Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Tekniikkapalsta => Aiheen aloitti: Alfabrain - Heinäkuu 19, 2022, 08:09:31 ap
-
Moro!
-
Vaikuttaa siltä että mainitulla kierroslukualueella seos on laihalla. Suuttimien vaihto tai luistin neulan nosto, kokeeksi, yhtä lovea ylemmäs. Se on helppo homma ja onnistuu keneltä vain.
Vuoden -98 jälkeen moottoribensiinin tehollinen tilavuus on alentunut eikä kaasutinmoottori säätämättä kykene toimittamaan tarpeeksi rikasta seosta palotilaan. Olet siis saavuttanut kriittisen rajan moottorin toiminnalle.
Tuo pakoputken avarrus lienee virhe ja vaikuttaa suoraan seoksenmuodostukseen sillä, hyvin ilmeisesti, pakovastus on pienentynyt ja kaasujen virtaus siksi muuttunut. Käytännössä polttoaine-ilmaseosta kulkeutuu liikaa läpi palotilan ja palotilaan jää liian laiha seos kun pitäsi tuottaa voimaa juurikin kiihdytysvaiheessa.
Noin yleensä ottaen ko. avarrustoimenpide oli hyvin yleinen aikoinaan ja moottoripyörähuollot saivat työtä korjatakseen ongelman koska tapahtui mäntien sulamisia ja muita lämpöongelmia. Lisäksi pyörän hyötysuhde heikkenee ja polttoainekulut lisääntyvät. Suosittelen palauttamaan tilanteen alkuperäiseksi. Moottori on sarja yhteensovitettuja osia ja niiden toimintoja ja kaikki ovat toiminnallisesti tietyssä suhteessa toisiinsa. Jos yhtä muuttaa tai ottaa pois niin ongelmia on tiedossa.
Toki moottoria voi virittää mutta silloin toimitaan niin että komponenttivaihdoksia tai -muutoksia tulee koko toimintarakenteen läpi sekä säätöjä on muutettava. Myös polttoainetalous voi muuttua haluttuun suuntaan.
-
Ehkä niitä neuloja kuitenkin kannattaisi nostaa vaikka pykälän verran molemmin puolin. Laihalla seoksella ajelu saattaa suotta alkaa kuluttaa pakoventtiilejä.
Pitkän kokemuksen omaavaa huoltomiestä ei tarvita irrottamaan luistikansia, vetämään luistit ulos ja nostamaan niiden neuloja. Jos oma kokemus ei riitä niin kilauta kaverille.
-
Ja neulan nostamisesta. Eli nostan sitä rinkulaa neulan ympärillä yhden pykälän ylöspäin vai alaspäin?
Neulasta katsoen lukitusrengasta siirretään pykälä alaspäin niin neula on silloin ylempänä luistiin nähden.
Huomioitakoon että tämä on hyvin karkea säätötapa mutta joskus paikallaan kun on saatava kone käymään edes jotenkin. Siis on kysymys testauksesta, ei pysyvästä säädöstä mutta säädön tuloksista saa lisätietoa mitä pitäisi tehdä.
On vielä muutama tapa säätää hienommin ja tarkemmin karkeusjärjestyksessä hienosäätöön päin:
- polttoaineen pinnan korkeus (Ei pidä ryhtyä jos ei tiedä miten se tehdään.)
- suutinkoon muutos
- neulaputken muutos (Se rei'itetty putki joka on suuttimen yläpuolella.)
- neulan vaihto eli neulan eri muoto
Jos vielä käytännön huomio:
Kun polttoaineen saantia muutetaan niin se vaatii myös sytytyksen ajoittamisen polttoaineseoksen mukaan. Rikkaampi seos vaatii enemmän paloaikaa. Kyse on kuitenkin, korkeintaan, muutamasta kampiakselin asteesta suuntaan tai toiseen. Lisäksi on huomioitava että ennakonsäätö toimii oikein.
(Törmäsin taannoin kaasutin-Nevadaan jonka ennakon alipainesäätöletku oli rikki. Toisin sanoen silloin mennään koko kierroslukualue tyhjäkäyntisäädöllä. Oli kone melko karstainen. Tuli kuntoon parin euron osavaihdolla ja konetta huudattamalla oikein kuumaksi. Vettäkin olisi voinut käyttää karstanpolttoon mutta sitä konstia pyörän omistaja kavahti.)
-
Voi olla ihan hyväkin että nykii noin pienillä kierroksilla ajaessa niin ei tule niitä käytettyä. Ja vaihdelaatikkokin voi kestää. Kyllä calin kone sen 3000rpm vaatii että veto alkaa olla tasaista.
-
Sytytystulppien väristä pystyy tekemään jotain johtopäätöksiä. Laihalla käyvässä koneessa tulpat menee melkein harmaiksi ja rikkaalla jäävät mustanpuhuviksi. Ittellä ne on maitokahvin väriset ja moottori vetää tasaisesti läpi kierroslukualueen. Putkessa paukkuminen ei ole oikein muuten mahdollista kuin että palamatonta seosta tulee pakoputkeen satunnaisesti mutta mistä se johtuu, on vaikea ennustaa. Desmo Ducatissa yhdellä reissulla alkoi frouvan kone ampua putkessa moottorijarrutuksessa oikein kunnon mojauksia ja muuta vikaa ei etsittykään kun huomasin toisen pakoputken muhvin sylinterin pakoaukkoon olevan löysällä. Kiristyksen jälkeen oire hävisi enkä vieläkään ymmärrä miten sellainen oire voi ilmestyä pakopuolen ilmavuodosta. Guzzia en ole saanut ampumaan putkeen koskaan.
Jos pyörässä on kärjetön sytytys niin se saattaa oireilla omituisestikin. Jos siinä on kärjellinen jakaja, niin tarkista ettei kärkiväli kipinöi. Ittellä on kerran mykistynyt kondensaattori ja pyörä nyki laajalla kierroslukualueella, mutta kävi kuitenkin ja onnuin sillä ajamalla lähimmälle huoltoasemalle, josta löytyi hyvällä säkällä ehyt konkka.
-
Ne seosruuvit vaikuttavat pääasiassa tyhjäkäyntiseoksen rikkauteen. Jos seosta pitää rikastaa tehoalueella niin neulojen nosto vaikuttaa selvästi enemmän kuin tyhjäkäyntiseoksen rikastaminen. Tyhjäkäyntikierrokset säädetään yleensä niillä ruuveilla, jotka raottavat luisteja. Kannattaa muuten tarkistaa sekin, että rikastinluistit pääsevät liukumaan vapaasti alas saakka ja että niissä on ehyet tiivisteet.
-
Lievästi off topic.
Ryyppyluisteissa on tyypillinen vaiva että sen käyttövaijerin kuori jää ryyppyä palautettaessa säätöholkin kulmalle. Eli ryyppy jää sillä puolen ryypyttämään. Kertoo, mahdollisesti, toisesta vaivasta että ryyppyluistin ei luista sylinterissään kunnolla eli ryyppy jää päälle. Helppo tarkistaa ja helppo puhdistaa. Varsinkin jos on paineilmaa. Mutta sillä varovasti. Ryyppyvaijerin alapäässä pitäisi olla kumiholkki suojaamassa. Vanhemmiten niillä on tapana murentua tai unohtua kun vaijeria vaihdetaan. Estää myös em. kuoren jäämisen säätöholkin reunalle.
Pyörässäsi näkyy olevan kaasuvaijereille kulmakappale. On syytä, aika-ajoin, vilkaista vaijerin kunto niillä kohdin sillä vaijeri suurella todennäköisyydellä alkaa pärsiä kyseisessä kohtaa vanhuuttaan. Vaijeri joutuu taipumaan pitkähköltä matkalta ja erityisesti vaihtelevassa ajossa kuten kaupungissa. Suosittelen pitämään sekä kaasu- että kytkinvaijeria matkassa ja sen verran työkaluja että ne saa tarvitessa vaihdettua. Muutoin menee kuljetushommiksi ja hieno matkanteko jää kesken.
Kaasuvaijerien säätö kenttäolosuhteissa: Vaijerit (Tai pelkkä vaurioitunut vaijeri.) vaihdetaan ja kaasukahvaa kännetään moottori sammuksissa ja annetaan kaasuluistien palautua omilla voimillaan. Jos kuulu kaksi perättäistä kilahdusta kaasua vapauettaessa niin säätö on pielessä, säädetään niin että kilahtaa vain kerran eli molemmilta puolilta kuulu sama ääni yhtä aikaa.
Ryypyillä ei ole niin tarkkaa. Tärkeätä on että luistit sulkeutuvat mutta niistä ei kuulu ääntä. Jos ryyppy ei toimi ja jos kaasuttimissa on kiihdytyspumput niin kiihdytyspumppua voi käyttää ryyppynä kiertämällä kerran, pari kaasukahva pohjaan. Lämmin moottori, kun se on kunnossa ja säädöissään, lähtee käyntiin ilman ryyppyä ja kaasukahvaan kajoamatta.
-
Puhtaat ja hyvän näköiset ovat. Lämpöarvon ei pitäisi vaikuttaa käyntiin mitään.
-
Minulla Cali 3 lopetti aivastelun noilla kierroksilla kun laitoin 5 numeroa isommat tyhjäkäynti suuttimet.
Tyhjäkäyntipiirihän toimii vielä noilla kierroksilla
-
Hyvä havainto. Nykypolttoaineen energiasisältö, vaikka palaakin paremmin, on alhaisempi ja se on laskenut lehmänhännän suuntaan jo vuosikymmeniä.
-
Katselehan tuolta: https://www.moposport.fi/search/?q=DellOrto
Tai: https://www.moposport.fi/search/?q=DellOrto
Nämä ovat kotimaisia toimijoita.
Ulkomailta jos haluaa muutakin kuin suuttimia:
https://www.stein-dinse.biz/advanced_search_result.php?keywords=DellOrto&x=13&y=14
Ei siis pitäisi jäädä osista kiinni kaasuttimen säätö.
Kannattaa miettiä myös suutinnuksen yhteydessä mitä muita suuttimia tai osia uskot tai luulet tarvitsevasi. Ainakin tiivisteet ovat kulutustavaraa. Suuttimia voi ja muitakin komponentteja, toisinaan, joutua vaihtamaan alkuperäissuuttimien koon kahta puolen että säätö onnistuu.
Säädettäessä pitää muistaa että perusasia on kunnossa eli imutasapaino tasan sama moelemmin puolin. Sitä mitataan asianmukaisilla mittareilla ja sellaisen voi rakentaa itsekin läpinäkyvästä letkusta tai putkesta. Muistaakseni TTT:llä on sen tyyppinen omavalmiste joka ei maksa juuri mitään ja on varmasti tarkka eikä tarvitse kalibrointia koska se kalibroi itse itsensä. Vain muutama metri läpinäkyvää letkua tarvitaan.
-
Joo, mulla on sellainen ”jatkuvasti kalibroiva”. Saa viisarimittarin jälkeen vielä hienosäätää. Nestepatsasta on n.500mm pohjasta. Tyhjää putkea välissä metrin verran ehkä. Kuristuksena letkuissa milliset mig-suuttimet.
-
Mulla kanssa oli tunturittn ohjeilla tehty vacumometri, hyvin toimi silloin kun vaan laittoi kahdet mig suuttimet peräkkäin. Muutossa tuo jouti roskiin mutta eilen väkersin uuden, aikaa meni n. Tunti. Laittaisin kuvan jos vaan foorumille pystyisi puhelimella laittamaan..
-
Niin se on tuossa mittarityypissä tärkeää letkun/putken läpimitta ettei nestepatsas tule liian raskaaksi jolloin lukematarkkuus kärsii. Paksu letku tarvitsee vähemmän vaimennusta ja ohut paljon ja pelimatkaakin pitää olla ettei nestepatsas livahda suuttimien kautta koneeseen. Tosin pieni määrä glykolipitoista vettä ei juuri haittaa vaikka koneesta läpi kulkisikin. Voi muitakin nesteitä käyttää mutta palavaa laatua en laittaisi.
-
Elohopeamittarit on yleensä niin pientä letkua/putkea, että pinavan nesteen liike on aika rajus sekin. Lähelle nollaa säädetty balanssi näkyy vielä n.10mm sisähalkaisijan kumiletkussa 15-25mm liikkeenä. Omassa käytän kaksitahtiöljyä. Siinä on hyvä visko ja väri.
-
Saisko kuvan letkumittarista ja ohjeet kuinka sitä käytet-
ään saattaa olla tarvetta säätöihin seuraavan huollon jälkeen
-
Itselläni ollut kyseisen kaasarin kanssa vuoto-ongelmia koko kesälomareissun (4200km) ajan. Ennen kotimatkaa Rovaniemi-Skåne vaihdoin molemmat kohot joille en tehnyt asennuksen jälkeen mitään hienosäätöjä ja molemmat neulaventtiilit. Vuoto loppui, paukuttelu loppui, käynti suorastaan loistava niin tyhjäkäynnillä, kuin 120km/3500rpm, toissapäivänä ajoin 850km ja eilen tonnin, kulutus koko matkalla ison pleksin kanssa tasan 5.0l, perille päästyäni tarkistin tulpat, kuin uudet. On vaan niin hieno ajaa guzzilla ja tonni päivässä ei tee edes tiukkaa :)