asia. Täällä Varsinais-Suomessa valkohäntäpeura- ja metsäkauriskannat ovat ehkäpä Suomen tiheimmät. Hirvikanta on huippuvuosista selvästi pienentynyt. Paikallisessa aviisissa Turun Sanomissa oli viime viikolla juttua riistaeläinkolareiden määrästä ja tässä Varsinais-Suomi oli ykköstilalla. Vähän liialliseksi on valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden määrä käynyt. Pihoihin ja puutarhoihin tuppaavat päiväsaikaankin ja syövät koritepensaat ja viljelykset. Yhtenä talviaamuna oli tontin reunassa sireeniaidan takana neljä tuoretta makauspaikkaa lumessa. Suurten kantojen johdosta on täällä todella runsaasti myös susia. Aiheuttavat vahinkoja lammasfarmareille ja lisäävät turvattomuutta haja-asutusalueilla. Autolla on pari kertaa ollut peurakolari tosi lähellä ja yhden metsäkauriin olen autolla päästänyt päiviltä. Yksi syy vahvoihin valkohäntäpeura- ja metsäkauriskantoihin lienee niiden talviruokinta, minkä johdosta naaraat selviävät vahvoina talvista ja saavat kaksi tai kolme vasaa keväällä. Metsästysharrastus on minusta ihan hieno harrastus, mutta tämän talviruokinnan voisi mielestäni lopettaa. Riskialtteimpia tieosuuksia olivat Turun Sanomien jutun mukaan kantatie 41 ja valtatie 9 Pöytyän kohdalla ja ja vanha ykköstie Paimion ja Salon välillä.
-
Puutarhan / kesämökin tms. suojaksi kauriita ja peuroja vastaan kannattaa kokeilla tämmöstä:
Suden synteettinen virtsahajuste 60ml Buck Expert - 25,00 €
Suden synteettinen virtsahajuste 60ml Kätevään suihkepulloon pakattu houkutushajuste. Haju jäljittelee suden virtsan hajua, tämä on tehokas lisähoukute esim. haaskalla.
https://www.suomenasejaretkeily.fi/synteettinen-suden-virtsahajuste-60ml/p/621355006815/
En oo haistellut tai kokeillut, mutta luulis tehoavan. Onhan noilla riistaeläimillä hyvä hajuaisti ja luontainen pelko saalistajista. Pari suhausta aitatolppaan saattaapi tehota...
-
Sitten tietysti pyörisi tontin ympäristössä susia riesaksi asti.
-
Säästyyhän sitten kukat ja pensaat...
-
Tuollahan noita alapihalla pomppii. Syöneet mustikka pensaat metsän reunasta. Ei ole suu mustana syksyllä .
-
Turun Sanomissa oli 16.3.2024 juttu valkohäntäpeurakannan tiheydestä tällä hetkellä. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa oli talvella noin 117 000 valkohäntäpeuraa. Kolme vuotta sitten kanta oli huipussaan 150 000 yksilöllä. Laskusuunnassa ehkä ollaan. Keväällä kehiin tulevat kuitenkin tämänvuotiset vasat. Täällä Suomen lounaisosissa on etenkin aamu- ja iltahämärissä ajellessa syytä pitää aistit valppaina, jottei tule törmäystä valkohäntäpeuran tai metsäkauriin kanssa. Turvallista alkavaa ajokautta Gruppolaisille.
-
Jostain kumman syystä on lehdissä asti uutisoitu myös susikannan kasvusta. Mistähän johtuisi ?
-
Tämänpäiväisessä HeSarissa ilmaisi koulun rehtori Kemiönsaaren Hiittisissä tyytyväisyytensä paikallisista susihavainnoista, jospa hieman pitäisivät peuroja kurissa ja nuhteessa. Nykyinen metsätalous tuottaa sivutuotteena pusikoita, jotka peuroille maistuvat.
-
Kauriita ja peuroja riittää Päijät-Hämeessäkin, viime vuonna kuusi kertaa auton edestä, pyörän edestä ei onneksi kertaakaan. Yksi tilanne näistä oli täpärä eli melkein sai karvoja pyyhkiä konepelliltä.
Tämän vuoden saldo on vasta kaksi tapausta. Onneksi ilvekset tulee perässä viiveellä harventamaan kantaa. Esim Asikkalan kk:n pelloilla saattaa joinain päivinä olla kymmeniä yksilöitä peuroja.
-
Pyörällä on kerran ollut hyvin liki mutta silloin oli kyse metsäkauriista. Testimatkalla upiuudella 1400 Californialla. Moottoritietä Treeltä Valkeakoskelle kahville ja sieltä Kaarinamaununtyttärentietä Kangasalle pyörää Velipojalle näyttämään. Hiukan ennen Kangasalaa, kangasmaastosta, katajan takaa, loikkasi elikko ja meni ihan tuulisuojaa hipoen yhdellä loikalla tien yli. Ei kerennyt sormet jarrukahvalle. Hetken hiotti.
Kaurisjuttu tuli kuluneena talvena vastaan sekin mutta oma osuuteni jä vähäiseksi mutta, ehkä, tarpeelliseksi kun baarista kotiappäin kävelin.
http://www.motomatti.fi/2024/02/kauris.html
Vielä jos olisi ollut oikein rouhea niin nostanut kaurisvainaan olalle ja kävellyt matkoihin. Mutta kun ei ole sitä pakastinta...
-
Tuanoinnii – passaisko kysyä, kuinka se kauriin kurkku katkaistaan? Minä kun en tapa eläimiä, ihmisiä vaan, siihen on pitkä ja hukkaan heitetty ammattikoulutus. Kaloja olen teurastanut aina heti kun on niitä kuiville nostettu, että eivät joudu kitumaan. Taitaa laki määrätä, että eläin on tienposkesta kitumasta lopetettava, jos vaan osaa ja uskaltaa. Kovin pitkille sarville en mene onnea koittamaan, mutta jos kauris sattuu loukkaantumaan enemmän kuin motoristi. Tai jos sattuu paikalle kun auto on kopsauttanut katuun sätkyttelemään jonkun elukan ja hienohelmat arpovat josko eläinlääkäriin, kun on suolet jo hiekassa. Oravan olen lopettanut pistämällä rintakehästä läpi puukolla. En edes haudannut ja seuraavana päivänä oli luonto hoitanut loppusijoituksen.
Sivulaukussa olen pitänyt joitakin työkaluja mm. edesmenneen Varsovanliiton lusikkahaarukkamysteerion. Olen sitä vuosia jo käyttänyt lähinnä eväiden syöntiin, ihan kätevä. Siinä on leipäpuukko, jonka olen teroittanut. Terän pituus n. 10 cm ja leveys n. 2 cm. Aika tanakkaa ainetta ja yllättävän hyvää terästä. Terän lukitussalapa vähentää laastarin tarvetta. Lusikka ja haarukka ovat myös ja pakolliset korkkiruuvi ja säilykepurkin/olutpullon avain. Tarkkasilmäinen huomaa kuvasta myös Kalasnikovin tähtäimiin sopivat avaimet.
Voisi sitä kotelossaan pitää vyössä ihan siviilissäkin, kukaan ei varmaan hoksaisi kysyä mitään. Taitaisi kuitenkin olla laillisuuden rajoilla, mutta sivulaukussa ihan bueno. Autossa on ovikotelossa vanha kunnon Mora.
Niin... se laillisuus riippuu siitä: onko väline lainvalvojan mielestä ihmisen vahingoittamiseen omiaan. Joskus kuulee sanottavan, että ei saa olla yli 4 cm terä, mutta se ei pidä paikkaansa. Mattoveitsikin on laiton, jos ei ole mattohommissa.
Mutta se kauriin kurkku... Käsittääkseni on tarkoitus saada kaulavaltimot poikki. Kuinkahan se parhaiten tehdään?
-
Aloitan kolarikauriista. Pyynnöstä sain, juurikin kyseisen em. henkilön toimesta, taittoveitsen. Terävyyttä pääsin arvioimaan kun en, edes sahaavalla liikkeellä saanut turkin läpi veistä viillettyä sen läpi. Toki, sätkivän eläimen suhteen asento oli se että vasen polvi painoi päätä selkäpuolelta päin maahan ja oikea polvi oli lavan päällä. Näin sain pään heilumisen ja sarvet hallittua. Käänsin teräpuolen poispäin itsestäni. Painoin terän kaularangan etupuolelta asfalttiin saakka ja sitten voimakas repäisy, itsestäni katsoen poispäin onnistui kaksin käsin. Silloin veri purskahti ja liikekin kohta loppui. Veitsen omistajalle annoin palautetta pitää vehkeet kunnossa. Häivyin paikalta saman tien. Ei ole perään kyselty eikä likeisessä baarissa uskottu juttuani.
Ei siis mennyt niinkuin pitäisi. Minulle on opetettu, jo lapsena karjatilalla, että ei saa tuottaa kärsimystä. Ainakaan kovin pitkään. Siksi olen eläimiä lopettanut tai tainnuttanut, silloin kun se on ollut suunniteltua, kovalla iskulla päähän, tai teurastamossa tappipyssyllä joka käyttää räjähdysaineella toimivan suilakan tapin eläimen aivoissa. Siitä on se etu että se ei lopeta sydämen toimintaa hetikään vaan arvokas veri saadaan ulos kätevästi eikä jää hyytymään tarpeettomana eläimen verenkiertoelimiin. Se tekee myös lihanleikkaamisesta siistiä.
Kotiteurastuksessa lapsia tarvittiin veren vatkaamiseen että siitä saatiin valkuainen erotettua ja veri pullotettua.
Tappipyssyä ei kuitenkaan käytetty, enää aikanaan, sikojen tappamiseen vaan tehtiin vain tainnutus sähköllä. Isoilla pihdeillä joihin tuli korkeahko jännite. Edelleen, tajuttomat, mutta elävät siat siirrettiin kuumaan kalttausaltaaseen jossa karvoitus ja nahan pintaosat liukenevat ja nyljettu arvokas nahka toimitettiin muunmuassa Juupajoelle. Aika hyvin, tosinaan, sika ui vaikka veri oli pääosin valutettu pois. Kalttausaltaan jälkeen possu nostettiin takakoivistaan ketjukuljettimeen roikkumaan. Peräpään aukkojen ympäristöön tehtiin pyöreä leikkaus ja vatsapuolelta viilettiin auki jolloin sisäelimet lupsahtavat näppärästi pois. Yhdellä viillolla kaulan röörit poikki. Erikseen piti munuaiset irrottaa selkärangasta. Sian ja ihmisen sisäelimet ovat yllättävän samanlaiset ja molemmat elävät sekaravinnolla. Sisuskaluilla on oma käsittelylinjansa. Suolet ja muut sisäelimet lähtevät kauppoihin ihan tappolämpiminä. Siansuoleen tehdään tamperelainen mustamakkara. Nam.
Itse en ihmeemmin ole metsästänyt. Sain asekäpistelystä armeijassa tarpeekseni. Toki luokat ammuin. Olin parempi rynkyllä kuin kiväärillä. Toki hirvimetsällä olen ollut. Haittaeläimiä pitää poistaa.
Pyörässäni on mukana kirves, laittoman pitkäteräinen puukko ja muita tarpeellisia leirintävälineitä. Ratsattu ei ole. Sama koskee autoani ja taloutta. Kyllä kunnon puukko tai veitsi pitää olla että hommat hoituvat. Neuvotteluvälineenä en ole tarvinnut teräasetta.
Kerrottakoon että en ole ollut juurikaan tekemisissä teuraiden kanssa sen jälkeen kun sain koulut käytyä ja siirryttyäni tehdastöihin tai Puolustuslaitoksen kirjoilla ollut. Nyttemmin ansaitulla eläkkeellä.
Korjailin kirjotusvirheitäni ja lisäsin pari selventävää seikkaa...
-
Urpolla ei ole kokemusta hätäteurastuksesta, mutta Turpon suvussa on ollut valmius heti ylenevässä polvessa. Turpon isä oli noin kymmenvuotiaana jauhattamassa viljaa myllyllä kun läheisestä koulusta tuli opettaja hädissään, että pässi pitäisi teurastaa kun se tekee kuolemaa. Mylläri ei ehtinyt, mutta antoi pojalle puukon, että mene sinä. Teurastaminen ei sitten ollutkaan tarpeen kun pässi oli vironnut. Opettaja oli vain antanut pässille liikaa pirtua lääkkeeksi ja pässi oli sammunut.