Gruppo MOTO GUZZI Finlandia Foorum
Yleinen keskustelu => Asiaa ja asian vierestä => Aiheen aloitti: motomatti - Huhtikuu 17, 2022, 21:24:45 ip
-
Näin vanhemmiten nuo kaukaiset etelän maat ovat saaneet kärsiä siitä etten ole niissä käynyt aikoihin. Saavat kärsiä edelleen. Ehkä ihan tietämättään.
Mutta Tavoitteita on. Pohjoismaissa on vielä itselle monia käymättömiä paikkoja. Jos on oikein sitkas niin Pohjanmeren rannalle pääsee yhden yön tauolla. Ennen pääsin kunhan vain ajoi. Olen alkanut säälimään maallista tomumajaani. Siksi voi pitää tauon, syödä hyvin ja, kenties, ottaa pari paukkua tai, ja, tutustua paikallisiin kanta-astujiin. Vanhemmiten kun on, omaksi ihmetyksekseni, pärjännyt kohtuudella vallitsevilla kielillä. Paitsi tanska, jota puhevammaksi mainitaan.
Vallitsevassa tilanteessa ei suuri itä houkuta Itä-Savoa ja Pohjois-Karjalaa pidemmälle.
Mitäpäs muut, Sankarit moottoripyöräilyssä, aikovat kuluttaa arvokasta polttoainetta tyydyttääkseen tarpeitaan?
-
Kyllähän sitä jossain kauempanakin voisi käydä, katotaan kuinka huvittaa kun on vapaata. Sen oon oppinu että pitkääkään reissua ei tarvi suunnitella kun viikon-parin varoajalla. Mitä vähemmän suunnittelee sen parempi.
Polttoaineen hinnannousun olen jo kompensoinut eli otin harrikan ajoon. Nelosella alkavat kulutuslukemat on nyt mukavia.
-
Puuufff. Sama kysymys on nakerrellut mieltä monet keväät. Skandinaviassa tieverkosto on harvan puoleinen jo Suomin-neidon polven korkeudelta ylöspäin katsellessa ja nekin vähät polut halkovat pääasiassa metsämaisemaa. Niissä pienissä taajamissa, mitä lähempänä Jäämerta tulee vastaan, ei ole paljonkaan näkemistä, eikä paikallisten tai muiden reissulaisten kanssa tule juurikaan jutusteltua vaikka jää yöksi vähän isompaankin paikkaan. Ihmisten ilmoille on Oulun korkeudelta yritetty mennä milloin mitenkin, Narvikin, Luulajan, Uumajan, Sundsvallin, Turun, Tukholman, Halmstadin, Helsingin, Tallinnan ja vaikka minkä kautta, mutta aina saa ajella päiväkausia metsien halki. Oikeastaan reissujen maukkain suola on kokoontumisajo kun sattuu kohdilleen hyvät geimit ja on jokin syy pysytellä pari päivää samoilla nurkilla. Kotimaan kokoontumisajoissa on se etu, että jos ei ala viihtyä, voi illan ratoksi hurauttaa kotiin murjottamaan. Parina viime kesänä ajot on jääneet niin vähiin, etten moottoripyöräilyä voi vakavasti kutsua enää harrastukseksikaan. Voi olla, että Itämeren itä- ja etelärantaa pitää vielä käydä joskus vielä nuohoamassa. Mitä ollaan siellä liikuttu niin viihtyisiä paikkoja on riittämiin. Nyt kun ollaan eläkkeellä, meillä ollaan melkein aina kotona lähes tyhjässä talossa, joten kun Gruppolainen innostuu pohjoisen reissulla poikkeamaan tai vaikka punkkaamaankin, niin tere tulemast.
-
Eiköhän se perse ole ihan takapihan puutarhatuolissa ja katsellaan pankkisaldoa, että onko varaa yhtään mihinkään.
Vaikka perheen molemmat elättäjät on vakiduunissa ja velkaa ei ole, mutta pakko on nyt pysähtyä katsomaan mihin tää homma, eli hinnat oikein auraa.
Työnantaja ilmoitti, että 01.05.2022 tulee 2% palkankorotus peruspalkkaan ja lisiin, mutta inflaationumeroihin verrattuna ei oikein auta.
Meidän taloudessa eletään, ostetaan kaupasta ruokaa, ajetaan 100km päivässä töihin ja seurataan silmä kovana mihin suuntaan tulovirta tilillä oikein kääntyy.
Sen jälkeen tehdään päätöksiä, että mihin on varaa ja mihin ei.
Meneekö siihen tämä vuosi vai myös ensi vuosi, mutta suu säkkiä myöden.
Koska tuloja ei juurikaan nosteta, niin menopolitiikalla pelataan.
Anteeksi vaan kulttuuri-, musiikki- ja tapahtuma-ala...
-
Kyllä, ajat ovat kovat.
Silti matkailu avartaa. Vaikka maassamme ei varsinaisia metropoleja olekaan niin on kyliä joissa asuu kansalaisia. Joka kylässä on pubi tai useampi. Rohkeasti vain pienimpään anniskelupaikkaan baaritiskin kautta ja se yksi tuoppi kouraan. Siitä sitten vain paikallisten pöytään. Toki luvan kanssa. Aluksi kannattaa olla nöyrä. Jurnuttaminen sen pannuuntuneen kahvin ja sitkaan sämpylän kanssa sivupöydässä ei edistä kuin hieman liikevaihtoa. ABC:t ovat viimeiset listalla mihin menen palveluja saamaan. Vaikka olenkin osakas.
Ihmiset, ei niinkään paikat, tekevät paikkakunnasta sen mikä se on. Jos oikein hyvin käy niin saa sen paikallisen pubin yläkerrasta huoneen myöhäisellä aamiaisella. Sen sitkeän sämpylän voi syödä silloin.
Vaatii hieman seikkailuhenkeä eikä aina tapahdu asiat toivotusti. Voi päästää kytkinkahvasta ja jatkaa matkaa.
Omasta kokemuksesta tiedän että pikkupaikkakunnilla ollaan kiinnostuneita ihan kaikista poikkeavista.
-
Muutokset on elämän suola.
Meille tuli vuosien jälkeen vene talouteen.
Ostin viime vuonna uuden pikkuBusterin 10 heppaisella koneella ja trailerilla.
Jatkossa on tarkoitus kiertää Suomen eri vesistöjä rouvan ja koirien kanssa.
Yöpyminen tapahtuu pääsääntöisesti reissun päällä.
On Pielinen, Päijänne, Näsijärvi, Pyhäjärvi, meri ja niin edellen.
Lisäksi kyydissä kulkee pari kajakkia, mutta silloin ei ole koirat mukana.
Joten mihin ne vähät sirkushuveihin liikenevät rahat laitetaan, niin se on valinta.
Itse en aio laittaa rahoja moottorpyöräilyyn, koska se laji on nähty monelta kantilta ja kaikki mitä tulevina vuosina tulisi, niin se olisi vanhan kertausta.
Katsellaan uutta ja omituista ja sen jälkeen todetaan ja katsellaan, että onko prätkäily se ykköslaji.
-
Niin aina. Tilanteet, mahdollisuudet ja mieltymykset vaihtelevat.
Näsijärvi ja siitä ylemmät vesistöt ovat jossain määrin tuttuja. Tosin Toisvedellä en ole koskaan veneillyt vaikka sinne pääsee muutaman sulun kautta. Rouvan suvun maita on Saimaan vesistössä. Siellä suvea vietämme. Rouva vie kuormakamelilla tarpeet ja minä ajelen Guzzilla ihan omat reitit. Rouva kerkiää ensin perille ja minäkin, useimmiten, saman vuorokauden aikana. Kaikista pienimmät kylät ovat mielenkiintoisimmat. Avoimin mielin vain huostamaan.
Olen syntyisin Kyrönlahden ja Koljonselän taitekohdasta. Jo pikkukillinä teki mieli matkailla vetten päällä. Kaikkea pöljääkin touhuttiin mutta kukaan ei päässyt hengestään. Myöhäisteininä oli jo ns. tehokas liukuva vene. Hirmuinen meteli ja hermostuttavat hallintaominaisuudet. Purjepaatin alkeetkin tuli optimistisesti opeteltua.
Edelleen veri vetää vesille. Nyt ei ole venettä vaan parilla veljellä on. Useimmiten riittää se että pääsee paatilla ongelle tai vain virvelillä koittamaan pikkukalaa rantakiviltä. Toki rantaravintoloitakin tulee hyödynnettyä. Jostain kumman syystä en omista pelastusliiviä enkä ole ole koskaan käyttänytkään vaikka mp.-puuhissa käytän kypärää. En koe vettä millään tavalla haitallisena.
Beeze, jos Näsijärvi kiinnostaa niin olen tavoitettavissa. Pelkästään Tampereen kaupungissa on järvenkäyntiin liittyviä muistomerkkejä useita. Jos historia kiinnostaa. Jos kiinnostaa rantaravintolat, nähtävyydet ja yöpymispaikat niin niistäkin olen jollain lailla selvillä. Tosin, nykyään, kaikki ovat kaikesta selvillä kun viestintämarkkinointi on niin tehokasta.
-
Kauniina ajatuksena osallistua Guzzi-aiheisiin kokoontumisiin (Ruovesi, Posio, Rautavaara) ja ehkäpä heinäkuussa toinenki reisu keskiseen Suomeen (Kemi).
Muutoin lähimatkailua kullosenki inspiraation mukasesti.
Tankillisen ajan kerrallaan ja kattelen kesän kuluessa, mihin tallous antaa mahiksia.
Otan ajokustannusten nousun terapiamaksun nousuna.
-
Ajan samalla tavalla, kuten aiempina kesinä; kun siltä tuntuu. Ajokauden mittaaminen saavutettuina kilometreinä ei ole koskaan kuulunut harrastuksiini. Ajan siksi, että siitä tulee hyvä mieli, en siksi, että haluaisin todistella jotain. Todennäköisesti harrastan myös tallin sisäpuolella kesällä. Sen näkee sitten.
-
EN AIO veneillä! Se on varmasti mukavaa ja kivaa, jos siitä pitää. Sen verran olen ollut kölin päällä työasioissa - isommassa ja pienemmässä paatissa - joten ei oo enää mun juttu.
Pyörällä on tarkoitus ajella runsaasti. Pyrin välttämään sade- yms. ilmoja, kun niistäkin on riittävän runsaasti kokemusta. Ajattelin ostaa Museokortin, saa hyvän tekosyyn käydä ja pysähtyä eri paikoissa.
Saa sitten nähdä paljonko kilsoja tulee...
-
Jukan tavoin ohjelmassa ovat Gruppon kokoontumiset ja pitänee sitä Iittiin Moto GP:tä mennä katselemaan, kun noinkin lähelle kisat tuovat. Edellinen kerta olikin Assenissa vuonna 1984 ;D
Sittenhän meillä on lisäksi nuo joka toinen torstaiset ajelut täällä Varsinaisessa Suomessa. Nyt kun alla on uusi erittäin miellyttäväkulkuinen menopeli, tullee kilometrejä eri tahtiin kuin moneen vuoteen.
Bluesjuhlissakin pitää ehtiä käymään ainakin Järvenpäässä ja Raumalla ja matkailuvaunuakin olisi suotava liikuttaa paikaltaan jonkin verran eli kyllä tavoitteita piisaa.
Enkä minäkään aio veneillä, mutta jonkun kerran voisi käydä SUP-laudalla kellumassa 8)
-
Museokortti on Rouvalla.
Itsellä ei mutta se ei kauheasti vaikuta sillä vedän esiin eläkeläiskortin niin pääsymaksu on vähäisempi.
Vaikka Tampereella ja seuraavaksi enemmän Helsingissä sekä Turussa käynyt museoissa ja näyttelyissä, sillä jälkimmäiset ovat hauskempia, niin silti on vielä Tampereellakin käymättä monenmonta näyttelyä. Eläkeläiskortilla saa myös konserteista alennusta. Urheilustakin saisi alennusta mutta en siitä välitä.
Erilaisia kortteja on lompakko pullistellen. Paljon käytettyjä ovat paikallisten panimoiden osakasomistajakortit. Ruoasta ja juomasta saa halvennusta. Aikansa ylittänyt henkilökortti pitää uusia vielä tällä viikolla ja samalla laittaa passi hakuun. Tiedä sitten että mihin suuntaan sitä tarvittaisi.
Ajokortti on tärkein. Se menee ensi vuonna vanhaksi jos en läpäise lääkärintarkastusta. Toisaalta voisi ennalta pudotuttaa muutamia kirjaimia pois kortista sillä en enää mitään kuormurilupia tarvitse. AB ja pikku-c riittäisi.
Mutta moottoripyöräillä aion tien päälle tänäkin suvena. Terveydentila on kohtuullinen ja pari pyörää ajokunnossa. Tänään käyn yhteen laittamassa akun paikoilleen ja selvitän lähteekö napista käyntiin. Toinen on kaasutinpyörä ja pitkän seisonnan jäljiltä saattaa tarvita toimenpiteitä. Kolmatta pyörää rakentelen vielä.
Jos moottoripyöräily ei huvita tai säät ei suosi niin aina voi kalastaa.
-
Tänään käyn yhteen laittamassa akun paikoilleen ja selvitän lähteekö napista käyntiin.
"Alkaa napista niinkuin Israelin kansa" sanoi Piikkiön Kape esitellessään uutta
sähköstartilla varustettua Enfieldiä.
-
Tarkoituksena oli jo viime vuonna mennä Venäjän puolelle ajelemaan, lähinnä Viipuriin, Terijoelle ja Pietariin, jossa kävin jo tutustumassa paikkoihin ennalta. Suunnitelmissa oli myös kietää Laatokka ja/tai jatkaa Narvan kautta Tallinnaan. Nyt näyttäisi tämä suunta olevan tukossa ties kuinka pitkään.
Keski- ja etelä-Eurooppaan en enää viitsi matkustaa. Jäljelle jää ainoastaan kotimaa ja täälläkin kaikki päätiet on bannissa kuten myös melkein kaikki asfaltit. Jäljelle jää enää soratiet, joita Suomessa on onneksi vielä jäljellä aika paljon. Hankaluutena entuudestaan tuntemattomilla sorateillä on se, että joutuu tutkimaan turhan usein karttaa. Aikaa kuluu myös paljon enemmän kun keskinopeus laskee pysähdellessä. 500-600 km päivässä on jo aikalailla maksimi, 300-400km on mukavampi. Aika helposti kertyy kuitenkin 10 000 km ajokaudessa vaikka kesällä on paljon muutakin puuhaa mökillä. Jos jostain täytyy tinkiä ajan puutten vuoksi, niin on se kuitenkin veneily ja kalastus.
-
Tänään käyn yhteen laittamassa akun paikoilleen ja selvitän lähteekö napista käyntiin.
"Alkaa napista niinkuin Israelin kansa" sanoi Piikkiön Kape esitellessään uutta
sähköstartilla varustettua Enfieldiä.
Kape on hyvä tyyppi, samoin kuin oli Merivuori.
-
Ei napissut vaan napinpainallus tehosi. Kerrasta käyntiin. Tosin se oli melko varmaa odotusarvoisesti.
Huomenna polkupyörällä kotoa Kerholle. Noin 27 kilometriä kun pitää kiertää pyöräteitä naapurikuntien läpi. Lähtö Tampereelta Pirkkalan läpi Nokialle ja siitä Salpausselän yli Ylöjärvelle. Onneksi harju on tällä kohtaa varsin loiva.
Saa Venus Special liikuntaa.
http://www.motomatti.fi/2019/10/venus-special.html
-
Guzzi-ajokausi avattu. Oli lämmintä kuin kesällä! Ajaminen oli mukavaa, kuin olisi syönyt kaksin käsin karkkia. On se melkoinen herrasmieskanuunankuula. Ihan pikku naksu lisää voimaa, niin kompensoisi pitkää välitystä.
-
On se melkoinen herrasmieskanuunankuula. Ihan pikku naksu lisää voimaa, niin kompensoisi pitkää välitystä.
Meidän pitäisi joskus kokeilla siihen lyhyempää perävälitystä. Vaihto kun käy nopeasti.
-
Ideaali olisi V11 Sportin hatut, männät ja läppärungot. Voisi tuota lyhyttä välitystä kyllä kokeilla.
-
17.4. alkoi ajokausi.
Tavoitteeni on pysyä mukavalla mielellä, tuli mitä tuli. Suunnitelmia on monenlaisia. Mandello del Lariossa en ole koskaan käynytkään (vaikka olen viettänyt Italiassa eri reissuilla yli 30 vuorokautta) joten poikennen siellä.
Puolet kalliimpi matka käytännössä kuin olisi ollut viime kesänä ja toissa kesänä, mutta mistä sen tietää, vaikka se olisi vielä kalliimpaa hommaa ensi vuonna tai sitä seuraavana vuonna. Maailman tilanne on mitä on; ei sitä tiedä, mitä tulee eteen.
Meitä on muutama jakamassa majoituskustannuksia. Guzzejakin lähtee pari kappaletta.
Kotimaassa ajellaan sitten niin paljon kuin aika ja lompakko antavat myöten. Sovittuja vierailuja on ainakin Joensuuhun, Poriin ja Tampereelle.
-
Ajokauden avaus tänään.
Ensi polkupyörällä Etelä-Tampereelta Ylöjärvelle Kerholle missä California 1400 GTS talvehti.
Pyörämatka meni hyvin, tuli otetuksi muutaman pokkarikuva menomatkalta. Tällä kertaa talutin Kalkunmäen ylös asti ja silti tuli hiki. Onneksi oli vissyä matkassa. Loppumatka sujui pyörä jalkovälissä.
Pyörä ulos Kerholta. Matkalla hikeentyneiden kamppeiden kuivaus hiestä. Pyörä oli pölyinen. Ajoin Verstaalle ja huuhtelin pölyt pois.
Hieman näpertelin erästä toista pyörää ja kävin vielä Kerholla uudelleen. Siellä aloiteltiin mopokerhoiltaa teineille. Lähdin pois jaloista.
Ajomatka viime vuoden bensoilla oli edullista.
Nyt kotona ja kylmä olut ohessa.
Sata vuotta vanha Venus Special pitänee vielä ajaa takaisin kotiosoitteeseen. Teen sen joskus myöhemmin. Bussilla pitänee mennä jos Rouva ei ehdi kuskaamaan. Polkupyörä on yllättävän ketterä laite tällaiselle keskimittaiselle matkalle.
Se on sellainen juttu että bussimatka Nyssellä Peltolammilta Ylöjärvelle Kerholle on 1,5 - 2 tuntia. Bussikyyti vaihtoineen ja kiertoreitteineen ei pärjää ajassa p-pyörälle. Lisäksi bussipusäkiltä jää vielä pitkähkö taival kävellä. Kaikkia tapoja on tullut kokeiltua jo useasti. Mutta onhan eläkeläisellä aikaa...
Ensimmäinen tavoite oli siinä.
Toinen tavoite on käydä muutamassa mp-kokoontumisessa. Nummijärvelle on tullut kutsu ja on niitä muitakin. Gruppon osastoilla on näköjään omia hankkeita. Ehkä jokin niistä sopisi kalenteriin.
Suvemmalla ajelen Mökille pyörällä. Se on tavoite myös. Rouva voi käydä autolla välillä töissä 450 kilometrin päässä ja minä voin poistua Mökiltä jos huvittaa ihan oman valinnan mukaan. Sekin on tavoitteellista. Myös polkupyörä on mökkiajoneuvona. Sillä voisi käydä kirkonkylällä oluella. Mutta matka on pitkä ja isoja mäkiä useita. Soratietä.
Viimeinen tavoite on se että pyörä ja kuski ovat ainakin fyysisesti kunnossa vielä ajokauden päättäjäisissäkin.
-
Ajattelin kierrellä pitkin ja poikin Suomea.Pysähtyä
pullakahveelle ja ottaa rennosti.
-
Jahka ensin toukokuussa totuttelisi taas talven jälkeen kakspyöräseen Vapulta kolmisen viikkoa ja sen jälkeen suunta "Hymyilevän Motoristin Kevät Päiville" Nilsiän Tahkovuorelle.
Jäi hyvät muistot edellisestä HMKP-tapahtumasta 2019 Oulun Kuusisaaressa. Ei vähiten edellisen käyntini muistojen kautta Kuusisaaressa vuonna 1976; Kuusrock ja siellä pääesiintyjänä Procol Harum... 8) No, 2019 HMPK Kuusisaaressa oli myös hieno päivä. Tahkolla on varmaan eri menot, mutta siellä on mukavaa ohjelmaa ja sieltä on hyvä jatkaa matkaa hymyillen! Eiköhän mennä!
Jouko
-
Kuten Wäinö tuolla aiemmin mainitsi, Mandello di Lario on tänä kesänä nähtävä.
-
Aika helposti kertyy kuitenkin 10 000 km ajokaudessa vaikka kesällä on paljon muutakin puuhaa mökillä.
Tänään tuli 10K täyteen kun ajoin prätkän mökiltä himaan. Näyttää tuo 10K ajokaudessa kertyvän lähes itsestään vaikka moottoripyöräily ei enää ole edes ykkösharrastus ja lähes kaikki ajot vain 250 km säteellä mökistä. Ajokausi alkoi jo 14.3. eikä loppua ole näköpiirissä. Huomenna taas prätkällä mökille ja lauantaina takaisin, n. 500 km. :)