Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Junkers - Helmikuu 11, 2024, 12:45:33 ip
-
Mikähän mahtaa olla kypärän asiallinen ja turvallinen käyttöikä ? Ei ole tullut tarkistettua kypärän käyttöohjeesta olisiko siellä jotain mainittu aiheesta. Minulla on tuollainen Nolanin avattava kypärä, jolla on ikää hieman toistakymmentä vuotta. Hyvin pidetty, ei pudoteltu, ei puhdistettu millään vahvoilla pesuaineilla ja säilytetty luppoajat auringonvalolta suojattuna (pitkäaikaisella altistuksella auringonvalolle kun on omien havaintojeni mukaan heikentävä vaikutus lähes kaikkiin muovimateriaaleihin).
-
Vastasit jo itse useimpiin kysymyksiin. Itse nostaisin esiin kypärän hyvän sopivuuden päähän. Jos fyllit ovat litistyneet ja kypärä on väljistynyt niin silloin kypärän suojauskyky heikkenee oleellisesti. Kypärän pitää asettua pään ympäri niin että se ei heilu päässä. Komposiittikypärät ovat maalattuja tai muutoin pinnoitettu. Jos on kolhuja tai pudotettu niin vaihtoon. Muovikuorinen kypärä on pienille kolhuille vastustuskykyisempi mutta sillä ei ole yhtä suurta suojauskykyä verrattuna komposiittiseen pottaan sillä sen rakenteen hajotessa se sitoo runsaasti energiaa itseensä. Pää pysyy pyöreämpänä.
Kypärää voi testata käsipelillä: Otetaan kypärä käsien väliin siten että kaula-aukko on ylöspäin ja puristetaan kovaa. Komposiittikypärä ei saa antaa periksi juuri lainkaan. Jos se sen sijaan taipuu puristettaessa ja kuuluu rutisevaa ääntä niin sopivuus kukkapurkiksi lienee vielä hyvä. Muovikypärä saattaa joustaa hieman puristellessa.
-
Aiheesta löytyy ainakin tämä juttu:
https://herdaradio.com/fi/blog/motorcycle-knowledge/do-motorcycle-helmet-expire/
Laadukkaan kypärän turvallinen elinkaari on tietysti halpaa "muovipottaa" pidempi, mutta yli kymmenen vuotta vanha on ainakin suositusten mukaan eläkeikäinen ja sopinee tallin hyllylle muistoksi.
Oma kokemus on Moto Guzzin brändille leimatusta AGV avattavasta kypärästä, joka jo muutaman käyttövuoden jälkeen alkoi nitisemään ja heitin sillä vesilintua. Yksi avattava Schuberth meni myös vesilinnuille, kun se oli pari kertaa pudonnut pari kertaa pahasti asfaltille.
Hyvin istuva ja hiljainen kypärä on osa ajonautintoja, vaikka Guzzin jytinää ei kuulisikaan ;)
-
Kypärähän kuluu myös sisältäpäin. Hikoilu, tukkarasvat yms.
Ainakin kypärä hinkkaa tukan pois kun katsoo omaa päätä.
-
Joo, kaikki eivät käytä kypärähuppua. Kokemuksesta tiedän että hupun, tai puffin käyttö pitää kypärän siistimpänä. Ehkä pidentää sen ikääkin. Taloudessa on monta kypärää. Vaimolla vain yksi mutta itselläni kypärävalinta riippuu käyttötilanteesta, säästä ja millä pyörällä olen liikenteessä. Pyörän katteet tai katteettomuus vaikuttaa kypärävalintaan. Ainakin itsellä. Ihan varmasti en tiedä montako pottaa käyttökelpoisia ensi ajokaudella.
-
Käytän kypärän alla huppua. Se on mielestäni helpompi pestä pesukoneessa, kuin kypärä. Silkki on paras ja niitä on mukana yleensä kolme.
Olen yleensä pitänyt kypärää 5-6v ja vaihtanut uuteen. Kustannut per km tai per kk on käytännössä hyvin pieni. Yhden tosin myin vakuutusyhtiölle vuoden käytön jälkeen. Se kun kopsahti komeasti asfalttiin. Pää oli sisässä...
Ostin joskun avattavan ( silmälasit ) Shubertin, kun sitä kehuivat. Ei se mielestäni ollut sen merkillisempi, eikä ainakaan hintansa arvoinen. Kului loppuun sekin.
Nykyinen täyttää kesällä kaksi vuotta. Ei ollut pahan hintainen ja mielestäni erittäin hyvä. Ainakin hiljainen.
Vaan kohtahan sen saa kellarista hakea ja putsata ja kiillottaa... Ihan kohta...
-
Useampi kypärä taloudesta löytyy. Talveksi lämmitettävällä visiirillä ja väljähköllä sovituksella oleva, että mahtuu paksumpikin kypärähuppu alle. Toista talvea nyt käytössä, ollut toimiva kampe vähäisiin ajoihin. Kesäksi avattava Shubert ollut nyt pari vuotta, ja visiiristä irtosi nyt tänä talvena siinä kiinni ollut pinlock-kalvo. Huuru jäätyikin sitten mielenkiintoisesti sen kalvon ja visiirin väliin ;D Eihän tuota kypärää sen takia kannata pois käytöstä jättää, mutta tuo malli on alkanut tuntumaan että silmälasien kanssa se on omaan päähän liian pieni. Tai tarkemmin, pää sopii kyllä mutta silmälasit eivät. Ainakin näin talvikäytössä ohuenkin kypärähupun kanssa tuntuu olevan ongelmana... Kesäkuumalla jätän lyhyemmillä ajoreissuilla hupun yleensä kokonaan pois.
Lisäksi on avokypärä mopolla päryyttelyyn, varakypärä mikä hankittu jostain alennusmyynnistä, sekä löytyy varastosta viekä se aivan ensimmäinenkin kypärä mikä minulle on nuorena nöösinä ostettu ;D Harvemmin tulee noita tosin käytettyä... Vaatehuoneen pimeydessä ovat käytännössä koko ajan.
Taidan keväällä käydä koittelemassa jälleen olisiko myynnissä jotain päähän sopivaa pottaa. Tarkkaan saa testailla, mutta kenties seuraavaa voisikin sitten pitää vaikka viitisen vuotta. Eivät nämä minulla ainakaan iän puolesta näytä loppuun kuluvan.
-
Oma kypärä vaihtuu, jos ei vaurioidu, vaakaan kymmenen vuoden iässä. Avokypärä ei, se on ollut pitkään sama, ja tuntuu olevan eniten käytössä kadulla.
Radalla on umpipotta ja se näkeekin reipasta käyttöä. Käytän silkkihuppua, koska parin päivän sängellä kypärää ei saisi päähän tai pois ilman. Huppu itsessään ei vähennä omassa käytössä kypärän pesun tarvetta. Olen päätynyt hankinnoissa kypäriin, joiden sisukset on irroitettavat. Kerkeää pesemään ja kuivaamaan päivässä parissa. Varsinkin endurohommissa aivan pakollinen 5-10 ajokerran välein. Muuten kypärässä on jo niin mynnähtänyt haju, ettei sitä tohdi päähän pistää. Keskitalvella enskakypärän pesutiheys vähän pitenee.
Kypärän merkki, hintaluokk, materiaali ja istuvuus ovat jokaisen henkilökohtaisia arvoja, joihin en puutu.
-
Käyttöikä:
Ensimmäinen Nolan -umpikypärä ostin 1974 ja sen jälkeen olen ajanut 50 vuotta ja olen käyttänyt myös 6 kpl muita umpikypäriä. Viimeinen ostettu viime vuonna
Italial. Acerbis Rederwel Modular Shell - avattava - halpa ja muuten aika hyvä ja Kiinassa valmistettu.
= 8 vuotta /kypärä ja muutama on ollut myös talvikäyttössä.
Suosikkimerkkini ARAI.
-
Viimeisin kypärä tuli talouteen vahingon kautta: Kerhokaveri oli sitä sovittanut ja hyväksi havainnut. Mutta ajossa osoittautui että leukahihna painoikin vitaalia elintä eli aataminomenaa niin että se muuttui kivuliaaksi. Mainitsi että olisi pitänyt se hihnakin testata. Vanhinko oli jo tapahtunut joten hän tarjosi kypärää minulle. Istui napakasti ja se leukahihna, minulla kuikelokaulaisella, oli kyllä likellä edellä mainitulla tavalla mutta ei sittemmin ole aiheuttanut ongelmia. Kypärässä on huurtumisesto joten se tuli hyvään käyttöön kun ajan 1400 Californialla. Siinä on hyvin korkea pleksi eli ajan alle satasen nopeudet tyynessä tilassa. Vasta 120 kohdalla alkaa viiman vaikutus tuntua. Oli sattumaa että kypärä oli napakka päähäni eikä painanut kaulaani.
Edeltäviä kypäriä on ollut kymmeniä. Enduroajossa niitä kului varsin nopeasti. Nyt on kaksi umpipottaa ja yksi avo käytössä. Vanhoja kypäröitä on pari säästössä lähinnä siksi että niiden kuviot ovat kuuluisien kypärämaalarien teoksia. Yksi on erään motoristisarjakuvan ideoimana kuvioitu: Joe bar team oli innoittaja. Sen sisukset ovat mädäntyneet mutta kuori on tallella. Eikä ole kolhittu pahoin.
-
Miula meni avo AGV vaihtoon 17 vuoden iässä, koska sisustuksen ikä tuli täyteen.
Schuberth C2 meni vaihtoon n. 14 vuoden iässä, koska myös sisustus.
Käyttö oli AGV 70% ja Schuberth 30%
-
Kuvan mukainen Davida löytyy vuosimallia 1996. Tuollaisella on ajeltu Guzzilla aikoinaan 164K km eikä pottaa ole koskaan putsattu sisältä eikä ulkoa. Haisee ja sisus on repaleinen mutta kelpaa jatkossakin mainiosti saman ikäisellä Guzzilla ajeluun. :D Tenerellä ajellessa pitää luonnollisesti olla kunnon varusteet.
-
Tuollaisen Davidan saattoi saada pyörän oston ohessa tinkaamalla Kapelta tai Heipalta Moto Italiasta. Muistelen...
Oli heillä muitakin kypäröitä. Jopa niin kalliskin että taisi olla vanhemman vuosimallin pyörän hinta siinä.
-
Ostin ohutkuorisen Davidan Moto Italian lopetushuutokaupasta. Montakohan vuotta siitäkin on ?. Olisko US Army - vihreä valkoisella tähdellä. Pitkittäin teksti SMASHED. Huono tai hyvä juttu on, että sisusta on nahkaa ja silkkiä. Ei ime hikeä ollenkaan vaan kaikki valuu naamalle. Paikallisliikenteessä lähinnä Cali secondolla käytän silloin tällöin vieläkin.
-
Muista tuon ohkaisen Davidan. Siinä ei tainnut olla hyväksymismerkintää. Toisaalta, katselin taannoin erästä chopperharrikan kuskia kun sillä oli saksalaismallinen sotilaskypärä. Siinä varmasti oli ollut hyväksyntä jo kauan sitten.
-
Ei siinä mitään nykyään (tai silloinkaan) voimassaolevaa hyväksyntää ole, mutta eipä ole kukaan kysellytkään. Sotilaskypärästä puheen ollen, mulla oli viiskymmentä vuotta sitten armeijassa sarvilla varustettu saksalaiskypärää muistuttava malli, jossa oli sarvet. Kun sarvien tarkoitusta esihenkilöltä kysyin, tämä vastasi "jotta sotilas näyttäisi pelottavammalta".
-
..jatkuu. Kyllä se oli tuo Edvin Laineen Tuntemattomassakin näkyvä malli. Muilla oli uudemmat sileät, jos oikein muistan. Mistä lie löytynyt
-
Yhden kerran on mp-konsta halunnut nähdä kypärästäni hyväksymismerkinnät. Toki epäilyttävähän se oli sillä sen pintaan eräs vähän tunnettu taitelija oli taiteillut puolirivon jutun. Vahinko että se on kadonnut jonnekin. Mutta oli siinä tarpeellinen merkintä.
Renkaitahan nuo syynäävät ja pakoputkiakin. Centauron omavalmisteista pakoputkistoa oli poliisi syynännyt mutta kaveri viittoi että pysy siellä kahvilassa vain. Vissiin kyllästyi odottelemaan. Uskottavuuden vuoksi hain kolmannen kahvin ja toisen viinerin.
Joku onkin saattanut nähdä pikkupakettiautoni vetokoukkuun rakentamani härvelin jolla voi hinata moottoripyörää 80 km/h vauhdilla. Kilvetöntäkin. Se on ollut pariinkin kertaan tarkastelun alla ja perässäkin ovat ajaneet mutta ei ole tullut kontaktia. Ehkä se sitten on laillinen.
https://3.bp.blogspot.com/-skyRoE0_M-c/U5ifGG-d7zI/AAAAAAAAKxE/72QkxZrpmB8/s1600/S%C3%A4%C3%A4ksj%C3%A4rvi_Trike_jarrutestireissu_hinauksessa.jpg
Olisi, muuten, myynnissä.
Joku voi ihmetellä miksi trikessä on vain yksi etujarru: katsastusmies oli sitä mieltä että pyörässä voi olla maksimissaan vain kolme jarrulevyä.
Nykyisin on neljä. Toinen katsurille ymmärtämätön seikka oli että trike voi kallistella sisäkaarteeseen. Jouduin hitsaamaan kaksi lattarautaa, väliaikaisesti, että ei kallistele. Mutta taas kallistelee.
Kysyin myös kypäräasiaa katsurilta että voinko ajaa ilman kypärää? Vastaus oli että mitä se hänelle kuuluu.
Ainiin, nopeusmittarin pyöritin piti asentaa etupyörään. Katsastuskonttorilla aina viisastuu.
-
Ei minunkaan Biltwellin avokkaassa ole muuta kuin Dot-leima. Sisällä oli (tai on edelleen, mutta mustunut lukukelvottomaksi) lappu jossa eritoten kielletään kypärän käyttö kypäränä.
-
Kertaalleen olen vetänyt kypärättä kallioleikkaukseen.
Oikean silmän yläpuolelta lähti haava vasemmalle niskaan asti. Pitkät hiukset roikkuivat silloin melkein vyötäröllä asti. Kallo paistoi paljaana korviin asti. Sairaalassa ompelivat nahan kiinni. Muutaman vuoden ajan oli tulehduksia kun nahan alle jääneet roskat tulehduttivat päänahan. Hiekkaa tuli nahan läpi vielä vuosia myöhemmin. Siksi on pitkä tukka sillä "sauma" ei ole kaunis. Tosin ikä, näköjään, kaljuunnuttaa joten sauma pääsee vielä edukseen.
Niin, kypärää on tullut sittemmin käyteyksi. Kypärän käyttöikä alkoi kaksikymppisenä. Merkkiä en muista mutta oli käytetty.
Kaatumisen syy oli irronnut etulokasuoja joka kiilautui renkaan pintaan. Muutoin Honda kärsi varsin vähän vaurioita.
-
Offtopic, mutta kun tuli esiin. Ns. ”sarvikypärän” sarviin oli mahdollisuus kiinnittää lisäpanssari kypärän etupuolelle. Ne ovat esimmäisen maailman sodan aikaisia ( tai vähän jälkeen), joten kovin on vanhaa tavaraa jaettu.
-
Kyse oli todellakin lisäkelevystä. Minulle kerrotun mukaan, se oli tarkoitettu Maxim-konekiiväärin ampujille. Sehän oli suht. korkea ase. Tiedä sitten oliko siitä mitään apua.
Tutustuin läheisesti kotimaisen komposiittikypärän ensimalleihin. Semmosesta voidaan tehdä niin vahva, ettei rk:n tai edes kk:n kuti läpäise. Pää ei tosin kestä iskua vaan irtoaa kypärän kanssa...
-
Nyt voin kertoa myös kypäräaisoita sillä salassapitosopimukseni on jo katkennut.
Eräässä hyshysfirmassa, ennen eläkkeelle jäämistäni, seurasin ja osallistuin, jossain määrin, komposiittikypäröiden tekemiseen.
Niissäkin oli tuo ongelma että kohtisuoraan tuleva luoti pudottaa pään harteilta tai aiheuttaa merkittävän trauman vaan voi olla suurena apuna kun osuma on epäsuora tai kyse on sirpaleosumasta. Että mieluimmin se päässä kuin ilman. Kypäriin saattoi kiinnittää useanlaisia tarkkailu- ja ilmaisinlaitteita.
Muita komposiittirakenteita valmistettiin myös kuten luotiliivejä ja eräänlaisia kertasuojia.
Oma hommani oli tehdä kokeita eri rakenteilla kuten keraameilla ja nylon-materiaalleilla. Jälkimmäisiä ovat israelilaiset suosineet.
YK:lle lähti keveitä sirpale- ja luotisuojattuja ambulansseja sekä kuorma-autoalustalla että Pasi-alustalla. Luotiosuma ei kulje seinämän läpi edes kohtisuoraan ammuttuna mutta samaan reikään uudelleen osuessaan todennäköisesti läpäisee. Myös ajoneuvon alapintoja miinoja vastaan suojattiin. YK:ssa olivat tyytyväisiä: auto oli kuin banaani mutta sisällä olijoille tuli vain ruhjeita ja kuulovaurioita.