Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: Urpo ja Turpo - Helmikuu 02, 2023, 19:32:56 ip
-
Urpo ja Turpo ovat menossa huomenna pitkän tauon jälkeen MP-messuille.
Yksi kiinnostuksen kohde on, näyttääkö HD Pan America luonnossa yhtä paljon
MZ ES 125:ltä kuin kuvassa.
-
Juuri tuo malli oli minun eka moottoripyöräilykokemukseni. Honeckeriksi pyörän omistaja sitä nimitti.
-
Satapiikistä ei ole kokemusta mutta kaksipuolikkaasta on. Itäblokin reissulla 1978 tutustuin Balaton-järvellä derkkuun, jolla oli kyseinen pyörä. Annoin kaverin kokeilla omaa Honda CB500:sta ja roikuin epätoivoisesti perässä lähes jarruttomalla MZ:lla. Tuo onkin jäänyt ainoaksi kokemuksekseni itäpyöristä, ei vähiten tuon tapauksen jälkeen. Vielä surkeampaa tosin oli Trabant-kyyti myöhemmällä DDR-reissulla. Moottoritie Dresdenistä Leipzigiin oli loivaa ylämäkeä, johon Trabi hyytyi totaalisesti. Onneksi kuitenkin ehdittiin koneeseen, vaikkei DDR:n Interflug-yhtiön ruosteisilla venäläiskoneilla matkustaminenkaan mitään herkkua ollut. Kaiken kurjuuden kruunasi tylyt lentoemännät, joilta sain ruinattua vain yhden pienen lasillisen olutta.
Tuo HD:n Pan America on yksi mielenkiinnon kohteista. Juttelin Anssi Kivisen (koeajaja) kanssa pyörästä ja on kuulemma loistava ajettava. Kuten linkin takaa olevasta kuvasta näkyy, Anssi näyttää mallia miten isoillakin adventurer-pyörillä kuuluu ajaa. ::)
https://www.motouutiset.fi/fi/moottoripyorat/koeajot/10740/Motouutiset-koeajaa-2021-Harley-Davidson-Pan-America-Special-%E2%80%93-laadukas-haastaja-adventuregenreen-Harley-Davidson.htm
-
Ei ole motivaatiota lähteä mp-messuamaan. Taitaa olla niin että itsellä on jo ne pyörät joita tarvitsen loppuelämäkseni. Toki ei voi varmaksi sanoa. Tourinkia varten on 1400:n, kyläpyörityksiin kuljetuskykyinen California 1000 trike, hauskanpitoon digitalisoitu ja ahdettu T3 1000 kunhan nyt valmistuisi ja pikku kyläpyörityksiin Honda 350CL. Melko harvinainen tällä puolen maailmaa.
Sen sijaan lähden Kustom Kulture tapahtumaan viikkoa myöhemmin. Rakennellut pyörät ja viihdepuoli houkuttaa enemmän.
-
Pan America oli pettymys, löytyi vain harmaana ja mustana.
Sukunäköisyys MZ:iin näkyy parhaiten valkoisesta.
-
Suosikkipyörä oli Benelli Imperiale 400, kiinalaisten vastine Enfieldille.
-
Omassa pyörässäni on kiinanosia, muunmuassa jarrut, mutta en ole kovin innostunut kiinalaisista vaikka kuinka olisi perinteitä kunnioitettu. Pari kuutos-Benelliä omistaneena ja niillä ajelleena Kontiorallit ym ei enää sytytä oikein mikään. Ehkä vähän sähköpyörät kyllä. Mutta koitan pärjäillä näillä mitä vielä on kokoelmissani. Ikä se varmaan on kun tuo sekä henkisiä että fyysisiä rasitteita. Japanialaisista, vaikka niitä omistanut olenkin, en ole kovasti perustanut. Tulee liikaa samanlaisia vastaan.
-
Myös V100 nähtiin. Se oli yllättävän pienikokoinen. Toivottavasti Guzzin neliventtiilikansien
päälle langetettu kirous ei koske enää tätä mallia. Tietääkö kukaan kirouksesta? Yritin
netata, mutten löytänyt. Siihen ilmeisesti liittyi riidat jostain Mandellon naisista.
-
Suosikkipyörä oli Benelli Imperiale 400, kiinalaisten vastine Enfieldille.
Tuo retro-Benelli vaikuttaa kiinnostavalta. En oo sitä tosin vielä livenä nähny. Mutta saattais olla kokonsa puolesta varteenotettava vaihtoehto Vintagen jälkeen, joka alkaa pikku hiljaa tuntua iän karttuessa turhan raskaalta, valitettavasti.
-
Joululahja-S-kortilla lähden lähipäivinä lähimarkettiin ostamaan kahvakuulaa. Pikkupainot jo onkin mutta pitää hihoihin saada pulleutta että jaksaa vekslata tonninelisatasta alkavalla kaudella. Lievää lämpöä jo on...
-
Toivottavasti Guzzin neliventtiilikansien päälle langetettu kirous ei koske enää tätä mallia.
Neliventtiilikansien suhteen voi olla jo melko varma että toimii kunhan katsoo että ostaa mallin jossa on rullanostimet.
Tosin on sellaisiakin johon on vain asennettu rullanostimet mutta ei ole vaihdettu nokka-akseleita. En ymmärrä miksi näin on toimittu koska osat sai takuuseen. Ilmeisesti joiltakin oli tieto mennyt ohi korvien. Näitä on kuitenkin liikkeellä. Nuhapumpuiksi voisi sanoa. Tosin pikkuremontilla ne voinee kunnostaa. Netistä löytyy kuvalliset neuvot aiheesta.
1400:sen moottorissa on myös rullanostajat. Rakenne sama kuin 1200-malleissa. Nyt on 60000 km takana ja on pitänyt venttiilit säätää kohta uutena ja sen jälkeen 20000 huollossa mutta sittemmin ei ole tarvinnut venttiilikoppia aukoa. Stetoskoopilla olen kuunnellut että välystä on. Moottorissa on ollut jo pitkään RVS-käsittely kuten vaihteistossakin ja nyt, viime huollon jäljiltä, myös perävaihteessa. Perän öljynvaihtoväli kun on julman pitkä ja hieman työläs koska pitää takapyörä irrottaa että saa kaikki proput näkösälle. Eka perän öljynvaihto viime syksynä.
Että omalle kohdalle on sattunut joko hyvä yksilö tai "taika-aineet" ovat toimineet luvatusti. Helpompi on uskoa että on toimivat osat löydetty.
Jos jotain kuluvaa on niin keskitulpat ovat vaihtokunnossa 20000 km matkan jäljiltä. Sivutulppa, säädettynä, jatkaa vielä toisen rupeaman.
Ainoa mikä metelöi on suorahammastuksinen vaihteisto. Toimii kevyesti mutta jollottaa ja vinkuu. Kone pyrkii käymään liian kylmänä joten olen tukkinut jäähdytinkennon ilmavirran saannin.
Alkuperäinen kulutus oli yli kuusi litraa sadalle mutta säätöjen ja välityssuhteen muuttamisen jälkeen on alle kuuden ja kuumana päivänä jopa alle viiden. Ehkä moottorinohjauksen lämpötaulukoihin pitäisi tehdä muutoksia. Lämpiminä päivinä ajan etanolilla jos sitä on saatavilla silloin ja siellä missä sattuu tankkaustarve osumaan. Ei kone karstoitu. Kylmällä säällä etanolia kuluu hurjasti.
-
Taitaa olla kaikkien aikojen yleisöennätys Mp-messuilla. Nähtävää riitti koko päiväksi, vaikka itse keskityin pelkästään keskikokoisiin adv- ja rakenneltuihin pyöriin. Ainoan poikkeuksen teki Guzzin V100, jonka kävin koeistumassa. Yllättävän pienikokoiselta vaikutti mutta on varmasti kettärä ajettava alppiteillä. Suomen teillä tuolla ajelu on varmasti melkoista itsensä kiusaamista mikäli katsoo että nopeusrajoituksia kuuluu noudattaa. Rakenneltujen osastolla oli monia hienoja pyöriä, ainoastaa Guzzit loistivat poissaolollaan kuten aina. Jostain syystä Guzzit eivät mestarirakentelijoita Suomessa kiinnosta.
Ducatin DesertX kuuluu painonsa perusteella keskiluokkaan vaikka tehoa onkin 110 hp. Hinta on kuitenkin suolainen pyörälle, joka väkisinkin kärsii sorateillä ja off-road-ajossa. Hondan uusi 750 Transalp miellytti itseäni toiseksi eniten. Takuuvarma koeajopyörä ensi kesälle Ducatin ohella. Aprian 660 Tuareg on paranneltu versio Yamahan Tenere 700:sta ja oli myös varsin miellyttävän tuntuinen. Tuonkin ajattelin koejaa jos mahdollista. 790 Kotarin ja Huskan raakkasin pois moottorin kyljessä olevan pahkan eli bensatankin vuoksi. Guzzissa taas häiritsee väärä pyöräkoko, koska kunnon adv-pyörässä pitää olla 21/18 combo kuten myös ehdottomana vaatimuksena oleva ABS-jarrujen poiskytkentä takapyörästä, joka löytyy noista kaikista em. pyöristä.
Kiinan pyöristä Benelli ja CFMoto hämmästyttivät laajalla mallivalikoimallaan. Benellin TRK 502:ssa istuma-asento ei sovellu keskikokoiselle suomalaiselle lainkaan, vaan lienee suunniteltu enemmän persjalkaisille Välimeren maiden asukeille. Pyörästä on tosin tulossa isompi versio TRK 702. Voi olla että tämä puute on siinä korjattu. Kärkkäinen Lahdessa myy CFMotoja ja järjestää keväällä koeajopäivän. Pyörässähän on kotarista lainattu tekniikka, joten voi olla hyväkin ajettava.
Kävin kesällä uteliaisuuttani koeajamassa Royal Enfieldin 400-kuutioisen Himalayan. Tein sillä ihan kunnon lenkin ja pääsin testaamaan kunnolla. Mutkateillä pyörällä on ihan mukava ajella hiljakseen.
Pääsisäänkäynnin vieressä näkyi olevan parkissa yksi nastarenkailla varustettu HD Pan American. Ilmeisen hyvä pyörä kun sillä pärjää myös talviajossa.
-
Syntyikö kauppoja Messuilla tai jäikö polte uuden pyörän hankintaan?
-
On se selvä asia että keskikokoinen adventurer tulee hankintaan mutta ei aivan vielä. Ensin pitää koeajaa kaikki kiinnostavat pyörät. Tein myös Tenereen massiivisen huollon, joten ensi kesä pitää vielä ajella Tenerellä. Guzzikin saattaa olla jo liikenteessä syksyllä mutta aivan varmasti jo seuraavana kesänä, joten uuden pyörän hankintaan ei ole tulipalokiire. Ajattelin karsia ensimmäisessä vaiheessa Guzzin moottorin ja vaihteiston maalaamisen, koska vanha maali on vielä hyvä ja urakka on pohjatöineen pirunmoinen.
Eilen oli kyllä kieltämättä pyöräkaupat lähellä. Transalp on hinnaltaan ja muutenkin kokonsa puolesta kuin tehty meikäläiselle. Ei löytynyt mitään valittamista. Vanhana Honda-miehenä merkkikin olisi kohdallaan.
-
Hyvä kun sitä poltetta vielä on. Itsellä tainnut mennä jo ohi ja polte on enemmän siinä että pääsee taipaleelle. Vaikka muutama vuosikymmen on tullut ajeltua on vielä monta paikkakuntaa joissa pitänee poiketa. Ihan kotimaassakin. Käytännössä niin että ajelen jollekin kylälle, etsimään majoituksen seuraavaksi yöksi (Teltta usein varalla.) ja katsomaan millainen on kantaväestön jakauma vaikkapa paikallisessa pubissa.
-
Oli kerrassaan hienoa tavata gruppolaisia - ja tietysti muitakin tuttuja. Sujuvasti ohitimme jaappanialaiset ja muut kyykkeröpyörät, enkä tyypittänyt V100 penkkiäkään. Seuralainen kylläkin kokeili. Oli kuulemma hyvä...
Mutta muuten... Tässä kun ikää tulee molemmille - Californialle ja mulle - on mielessä jo muhinut ajatus vaihtaa pienempään, kevyempään ja "adventure"-malliin. Ei siksi, että MG olisi jotenkin huono, sillä ajelu maistuu edelleen kuin hunajaa söisi. Pienehköjen sorateiden varsilla on kuitenkin paljon mukavia asioita, joihin ei välttämättä Calilla tule mentyä. Ja siksi pysähdyin CFMoton kohdalle.
Oli kovin käteen sopiva CF 650MT. Nykyaikainen, näppärän tuntuinen pyörä. Hinta ei kuulostanut kamalalta. Takapenkkikään ei ollut kuulemma pöllömpi. Päätin käydä koeajolla, kunhan kevät tästä saadaan toimeksi. Vehkeestä on myös CF 800MT, joka pitänee kans käydä katsomassa.
No joo... Kettinkihän siinä on... Vaan jos => niin kestän kyllä virnuilun! :P ;D
-
Menneenä kesänä ajoin kahta California 1100:sta. Eroa oli, muunmuassa painon suhteen, kun mallit olivat Stone ja EV.
Jälkimmäisessähän on kaikki tarpeellinen jota edellisessä on minimaalisesti.
Siitä tulee ajatus että jospa sitä EV:tä riisuisi. Kaikki tourinkilkkeet pois ja sun muut kromiheebelit minimiin niin yläpaino vähenee merkittävästi. Ehkä pikkuinen takalaukku pitää jättää mihin mahtuu kypärä jemmaan asiointien ajaksi.
Joo, on minullakin eläkepyörä. Honda CL 350 -72. Tosin sähköt pitäisi tehdä uusiksi.
Se on köykäinen laite mutta aivan liian vaatimaton yli 30 km:n matkoihin. Olen testannut, paikat puutuu ja viima kiskoo.
Silloinen hoito ja nykyinen Rouva sillä ajeli ensipyöräkseen ja teki pitkiäkin reissuja, sitten se vaihtoi omistajaa, feminiini hänkin, joka teki sillä Euroopan ympäriajelun. Josta voi päätellä että sillä matkaakin voi tehdä. Sittemmin pyörä palasi takaisin. Mutta nyt mittarissa melkein 50.000 km ja antaa jo savumerkkejä.
Vuoden -82 T3 California 1000 Blower eli mekaanisesti ahdettu ja digitalisoitu ja hieman muutenkin turvotettu pyörä asettunee ns. kiiltävän terassinseisojan rooliin eli kahvilapyöräksi terassin kupeeseen. Jos siitä nyt valmis tulee tulevalle kaudelle. Tänään pyrin poikkeamaan Verstaalla siinä mielessä.
Jää siis vielä nähtäväksi mikä se on minun viimeinen ajopeli.
-
Eihän tuolla väentungoksessa mikään oikein säväyttänyt. Taudin sieltä vain sain, yskittää, vilunväreitä ja kuumetta.
-
Ota kunnon kulaus risiiniöljyä tuohon flunssaan. Et taatusti yski, niistä pontevasti ja vilunväristyksiäkään ei tohdi tehdä.
Toinen vaihtoehto on ottaa paljon kuumaa rommia. Ei auta tai parane, mutta rattoisampi sairastaa...
-
Adventure - malleja. Ne ovat yleensä aika korkeita - istuinkorkeus > 84 cm = vaikeampia käsitellä liikenteessä
ja parkiointipaikoilla. ( Tai ehkä vaati pitempi kuljettaja tai huippuvalmennettu kaveri.
MG oli varm. alle 84
-
Adventuret kyllä auttavat lihaksien suhteen kunhan laittaa alle rupulikumit ja ajelee huonoja teitä ja polkuja mahdollisimman kovaa. Aikanaan hyvin pärjäsin Quota Millellä enduropoluilla. Palkinnonkin kerran sain: pisimmän rapasuihkun pokaalin.
-
Meidän Jussilla oli jokunen vuosi sitten pari kesää rupulikuminen Triumppi. Kyllästyi siihen kun
suuri osa matkoista oli rengaskauppaan ja takaisin. Lisäksi asfalttiajo oli semmoista korppusahalla
jyrystämistä.
Nyt Jussilla ei ole mitään pyörää ruuhkavuosien takia. Sanoi, että jos joskus niin sähköpyörä.
Siihen neuvoin, että Vergen etumaksuihin kannattaa sijoittaa vain sen verran kun on valmis häviämään.
-
Itse käytin suvikeliaikaan ns. desert-tyyppisiä renkaita ja siirtymät ajoin pääosin sorateitä. Ko. renkaissa oli leveät keskinappulat ja sivuilla pienempiä nappuloita taajassa. Karttoihin on merkitty myös metsäautotiet. Joskus sellainen oikaisee, useimmiten ei. Mutta asialla ei ole merkitystä sillä ajaminen on se pääasia. Ei se milloin pääsee perille. Pienet kylätiet reitiksi ja taajamien kiertäminen kaukaa niin välttää kestopäällysteet. Talvella oli nastoitetut tiheämpinappulaiset kumit. Sen jälkeen renkaat, siis yli kahdessakymmenessä vuodessa, ovat varmasti kehittyneet ja kestävät pidempään.
Nyt kun ajelee joko kolmipyöräisellä tai raskaalla customilla niin rengasasiat ovat, kieltämättä, helpompia valikoiman suhteen. Silti ajelen mielellään myös sorateitä. Kerhokaverit, joilla myös on customkalustoa, lähinnä amerikkalaisia merkkejä, eivät seuraa minua vaikka soratie oikaisisi matkantekoa. Pääsen siitä heitä kiusaamaan. Puhuvat pyörän likaantumisesta tai soratien sopimattomuudesta customille. Joo, likaantua voi mutta kyllä soratietä voi ajaa ihan hyvin vaikka kyykkypyörällä. Customeista puhumattakaan. Sitäpaitsi sorateitä on moninkertaisesti enemmän kuin kestopäällysteisiä teitä.
-
Aikojen alussa kun vaihdoin Piikkiössä Calin Stelvioon. Tuntui kun ois ajanut toisessa kerroksessa ja eka mutka tuntui että nurin mennään.
Stelvio oli aika yläpainoinen, sai olla tarkkana veksatessa.
Nykyinen citi maasturi ei ole kevyemmästä päästä. Mutta istuinkorkeus on maltillinen eikä ole yläpainoinen. Molemmilla pärjää sorateillä, kun ottaa huomioon Stelvion yläpainon. Varsinaiselle enduro polulle en kumpaakaan veisi.
-
Adventure - malleja. Ne ovat yleensä aika korkeita - istuinkorkeus > 84 cm = vaikeampia käsitellä liikenteessä
ja parkiointipaikoilla. ( Tai ehkä vaati pitempi kuljettaja tai huippuvalmennettu kaveri.
MG oli varm. alle 84
Aina voi treenata taitoja myös käännöksissä ettei joudu naurunalaiseksi:
https://www.youtube.com/watch?v=mV1Co_d7mwI
-
Tuolla on parhaillaan hyvät pyöränhallintaharjoittelun olosuhteet. Vähemmän liikennöidyllä tai ei yhtään liikennöidyillä teillä on kova pinta ja kertaalleen ajettuna purkuu ”sokeriksi”. Kevytkin pyörä muuttuu tällöin raskaaksi. Pari kertaa ajetun uran ajaminen onkin sitten oma temppunsa. Renkaiden levyiset urat, jotka ovat kovareunaisia, mutta ladun koostumus kuin pehmeää hiekkaa.
-
Syntyikö kauppoja Messuilla tai jäikö polte uuden pyörän hankintaan?
MP-näyttelystä alkanut hermoilu jatkuu ja perun aikaisemmat puheeni pyöränvaihdon aikataulusta. Saattaa mennä hyvä XT1200Z vaihtoon ihan lähiaikoina. Riippuu ajokeleistä. Pitäisi ajaa pyörä pohjoiseen mutta taitaa talvi vielä jatkua entistä kylmempänä. Valinta ei kohdistunut kylläkään TT85:een vaikka olikin harkinnassa. Viimeinen niitti vaihtopäätöksen tekoon oli kun työnsin pyörän tallista jäiselle pihalle kääntämistä varten. Pyörähän taas kellahti kumoon kuten pari kertaa ennenkin. Erotuksena aikaisemmista nostoista, pyörä pysyi nyt tiukasti katollaan jäisellä pihalla ja jouduin etsimään nostoapua naapurista. Loppupäätelmä on ettei keskikokoiseen pyörään vaihtamista voi enää lykätä koska pyörä on kyettävä itse aina nostamaan vaikka suon silmästä.
-
En käynyt MP-messulla tänä vuonna eikä viime vuonna Helsingissä, mutta -22 Seinäjoella.
Tänne saapui 4cyl kardaanipyörä 3:lla laukulla - että nyt olemme valmiita kesämatkoille.(ainakin minä) :)
Pyörä oli vanha ja sisäänajettu.
Vaihdossa meni 17 v vanhempi mp.
Sekin oli vähän ajettu.
Nyt täytyy löytää kirjoja /tietoja mallista.
Ja korjata pikkuvikoja. Renkaat hyvässä kunnossa. Moottoriääni kunnossa, mutta koeajo ei onnistunut
talvikelissä että vähän riskejäkin tuli mukaan kaupassa.
-
Uusia" moottoripyöriä tallissa on tietysti kiinnostavaa ja hauskaa ja ajelussa vaihtelevaa.
On ja on ollut erilaisia moottoripyöriä:
2-tahtisia 1 ja 2 syl,isiä moottoreilla,
4-tahtisia V2 eri mallisia, boxer-2, 2 syl. ja 4 syl poikittain ja nyt
4 syl,inen pitkittäin. Sekä ketjuveto. että kardaanimoottoripyöriä 1950-luvulta - 2010 valmistettuja mp,iä
euroopasta, japanista ja amerikasta ja
matkoja on tehty euroopassa jo 50 vuotta.
Sportster on ollut ainoa (puoli)kustomi-malli täällä tähän asti.
NYT oli ensin ajatus hankia 3 syl. adv.malli Tiger, mutta istuinkorkeus ja vähänkin käytetty-tarjonta rajoitti kauppoja
varsinkin kun myin 750-museopyörän samalla vaihtokaupassa.
Minkälaisia ajatuksia kun ajosesonki lähestyy...
-
Nyt on tallissa upouusi ajopeli. Yllättävän helpolta tuntui lopulta luopua puolesta litrasta XT1200Z:n iskutilavuutta. :D 60 kg:n painonkevennys on jo melko radikaalia ja avaa uusia mahdollisuuksia pyörän käyttöön. Ihan ensi töikseni poistin pyörästä takatapit kiinnikkeineen ja purin perästä kilokaupalla lokasuojahärpäkkeitä. Jos jotain negatiivista pitää hakemalla hakea, niin XT1200Z:n kardaanivedosta luopuminen vähän vituttaa. :-\
-
Harmi tuo sinun siirtyminen pois gardaanista ja siten myös Moto Guzzista..Mutta eihän siinä muuta erikoista ole loppujen lopuksi kuin se päivittäinen voitelu tai automaattinen ketjujen voitelu vastaan kardaanin kerran vuodessa perään tapahtuvaan öljyn vaihtoon! Näitä Messuilla joskus tapahtuu..
Jouko