Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Hajakenttä - Lokakuu 03, 2023, 13:59:17 ip
-
Anni sai hyvän tallipaikan talveksi. Tämä ajokausi päättyi kohdaltani. Ihan hyvä kausi, vaikkakin aika vähän ajoja, vain 4000 km. Taitaa ikä alkaa painaa ja ajot sijoittuvat kauniisiin päiviin. Kyllähän ajokelpoisia päiviä olisi ollut enemmänkin, jos olisi hyväksynyt myös pilvipoutapäivät. Kaikki ajot kotimaassa ja vieläpä melkein kaikki kotimaakunnassa.Tapaturmiltakin vältyin, melkein. Juuri kun olin lähdössä viemään Annia talvitalliin ja nousin satulaan lipsahti tossu ja kupsista siitä paikaltaan oikelle syreenipuskaan kyljelleen. Ei mitään vahinkoja ja sain ihan itse vielä nostettua neidin pystyyn. Ei ollut edes moottori käynnissä ja tukijalkakin vielä ulkona. Hän varmaan protestoi hylkäämistä, vaikkakin tilapäistä.
Hyvin on Anni palvellut koko kauden, ilman teknisiä vikoja. Lämpimän kauden ajoin etanolilla ja keväällä ja nyt syksyllä bensiinillä. Loppukesälle sattui 75t kausihuolto, jonka tein itse, vaihtelevalla menestyksellä. Hyvin on Anni-neiti kyytiä antanut muutenkin jo 12 vuotta. Ketterä ja mukava ajettava, hyvin pidetty ja säännöllisesti huollettu. Hän on täysin tehtaan kuosissa, pari koristetta poistettu, mutta tallessa nekin. Mittarissa on nyt 76034 km. Sanon tämän tässä hiljaa, että hän ei kuule, siksi että saattaa tulla aika jolloin minun on luovuttava moottoripyöräilystä. Näitä Nevada Anniversario pyöriä on Suomessa kaksi ja joku saattaa olla kiinnostunut harvinaisuudesta. Tuo kupsahdus ja muutkin tasapainovaikeudet ounastelevat harrastuksen loppumista osaltani. Aikansa kutakin, sanoi akka kun katiskassa istui – mutta keväällähän saattaa olla taas toinen tuuli purjeissa.
-
Suvella ajelen myös polkupyörällä mutta jääkeleillä muutun jalkamieheksi. Merkittävin seikka lienee se että asun kuudennessa kerroksessa ja lopetin hissin käytön jo muutama vuosi sitten. Tulokset: noin 40 kiloa kevyempi ja jalka nousee ketterästi. Toki ruokavaliollakin on osuutensa. Sillä tavalla olen rimpuillut ajassa eteenpäin. Painon pudotus kesti noin viisi vuotta.
Suosittelen muillekin eikä tarvitse mitenkään hikipäässä rehkiä vaikka alussa voi ahdistaa. Pikku kikoilla eteenpäin.
Niin ja tärkein: pitää syödä suht usein eikä mitään mättöjä. Jatkuva näläntunne katoaa reilussa vuodessa kilojen myötä.
Niin, ja olut on laihdutusjuoma!
Tämän enempää en saarnaa ja voi olla että kaikilla edellä mainittu ei toimikaan.
Pyöräasioista: Pesin eilen molemmat kesän ajoissa olleet pyöräni. Nyt ne ovat Kerholla talven ajan tallinlevossa. Vahaa saatan harkitusti sipaista. Autotallia olen siivonnut ja järjestänyt tänään että sinne saa auton.
Ennen jatkoin ympäri vuodenkin tai ainakin lumen tuloon saakka mutta nyt on sen verran laiskuutta ja kotisohvalta irtautumisvaikeuksia että tänä suvena ei tullut vuosikymmenten vakiota: yli 10.000km. Nyt jäi pari tonnia vajaaksi. Yhtenä vaikuttimena oli mökkeily: yksi kuukausi. Piti liikkua pakulla kun oli niin paljon remonttitarvetta. Sentään napapiiri tuli kuitattua. ACGR-23 oli kiva riento. Toki muitakin meetinkejä tuli kierrettyä.
Mikä parasta: ei vaivan vaivaa, vian vikaa ollut tänäkään suvena kummassakaan pyörässä. 1400 saa 60.000km huollon talven aikana. Pätkittäin. Kuskissa, sen sijaan, on kaikenlaista kremppaa.
-
Näihin kirjoituksiin on hyvä jatkaa myös vanhemman miehen kokemuksia ja tuntemuksia.
Ajokausi -23 meni myös onnellisesti, kun mitään kaatumisia tai vahinkoja ei tullut lukuun ottamatta kuumasta vaimentimesta saatua säären palohaavaa. Samoin ajamiset ajoittuivat vain aurinkoisiin aikaikkunoihin ja pikkukaupungin läheisyyteen eikä montaa tankillista tullut poltettua menovettä.
Miitit ja kokoontumiset jäivät meiltä väliin, poikettiin pikaisesti Veteraanirallissa kavereita morjenstamassa ja kerran ajettiin Lahnajärvelle katsomaan ehkä minuutiksi renkaiden potkijaisia, jatkettiin matkaa bronson-tyyliin.
Kuten rakas vaimonikin totesi, "eikös se ajaminen ole prätkäilyssä tärkeämpää kuin pönöttäminen ja kahvinjuonti..."
Painavaltahan se Pulteripyörä Stone tuntui museohondan nelipätkän jälkeen, mutta ajaminen oli taas kuin kotkan lentoa eikä tarvinnut kuunnella kilinöitä ja kolinoita vaan ainoastaan tasaista V2-jytinää. Neljännestonnin painoisen pyörän keskituelle vetäminenkin on loppupeleissä tekniikkalaji, kun asensi sopivat Stone Metalin takaraudat.
Nevada 750 Classicin ostaminen oli kevättalvella aivan yhden klikkauksen päässä, mutta päädyin kuitenkin tuttuun ja yksinkertaiseen Californiaan osaksi siksi, että tuttu isolohko on sopivampi 180 cm/90 kg mitoilleni ja hyvä kaverini onnistui kiilaamaan väliin ja vaihtoi painavan tonnisen Hondansa juuri samaiseen pikkulohkoon. Hienoa ja sydäntä lämmittävää on, että ikätoveri tykkää Nevadastaan kuin marjapuurosta.
PI-koneella varustettuna ei tarvitse venttiilien säädöistä stressata ja muut huoltotoimenpiteet onnistuvat omatoimisesti.
Koputan puupäätäni, että ainoat viat mitkä Stonessa ilmenivät oli sopimuksensa irtisanonut vilkkurele ja enempi ehkä ominaisuudeksi katsottava nikottelu tasakaasulla, joka parani BoosterPlugilla.
Kauden aikana Stoneen tehdyt kulutusosien uusimisten ja varusteiden hankinnan kustannukset ovat olleet murto-osa siitä mitä meni museopyörän entisöintiin. Toisaalta maahan kaatunutta maitoa ei pidä porata. Pitihän sekin japsistarailu vielä kerran kokea viiden vuosikymmenen jälkeen...
Onneksi Stone on ollut entisen omistajansa jäljiltä siistissä ja alkuperäisessä kunnossa vaikka takana onkin liki 90 tkm.
Vaikka tein itselleni pyhän lupauksen, etten rakentele tai varustele pyörää "joulukuuseksi" kuin aikanaan tein EV'n kanssa, niin kuitenkin Pulteri on saanut jotain pientä persoonallista faceliftiä.
Terveyden ehdoilla mennään ja viime talvisen koronan ja keuhkokuumeen kylkiäisenä saatu sydämen flimmeri ja entiset krempat asettavat omat rajoitteensa. Olen kiitollinen, että voi vielä harrastaa ja kuten eräs pitkän linjan motoristi ja naapurinmies kerran lohkaisi, että ei moottoripyörällä tarvitse aina ajella nauttiakseen, sitä voi myös vain katsella ja ihailla.
-
Tänään taisi olla kauden viimeinen pyöräreissu. Syksy on jo aika pitkällä ja tiet ainakin varjoisissa paikoissa kosteina reilusti yli puolenpäivän. Sen verran pitää vielä ajaa, että saa koneen kuumaksi ja vanhat moottoriöljyt hyvin ulos. Tapanani kun on ollut vaihtaa koneeseen uudet moottoriöljyt talvea vasten. Vakio noin 3000 km tuli tälle kesälle ajettua. Enemmänkin sunnuntaipyöräilijä siis.
-
Olen kiitollinen, että voi vielä harrastaa ja kuten eräs pitkän linjan motoristi ja naapurinmies kerran lohkaisi, että ei moottoripyörällä tarvitse aina ajella nauttiakseen, sitä voi myös vain katsella ja ihailla.
Onneksi ei ole ainoaa yhtä oikeaa tapaa harrastaa. Itse tykkään monesti mennä talliin istuksimaan ja vain katselemaan työn alla olevaa tai olevia pyöriä. Kun on jotain muutosta tekemässä pyörään, niin monesti itsellä tulee parempi lopputulos, kun rauhassa katselemalla ja miettimällä eri vaihtoehtoja saa sitten sen lopullisen suunnan hahmoteltua mielessään valmiiksi. Verrattuna että alkaa vaan tekemään sitä sun tätä miettimättä liikoja. Näin siis omalla kohdalla.
Mistä muuten löysit nuo Metalin takaraudat? Itse yritin moisia katsella, mutta en vielä ainakaan löytänyt mistään. Mutta löysin Vintagen/Aguila Neran kromisen satulan takakaaren, sillä sitten etiäppäin.
Jani
-
Löytyivät periksiantamattomalla hakemisella lopulta eBay'stä.
Tuohon hintaan tuli vielä rahti päälle.
'Coppia Maniglie maniglioni passeggero Moto Guzzi California stone originali' EUR 89.00
Myyjä oli italialainen https://www.ebay.com/usr/gostlu
-
53. peräkkäinen ajokausi. Väkisinkin tulee joskus mieleen että kuinkahan monta vielä ...Toivoa toki on koskapa Guzzirallissakin oli koko kattauksen ajan kaksi yli 80 -vuotiasta isolohkokuskia ja yksi kävi päiväajelulla.
- 23 kilometrisaldoa en ole tarkkaan laskenut, mutta yllättävän paljon niitä kertyi vaikka kovin kaukana en käynytkään. Cali II:llakin kolmisen tuhatta ja Quotalla enemmän.
Rallit jäi tuohon Guzziralliin. Kontioon olin menossa, mutta menomatkan olisi saanut ajaa sateessa. Olisi kannattanut kastua senkin takia, että ralli oli ollut Savukosken Tulppiossa samassa paikassa kuin vuonna -77 ja tuplakävijät oli marssitettu stagelle taputettavaksi. -77 olin paikalla vesisuzukilla ja silloinkin vettä tuli menomatkalla taivaan täydeltä, mutta ei kai silloin niin haitannut. Vasta lauantaina aamuyöstä olin perillä. Ei ollut silloin Lapin mittakaava ja selkosten pituus oikein vielä hallussa ja aikaa paloi luultua enemmän.
Samoin kävi Rottarallin. Olin jo torstaina mökillä 80 kilometrin päässä valmiina, mutta perjantaina tuli niin paljon vettä ettei kunnolla ulos päässyt eikä lauantai ollut juuri sen parempi.
Hesari koeajoi "Suomen surkeimmn tien" Levin kieppeiltä Inariin. Olisiko siinä ensi kesäksi yksi tavoite ? Gruppo Nordin porukka tietää, että onko tarpeeksi surkea että kannatta lähteä etelästä vasiten ajamaan ? Jospa sattuisi Kontio sinne päin. Tulee nimittäin vuosia aina tayteen Kontion kieppeillä ja ensi vuonna taas tasaluku. 50 v tuli Sallan Naruskassa 60 v Inarijärven takana
-
Hesari koeajoi "Suomen surkeimmn tien" Levin kieppeiltä Inariin. Olisiko siinä ensi kesäksi yksi tavoite ? Gruppo Nordin porukka tietää, että onko tarpeeksi surkea että kannatta lähteä etelästä vasiten ajamaan ? Jospa sattuisi Kontio sinne päin. Tulee nimittäin vuosia aina tayteen Kontion kieppeillä ja ensi vuonna taas tasaluku. 50 v tuli Sallan Naruskassa 60 v Inarijärven takana
Taisinpa ajaa tuon tien kesällä. Eipä siinä sellaista fiilistä tullut että näin huonoa ei ole tullut ikinä ajettua. Mutta toki sitä huonoa on aika pitkä pätkä. Olisikohan tuolla ollut sellainen kyltti kuin päällystevaurio 60km tjsp.
-
Pörinät on pöristelty. Italiatar on saatettu talvilepoon.
Kesän ajoa olikin yllättäen ~10´000km ja ilman isoja murheita.
Ajoittain olin havaitsevinani etupään lievää nypyttämistä ja voblausherkyyttä. Tarkistin eturenkaan laakerit jne. sekä mahd. heitot. Ei mitään. En kiinnittänyt suurta murhetta asiaan, kun se ei tuntunut kovin vaivaavan, vain ns. takaraivossa muhi epäilys jostain suuremmasta.
No, tänään sitten ajoin pitkän pätkän uutta asfalttia 1.tiellä: En tuntenut mitään nypytystä, eikä voblautakaan eri nopeuksilla ja kädet irti stongasta.
Ilmeisesti syy olikin tien pinnan, eikä pyörän. Onkos muilla samantapaisia huomioita?
-
joo kyllä luulisin että varsinkin kun rengas rupee olemaan kuluneempi on herkempi vähempi uudelle asfaltille ja alkaa ikäänkuin vetelemään
-
Syysajelu Bornholman GuzzirallissaTanskassa päätti kauden hyvin kesäisissä keleissä puolentoista viikon reissulla. Mukava ralli syys-lokakuun vaihteessa!
Kevätajelu Skotlannin maisemissa oli kauden parasta antia ja siellä Skottien järjestämä nelipäiväinen "Vappuguzziralli" oli kyllä aivan mahtava ja varsinkin musiikki ohjelmiltaan vertaansa vailla! Siellä soi Pink Floyd ja säkkipillit!
Näiden välissä ACGR, Ruotsin Clubin juhlaralli Vadstenassa, Saariston Rengastie ja tietenkin Kristallirannan Guzziralli, oikein mukava kesä!
Eipä sitä eläkeläinen oikein muuta ehdikään, kun pitää kiireessä vielä muut ns. juoksevat asiat hoitaa.
Ensi kesänä uudet kujeet! Nähdään MP2024 näyttelyssä 2.-4.2.2024!
Jouko
-
Kesän aikana mun moottoripyöriä liikkui Suomen maassa eniten länsisuomessa ja aika paljon
mp-kerhon kanssa ilta-ajoilla Pohjanmaalla.. Kesäkuu oli huono, kun ei ollut huippukunnossa mut. sitten sisämaan-matkoja ja syys- reissulla
taas kävimme Vaasa-Imatra- Pielävesi pienemmillä teillä.
Savitaipale -Taipalsaaritie oli todella hyvä mp-tie. Ja muitakin, itäsuomessa.
Ei ainut ralli-matka mutta sentään mp-rataracingiä katsottiin.
Ja nyt on uusi korkeampi plexilasi tulossa - ens kesäksi :)
-
Aika kuluu lentäen kuin kotkan siivin ja neljän kuukauden päästä on jo Joukon mainitsemat MP24 -messut.
Linkissä on kuvamuistoja ajassa taaksepäin kymmenen vuoden takaa MP14 -messuilta, jolloin Gruppon ständi oli RM Heinon hyyryläisenä.
Muisteluja ja tunnelmia MP2014 messuilta, Moto Guzzin maahantuonti oli siirtynyt pitkien neuvotteluiden ja lopulta Motoitalian edellisen vuoden lopettamispäätöksen takia R.M. Heino Oy:lle ja ilmassa oli paljon uuden ajan odotusta, mutta montaa vuotta ei maahantuonti jatkunut vaan siirtyi Otto Brandtille (ja sittemmin matka jatkui Moto Guzzi Nordicille pois Suomesta). Merkkikerho Gruppolla oli oma ständi Heinon siivellä. Kuvissa vilahtaa monia tuttuja kasvoja ja kavereita vuosien varrelta harrastuksen parissa.
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.6498555833527414&type=3
-
Niin ne ajat...
Viimeisen uuden pyörän ostin Heinolta. Voi olla myös viimeinen pyöräni ikinä. Alkuongelmien jälkeen (Ohjausvika ja moottorinohjaus toimi puutteellisesti. Molemmat asiat kunnostin itse. Heinolla ei ollut asiaan erityistä intoa.) täysin viaton peli nykyisin ja noin kymppitonni suvessa on tullut mttariin. Tänä vuonna vain kuusi. En usko että tämä oli enne.
-
Ajamaan lähtemisen kynnys tuntuu kasvavan vuosi vuodelta ja kilometrejä ei tunnu kauheasti tulevan. Ekan kerran oli toinen kilpipyörä seisonnassa koko kesän, sivuvaunupyörällä ajot. Koirakin katsoo syyllistävänä jos lähden ajamaan, vaimo ei.
Viikonloppu meni kivasti 29. Eliittikonferenssissa Nivelaxissa. Lauantaina mennessä hieman satoi ja kova tuuli, sunnuntaina jos mahdollista vielä kovempi tuuli mut kuivaa. Kylmä oli. Paikalla ei ollut muita Guzzeja eikä italialaisia.
Ensviikonlopulla on vielä muutamien salolaiskavereiden kanssa oma laavukokoontuminen ja siihen tämä ajokausi ehkä sitten päättyykin.
-
Varsinainen pyöräharrastus ei sinällään lopu iänkään myötä. Kerholla voi räplätä omia pyöriä, kahvitella, tavata muita, yöpyä, vetää nuppi täyteen ja yöpyä, tai sitten vain katselemaan mitä kylällä tapahtuu. Enpä olisi arvannut että Kerhon perustaminen kahdeksannen vuosikymmenen lopulla johtaisi tähän. Nyttemmin olen ihan joutomies mutta on hienoa että on paikka missä olla, satunnaisesti, öitsemässä ettei arvella salavuoteudesta.
-
Minulla ja Guzzilla oli pieniä vaivoja tällä kaudella, ja olemme nyt pientä johdotuksen viimeistelyä vaille kunnossa.
Guzzi pelasi viime syksynkin hyvin, mutta minulla itselläni meni Ecu tukkoon, mikä aiheutti kiireellisen pikahuollon. Siitä kun vähän toivuin, keväällä löydettiin paksusta huohotinletkustani ylimääräinen möykky ja ohuemmasta toinen. Kun ne oli leikelty, piti koko järjestelmä ja miehen runko vielä ajaa läpi kuukausien myrkkykuurilla. Kylläpä sen tietää, kun on koko elämän ollut koneessa epäpuhtaita polttoaineita ja kierrokset yleensä punaisella.
Heinäkuussa olin sen verran tolpillani, että ajelin vähän. Kun ajoin Guzzin etupyörän eteläsavolaisella tiellä kunnon ryppyyn (se oli terävä rysäys) lakkasi kulku, koska bensahana ei enää toiminut eikä pumppukaan kaiken aikaa paineistanut. Välillä kyllä, kun pyörää heilutteli. Heinolalainen korjaamo oli aika kiireinen eikä kahdessa viikossa oikein keksinyt muuta kuin että ehkä bensahana, joten haetutin pyörän kerhon tallille Helsinkiin. Yleismittarilla tutkien huomattiin, että virtaa ei tule bensahanalle Guzzin virranjakajan pohjan kautta tulevasta johdosta, mutta hana toimii normaalisti, kun siihen antaa jostain virran. Siinä vasemmalla kyljellä sattui olemaan yksi liitin vapaana, johon tuli virta, joten johdotimme bensahanan siihen. Toimii. Sitten vedimme johdon suoraan bensapumpun sulakkeelta akkuun. Nyt toimi pumppukin.
Näillä rosvokytkennöillä kävin Rovaniemellä. Kauniisti pelasi Guzzi, mutta siirsin silti talliin odottamaan sähköjen peruskorjausta. On se sen ansainnut. Ja muutakin. Puretaan kokonaan ja rakennetaan uudelleen. 136 000 km on mittarissa.
Ajelin loppukesällä toisella pyörällä, joka tuli erään autokaupan yhteydessä, mutta se ei ole Guzzi.
-
Tätä se teettää kun on laiska ja tyhmä samaan aikaan... Vielä eilen olin päivällä koittanut kuinka maa pysyy jalan alla, ajattelin että hyvin enkä hakenut pientä puulevyä kymmenen metrin päästä. Tällä kertaa tyhmästä päästä ei kärsinyt kuin vasen etuvilkku sekä kuljettajan jalkatappi...
Tarkoitus oli vielä tulevalla viikolla ajella moottori lämpimäksi ja vaihtaa öljyt ja suodatin, ennen talvisäilytyspaikkaan ajamista. Tekeehän tuon vieläkin mutta ehjänä olisi mukavampi odotella kevättä ;D
Tänä kesänä on tullut ajettu ensimmäisen kerran koskaan ihan huruajona päivässä yli 200km lenkkejä. Ennen on aina ollut jokin päämäärä, käydä sukuloimassa, museossa X tms, mutta nyt maittoi ihan vain rento ajelu hieman naapurikylääkin pidemmälle. Talviset pyörällä ajelut jatketaan tästä sitten itäraudan voimin.
-
Mun Guzzi-kauai ei ollut montaa sataakaan kilometriä. Muiden katupyörillä tuli ajettua sitten enemmänkin; Triumph, BMW x2, Honda jne. Kurapuolella oma ajokki vaihtui (tai tuli hankittua toinenkin) kesken kauden. Sillä ajo jatkuu ympäri vuoden. Se laji onkin ollut aikalailla se päälaji. Sama harraste on kantanut aerobisena harjoitteena tämän vuoden. Ensi viikonloppuna oli tarkoitus pitää muutaman kaveri kanssa ajopäivä Farmilla, mutta kutistui vähän pienemmälle porukalle. Hienoa kurakeliä luvassa.
-
Tammikuussa 2020 kirjoitin suunnitelmastamme ajella Romaniaan kyseisen kesän aikana. Koronahan sotkikin sitten suunnitelmat perusteellisesti ja sama peli jatkui myös vuonna -21 ja suunnitelma siirtyi kesään 2022. Kuinkas sitten kävikään, toukokuussa 2022 kaaduin hiekkatiellä ja vasemman käsivarren ulompi luu poikki ja pyörä lunastukseen ( V85TT ), sen kesän ajelut olivat ajeltu. Vihdoin tänä kesänä tuo matka sitten toteutui kahden kuskin voimin uudella pyörällä, edelleen V85TT. Ajoimme Baltian, Puolan, Slovakian ja Unkarin kautta Romaniaan Elokuun puolivälin tienoilla todella lämpimissä tunnelmissa + 33 parhaimmillaan, tai pahimmillaan. Transfagarasan ja Transalpina olivat hienoja kokemuksia matkan huipennuksina karhuineen, joita tiellä oli neljässä eri kohtaa Transfagarasania ajellessamme, kahdella vieläpä pennut mukana. Todennäköisesti tottuneet turisteihin joita olikin oikein jonoksi asti sunnuntaipäivänä. Paluumatkan ajoimme sitten Tatran kautta ja se olikin yllättävän hieno mutkateineen, jotka olivatkin pääsääntöisesti erinomaisessa kunnossa. Kesän ajeluista suurin osa tulikin luonnollisesti tuolla matkalla, noin 6000 km ja vajaat 2000 km sitten lähialueen pyörittelyä. Pyörä onkin jo ollut pari kuukautta talvisäilössä ja uudet suunnitelmat tulevalle kesälle muhimassa.
-
Vähiin jäi ajot tänä vuonna mutta eipä sitä oikein missään tullut käytyäkään. Toipa vuosi kumminkin yhden mopon lisää. Pemari mutta väliäkö sillä kunhan tuntuu hyvälle.
Wingiin tuli mittariin jotain 11tkm, (siniseen)harrikkaan 2.5, guzziin tasan tonni, pemariin 5tkm. Pemarin ostin heinä/elokuun vaihteessa. Oikein mukavasti käteen sopiva vehje. 160kg kevyempi kun wingi. Sen kyllä jo huomaa ajossa. Mutta ei toki yhtä mukava matkalla.
Ei tainnut olla kesän mittaan muuta remonttia kuin Quotan startin vaihto. Uusimpaan hankintaan piti öljyt, renkaat, sun muuta uusia mutta muuten ei tarvinnut edes huoltoja tehdä vähillä ajoilla. Wingiin tilasin keväällä uudet renkaat kun näytti että loppuvat justiinsa mutta kuluminen näköjään loppui. Samat gummit on alla nyt kun keväällä. Eikä kiirettä näköjään vaihtaa.
-
Meni kuukausi mökkihommiin. Siellä on aina pientä korjausrakennusta. Ensi kesänä vaja-liiteri-huussi-remppa. Saa tulla jeesaan: aittamajoitus, ilmainen sauna, vaikka joka päivä ravintojuomia ja järvi rannassa. Itä-Savossa.
Kilometrejä hiukan yli tonni California Adamant-triken sarvissa. Mutta 1400:lla vain kuusi isoa numeroa. Muut pyörät lepäsivät joko Verstaalla nostimella tai Kerholla seinäruusuina. Pitänee ryhdistäytyä amerikanhondan suhteen. Siinä on sähköt sekaisin. Ei helpota että edellinen käyttäjä on laittanut ohitus- ja loikkajohtoja ja paljon erkkaria. Sulake palaa ja hermot. Pitänee kehitellä lähentymistapaa niin että ei mene aivot punaiselle.
Kohta viisitoista vuotta vanha Dacia Logan Van on toimittanut ajoneuvon virkaa ja ensimmäisen kerran myös Norjanmatkan suorituksen. Arvatkaapa mitä: Puolitoista viikkoa reissussa ja melkein koko ajan aurinkoista ja tyyntä. Kääntöpaikkana oli Vuorea.
Muuten menee, työeläkeläisellä, päivät aika kivasti. 1400 Californiaan iso huolto eli liki kaikki käydään läpi. Kerholla nostimella. Tänään tuli tieto että tilaamani varaosat ovat paikallisesta K-marketista noudettavissa. Tilasin Pietarsaaresta. Alkaa kokoonpano. Blogissani on muutama kuva ja sana aiheesta.
http://www.motomatti.fi/2023/10/california-1400-talvihuoltoa.html